Lue keskustelun säännöt.
Mies ei näytä tajuavan, että nyt minäkin olen töissä
14.12.2007 |
Eilen tulin töistä, likaiset astiat iloisesti odottivat tiskipöydällä (siinä parinkymmenen sentin päässä on tiskikone), lapset nukkumassa päivävaatteissaan. Ismpi lapsi sanoi, että isi oli nukkunut päiväunia. Kaikki asiat hoitamatta!
Sanoinkin, että jos ei tuo käytös muutu, niin jään taas lasten kanssa kotiin!
Kommentit (41)
Mies touhuaa kuin mikäkin kodin hengetär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttää siltä, että oletat kaikkien toimivan sinun sääntöjen mukaan...
Vierailija:
Mies touhuaa kuin mikäkin kodin hengetär.
Meillä kai mies hoitaa kans enemmän kotihommia kuin minä. Mutta toisaalta meidän perheessä tää on vähän tuurilla käyvää. On ollut aikoja, jolloin minä pidän kodin kunnossa ja siistinä. Tällä hetkellä on miehen vuoro.
vaan jokaisen aikuisen olisi tajuttava että pitää kantaa kortensa kekoon jotta huusholli pysyisi siistinä ja ruokaa olisi pöydässä.
Luultavasti ap:n anoppi on lapsensa " pilannut" opettamalla että muija aina passaa. Pahoittelut ap:lle. Minullakin on kotona ukko jonka anoppi on hyvin " opettanut" . Ei voi tiskejä koneeseen laittaa, viilit jää pöydälle jos lapsi sottaa kun ei mitenkään saa pyyhittyä. Pyykkejä ei saa likapyykkikoriin ja en tiedä milloin viimeksi olisi pyykkihommissa auttanut. Taisi olla silloin kun sukat oli loppu kaapista...
Se, että olen hoitanut täällä kotona ollessani kaiken, niin nyt en todellakaan jaksa hoitaa kaikkea yksin kun olen yhtälailla töissä kuin mieskin.
Miksi siis minun on tehtävä miehelle ruoka valmiiksi kun hän tulee töistä, siivottava, jotta on mukavaa tulla töistä puhtaaseen kotiin yms.
Miksi minä en saa tuollaista vastaanottoa töistä tullessani? Vaan sellaisen, että pitää heti ruveta siivoamaan ja laittamaan ruokaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Se, että olen hoitanut täällä kotona ollessani kaiken, niin nyt en todellakaan jaksa hoitaa kaikkea yksin kun olen yhtälailla töissä kuin mieskin.
Miksi siis minun on tehtävä miehelle ruoka valmiiksi kun hän tulee töistä, siivottava, jotta on mukavaa tulla töistä puhtaaseen kotiin yms.
Miksi minä en saa tuollaista vastaanottoa töistä tullessani? Vaan sellaisen, että pitää heti ruveta siivoamaan ja laittamaan ruokaa. ap
Silloin ei miehestä tunnu, että säännöt ovat sinun tai että hän on sinun piikasi/apulaisesi, eikä niitä töitä pysty myöskään jättämään toiselle.
Meillä minä hoidan sen asunnon yleissiistimisen, pyykit, vaatteet ja juoksevat asiat. Mies hoitaa ruokapuolen ja keittiön siistimisen. Kahden viikon välein käy siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivottomuus on itsekkyyttä. Yleensä suurin osa ihmisistä viihtyy siistissä kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja säännöistä:
Kyllä me ainakin jo ekaan asuntoon muuttaessa " tehtiin säännöt=työnjakoa kotihommista" . Päätin jo silloin, että miksikään kotipiiaksi en rupea. Minä hoidan ruoat ja pyykit, mies siivoa. Muut hommat tekee se joka kerkiää. Ja siistii omat ja lasten jäljet keittiössä, usein vielä meidän päivällä aikaan saamat sotkutkin, jos ei olla lasten kanssa niitä keretty siivoomaan...
Mutta mulla onkin ihana mies!
Entä jos itse olisin kotona kun mies töissä, nukkuisin ja jättäisin ruoat tekemättä ja siivoamatta? Siitähän syntyisi ties millainen riita.
Jos odottaa itse sitä, että koti on siisti ja ruoka valmiina kun tulee töistä, niin pitää se sama asia suoda myös sille toiselle! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikuinen voisikin elää siivoamatta ikinä, niin lasten ei sellaisessa pidä asua. Aikuisten pitää ottaa vastuuta ja siihen kuuluu sekin, että siivoaa. Kypsymätöntä ajattelua väittää, että ei tartte siivota jos ei halua. Itsekästä.
ei ole valmis tekemään mitään sen hyväksi, vaan käyttää apta piikanaan.
Jos ei mies suostu keskustelemaan asiasta, niin ei mitään sopimuksia voi syntyä. Yritä vielä jutella miehelle.
Mitä jos yrittäisit tehdä mahdollisimman vähän? Esim peset vain omat pyykkisi ja lapsille sen verran että on puhtaat vaatteet päällä. Tekisit ruokaa, muttet siivoaisi? Onnistuuko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun en alistu siihen niin olen nalkuttava akka =(
Meniin 5 kotiäitivuoden jälkeen täysipäiväisesti töihin vuosi sitten. Kotiäitinä tein kotihommat lasten joidon ohessa päivisin, koska mies oli töissä päivisin. Koin, että niin meille jää edes ne illat perheen yhteistä aikaa. Toki mies teki " miesten hommat" eli ajoin nurmikon ja huolehti autojen ylläpidosta.
Mies oli just hoitamassa sairasta lastaan pari päivää ja likaiset astiat olivat iloisesti ruokapöydäll äkun tulin töistä. Samoin lapset pyjamat päällä ja itse istui netissä. JOtenkin vaan tuntuu että onko muillakin samanlaista vaan vain meillä...
Nyt kun olen töissä niin en enää suostu antamaan täyden pakvelun hotellia vaan VAADIN, että mies tekee puolet. Hän saa itse valita mitkä hommat tekee; valitsi pihahommat, autojen ylläpidon ja imuroinnin. Minä hoidan pyykit, ruuanlaiton ja muun siivouksen. Vuorotellen hoidetaan kauppareissut ja lasten tarpeet huolehditaan puoliksi. Mutta...silti joudun käskemään, muistuttamaan ja pakottamaan noihin itse valitsemiinsa hommiin. Ei siis tee mitään oma-aloitteisesti. Joko ei tajua tai sitten on laiska. Ja kun joudun huomauttamaan niin olen nalkuttaja. Esim. viime kesänä ajoi omakotitalon nurtsin vain yhden kerran. Miettikää onko kivan näköistä kun uuden talon pihalla kasvaa 30 cm pituiden viidakko, mutta minä en kosken ruohonleikkuriin!
Miehen äiti on hoitanut aina kodin ja oikein kehuu, kun lapsensa ja appi ei ole koskaan edes pitäneet imuria kädessään! Ja vähän väliä kovaan ääneen kyselee, että käskeekö se " Tiina" (eli minä) sun imuroida. Mä pamautin jo kerran anopille, että mä en sellasta miestä ylläpidä kodissani, joka ei kortta ristiin pistä perheen nhyväksi. Meni hiljaiseksi :)
On aivan tyytyväinen vaikka huolto ei pelaa. Ei pidä tehdä oletuksia ja vaatia mitään, mihin ei itse osallistu. Kummatkin teemme mitä jaksamme, paljon jää tekemättä mutta yritämme ymmärtää toisiamme, kaikkea ei ehdi eikä jaksa. Priorisoimme lapsen kanssa vietettyä aikaa sekä opiskelua. Silti jostain ihmeestä kotona on aika siistiä ja ruokaakin löytyy aina pöytään.
Voisiko sitä suorittamista hieman hellittää? Ymmärrän kyllä, että hommia pitää tehdä, mutta jos yrittäisi ymmärtää asioita puolisonkin kannalta? Yleensä tuontyyppiset erimielisyydet johtuvat pelkästään siitä, että kummatkin ovat uupuneita arjen velvollisuuksiin ja kaipaisivat kunnon yöunet ja aikaa itselle.
töihin, koska pelkäsin meillä käyvän samoin, että minä olisin tehnyt kaiken ja ukko vain lusmuillut. Niinpä kirjasimme ihan paperille, kumpi hoitaa minkäkin asian riippuen miehen työvuorosta (hänellä on kolmivuorotyö). Siihen kirjasimme kaikki lasten hoitoon viemisestä, kaupassakäynnistä, pyykkihuollosta ja ruuanvalmistuksesta lähtien. Myös siis ihan pienetkin asiat, esim. kumpi kerää illalla lelut lasten kanssa, kumpi hoitaa keittiön iltasiivouksen jne. Näistä tietysti sitten joustetaan aina tarpeen mukaan. Tämä toimii meillä...
Olen tällä hetkellä kotona kolmen alle nelivuotiaan lapsen kanssa.
Iso talo, iso piha, kaksi koiraa, puulämmitys.
Eli hommaa piisaa ja teen kaiken itse.
Mies siis töissä.
Miehen ainut vakituinen kotihomma on se, kun auttaa lasten nukkumaan menossa ja käyttää koirat KOTIPIHASSA iltakusella.
No eilen iltana normaaliin tapaansa murmutti et miksi hänen pitää käyttää AINA koirat?? Esitin siihen vastakysymyksen et miksiköhän mun pitää AINA tehdä kaikki muu? Mies lähti hyvin nopeaan käyttää koiria...
Mielenkiinnolla odotan että millaista tulee olemaan kun menen syksyllä töihin. Olisin ollut vapaalla pidempäänkin mutta tottahan mies odottaa että tuon vielä osan leivästä kotiin. Miehelle olen ilmoittanut että kun menen töihin kotihommat jaetaan mutta todellisuudessa ei siitä taida mitään tulla.
Onneksi teillä muillakin on laiskoja miehiä.
sanoikin, en tiedä leikilläänkö vai tosissaan. " Nyt loppui sinunkin lusmuilut kotona" kun pääsin töihin. Niin tosiaan, lusmuilut loppuivat. Nyt saan painaa täysillä hommia joka paikassa, töissä, kotona ja koulussa!
ap
Miten ette saa miestä tekemään mitään? Ettekö jaksa kouluttaa?
Itse olen nyt kahden lapsen kanssa kotona ja saan myös hoitaa lapset ja kodin yksin. No se on ihan ok, mutta minulla on sellainen tunne, että kun palaan töihin saan tehdä edelleen samat työt työpäivän päälle. Olenkin sanonut miehelle että kun kotihoidontuki loppuu haen jotain osapäivä työtä, jotta minulla jää voimia kotitöihinkin. Mies oli samaa mieltä. :-)