Auttakaa kestämään tuon 3-vuotiaan uhmaa!
Joka ikisestä asiasta saa vääntää kättä, joka kerta vedetään ranttaliksi kun pitäisi pukea, lapsi olisi yövaatteissa koko päivän jos saisi valita, menee 45min ennen kuin on saatu ulkovaatteet päälle kun ulos lähdetään jos ei jouduta pukemaan väkisin. Päiväunille meno on pelkkää tappelua ja huutoa, ja jos nukahtaa niin huutaa itsensä uneen. Yöllä herää huutamaan, aamulla herää huutamaan. Illalla nukahtaa pidettyään ensin raivokonsertin.
Meillä säännöllinen päivärytmi, jonka pitäisi auttaa asiaa, joka kerta on samat iltarutiinit jne...onko lapseni erityisen temperamenttinen vai onko jo aihetta perheneuvolaan? En saa mitään kuria lapseen koska ei tottele mitään. Jäähypenkki on käytössä mutta siitä ei ole apua koska ei pysy siellä. On viety takaisin jopa 52 kertaa peräkkäin mutta ei pysy paikoillaan ja kun on itse niin raivoissaan, lapseen ei saa kontaktia. Koska tää menee ohi, apua...
Kommentit (9)
en siis osaa auttaa kun kotona on samanlainen mutta ihan ' kiva' kuulla että muilla on samanlaista
Lohdutan sinua (ei varmaan auta tällä hetkellä) ettei se kauaa kestä! Meillä oli järkyttävät taistelut vuosi sitten 3-vuotiaan tytön kanssa, nyt on kuin herran enkeli ja asiat menee perille varsin hyvin.
Meillä vuoden päästä taas uhmaillaan kun kuopus täyttää 3v, sitä odotellessa.
Mieti, että se on pieni hetki, lapsi on pieni ja neuvoton uhmakohtauksessaan. Älä unohda sitäkään.
Täällä 3v4kk poika saa raivareita..kaikki tooooosi hankalaa. Otin uuden linjauksen: Jos poika sanoo ettei halua syödä, sanon !Et saa syödä. Sitten hän sanoo että MINÄ SAAN SYÖDÄ, johon edelleen sanon ettet saa. Pian tuo tulee syömään..
Tuntuu tyhmälle mutta poika nauraa tuota välillä kun äiti kieltääkin tilanteessa jossa pitäisi olla sanomassa muuta!!! ;)
Luulin jo oikeasti, että lapseni on outolintu. Lapsen kanssa ei voi oikeasti edes käydä missään, kun saa aina pelätä julkisia raivokohtauksia. Kun tulee vieraita, lapsi alkaa vaan juosta ympäriinsä ja kiljua ja jos yrität rauhoittaa, alkaa raivoaminen. Kylästä joutuu kantamaan huutavana pois, koska muuten ei koskaan päästäisi pois. Ei auta mitkään uhkailut tai lahjomiset. Ehkä lapsi on vielä sen verran pieni, että tämänkään takia ei saa mitään kontaktia jos yrität puhua " järkeä" . ap
kaikilla joilla on ollut lapsia, on kokemusta niistä. Jos joku ei ymmärrä, se on hänen ongelmansa, ei sinun.
Meillä ollut koko syksy samanlaista, nyt helpottaa. Tyttö täytti heinäkuussa kolme.
Mutta kyllä sitä kestikin ja vaikeimman kautta, joka asiasta taisteltiin ja monta kertaa päivässä :( Tuttua ja normaaliin kehitykseen kuuluvaa, vaikka sitä millään jaksaisi uskoakaan...
meni pahin ohi jo. ( tai toivon ettei tule uudestaan ) oli juuri kuvailemaasi, varsinkin tuo ulos pukeminen. Olin joka päivä ihan raivopinnassa kun mies tuli töistä kotiin. Mutta sitten väheni pikkuhiljaa ja nyt kiukuttelee todella vähän verrattuna viime kesään.
Toivottavasti teilläkin helpottaa!!!