" Mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä keskenään" - haittaako se jotenkin?
Kuuntelin tätä jorinaa viimeksi tänään kahvipöydässä. Miksi ihmiset näkevät asiassa vain kaksi ääripäätä, täysin platonisen kaveruussuhteen ja romanssin?
Kallistun itsekin kyllä siihen suuntaan, että miehen ja naisen (heteroiden) välillä on aina jossain määrin jännitettä. Mutta miksi jotkut pitävät sitä ysävyyden esteenä? Onko ystävyys jotenkin vähempiarvoista, jos siinä on pientä harmitonta vipinää?
Kommentit (42)
minulla on ainakin todella hyviä ystäviä, miehiä, eikä meillä ole mitään jännitteitä.
Mrs_Starlight:
Onko ystävyys jotenkin vähempiarvoista, jos siinä on pientä harmitonta vipinää?
Ja itse kysymykseen, ei haittaa minusta lainkaan.
Jaat persettä jokaisella kaksijalkaiselle joka vastaan kävelee.
Siihen väliin mahtuu kaikenlaisia ystävyyssuhteita. Olen naimisissa ja minulla on paljon miespuolisia ystäviä. Tiedän, että joka ainoa heistä harrastaisi seksiä kanssani milloin tahansa... siis tottakai (hetero)miehen ja naisen välillä on aina jonkinlainen jännite, vaikka oltaisiinkiin periaatteessa vain ystäviä.
sitten totuuden humalassa miespuoliselta ystävältäni . loppui se usko siihen
Eli harmiton ja harmillinen vipinä ovat tietenkin kaksi eri asiaa.
Minusta mies ja nainen voivat toki olla ystäviä. Yksi parhaimmista ystävistäni on mies :)
useimmiten naisen ja miehen välinen suhde herättää niin paljon kysymyksiä vähintään ympäristössä, usein jopa näissä ystävyksissä, että ennen pitkää yhteydenpito hiipuu. Toki tätä ennen ystävyys voi kestää pitkiä aikoja. Mutta jos jommalle kummalle tulee vakavampi suhde ja oma perhe, kovin intensiivisen ystävyyden ylläpito tulee vaikeaksi.
Minulla on ollut aikoinaan paljon miespuolisia ystäviä, mutta kaikki ovat jääneet.
Olemme aika tiivis kolmikko (ystävämme on sinkku), jota tietysti joku täysin ulkopuolinen voi ihmetellä. Se on yksi hailee, koska itse kuitenkin tiedämme välimme ja suhteemme.
Mielenkiintoiseksi nähtäväksi jää se, kuinka ystävämme mahdollinen tuleva naisystävä suhtautuu asiaan.
Alle 3-kymppisenä nämä ystävyyssuhteet olivat helpompia itselleni. Nyt kun alan keski-ikäistyä ja kaikki tuntemani miehet (nämä entiset ystäväni) ovat perheellisiä, on enää jotenkin vain todella vaikea enää tähän arkipäivään ympätä kahvitteluja " matin" , " janin" , " eeron" tai " junnun" kanssa. Puhumattakaan siitä, että näiden henkilöiden vaimot (jotka eivät ole minua koskaan tavanneet) mitenkään välttämättä kovin myönteisesti suhtautuisivat kumppaneidensa yhteydenpitoon johonkin " entisen elämän" tyttökaveriin (ei seurustelu-).
Kovasti oltiin kyllä aikanaan sitä mieltä ja muillekin vakuuteltiin, että kyllä tyttö ja poika voivat olla vain ystäviä. Mutta näin kävi. Vaan sainpahan ainakin rinnalleni hyvän ja luotettavaksi osoittautuneen ihmisen, jonka kanssa oli ehditty kokea jo ystävyyden aikana kaikenlaista kriisinpoikasta ja niistä selvitty.
Joo, mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, mutta ihan varauksetta en enää luota heteromiesten ystävyyteen kanssani. Nuorempana siihen sinisilmäisenä uskoin.
Tietynlaista värinäähän siinä aina on mutta en usko, että se mitään haittaa.
Morre:
Mielenkiintoiseksi nähtäväksi jää se, kuinka ystävämme mahdollinen tuleva naisystävä suhtautuu asiaan.
mutta sitten kun on lapsi tai lapsia, vakituiset työt, muutenkin kiireistä, urakehitystä ja niin edelleen, aletaan usein yhteydenpitoja karsia.
Tietysti voi olla, että te sitten tapaatte nelikkona - mikäli te naiset tulette toimeen keskenänne.
Tosin ystäväni, neljääkymppiä lähestyvänä tuskin enää lapsia haluaa. Vakituinen työ on ollut jo vuosia ja urakehitystäkin tapahtunut siinä ajassa.
Vaikka teoriassahan kaikki on mahdollista.
Minun paras ystäväni on mies. Ihana ja luotettava ystävä joka on kulkenut rinnallani ylämäet ja alamäet. Voimme jutella aivan kaikesta ja tunnemme toisemme kuin omat taskut. Yhdessä on kiva olla, vaikka näemme liian harvoin välimatkan vuoksi.
Ystävyytemme alusta saakka olemme tunteneet toisiamme kohtaan myös vahvaa seksuaalista vetovoimaa, vaikka molemmat olemme olleet varattuja tutustumisestamme saakka. Puhumme paljon seksistä, ja seksuaalisuudesta yleisestikin, yhteisten rajojemme puitteissa olemme voineet tehdä mikä on hyvältä tuntunut. Voimme reissata yhdessä, saunoa yhdessä, nukkua yhdessä.
Seksuaalisuus on osa ystävyyttämme, MUTTA emme koskaan ole kuvitelleetkaan että meistä tulisi jotain muuta. Minä rakastan miestäni ja hän omaa puolisoaan, vaikka olisimmekin vapaita ei hän olisi ihminen jonka kanssa haluaisin seurustella. EIkä hän minun kanssani. Meidän ystävyydessämme nämä jutut eivät ole koskaan olleet ongelmia.
Ja nyt joku jo miettii että mitä tuumivat puolisot. Mieheni ja ystäväni tulevat hyvin juttuun, ystäväni puoliso on ihana ihminen. Ja kun seuraavan kerran lähden ystäväni kanssa reissuun tiedän että meillä molemmilla on kotona puolisot jotka nimenomaan haluavat meidän viettävän välillä aikaa yhdessä kahdestaan.
Mitäs puolisonen sanovat sinä päivänä, kun viaton yhdessä nukkumisenne johtaakin pitemmälle? Älä sano, ettei niin tule koskaan tapahtumaan.
ystäviksi toisillemme. Harmi kyllä tämä ystävyys lopahti, kun mies alkoi seurustella. Ilmeisesti tyttöystävä ei oikein suvainnut moista kaveerausta.
Itsellä ollut jo 9 vuotta, tosin kummaankaan puoliskot ei tiedä kun ovat niin mustasukkaisia.
Kerran on harrastettu seksiä ihan yhteisen kokeilun halun nimissä.