Suututtaa kaikki turhasta kitisijät!

Mikä se on nykymammoilla kun mikään ei riitä, eikä mikään tee onnelliseksi? Rasittavaa kuunnella valitusta kaikesta mahdollisesta; mihinkään ei olla tyytyväisiä. Halutaan lapsia ja valitetaan kun heti ei tärppää, sitten kun niitä lapsia on saatu, valitetaan kun elämä on _niin_ raskasta, ei voi enää matkustella eikä ole omaa aikaa, eikä aikaa puolison kanssa...



Ja tämä valitus sellaiselta ihmiseltä jolla on kaikkea; talot, autot, (jopa kotisiivooja käy), hyvät ammatit, ja oikeasti omaa aikaakin kun isovanhemmat hoitaa lapsia jatkuvasti. Isompi lapsikin pitää pitää pk:ssa kun äidille ei jää muuten tarpeeksi aikaa levätä!



Kun edes joskus kuulisi positiivisia asioita elämästä mutta aina on jokin päin p--settä.



Kiitos että sain purkautua, päin naamaa ei uskalla sanoa :( Ja ei, en ole kateellinen, minullakin on aineelliset ( ja muutkin) asiat ihan hyvin, mutta hiukan erilainen käsitys elämän vaikeudesta (ilmeisesti elämä ei kaikkia ole vielä todella koetellut).