Onko kaikilla ns. salonkikelpoinen mies?
Jos vaikkapa teidät kutsuttaisiin hienoihin juhliin, voisitko lähteä miehesi kanssa ilman, että jännittäisit hänen pukeutumistaan, puheenaiheitaan, humaltumistaan jne?
Kommentit (25)
Itse asissa, kadettikoulun käyneenä, hänen salonkikelpoisuus on pidemällä kuin minun. Häneltä minä aina vakoilen, miten ruokapöydässä käyttäydytään, mihin suuntaan soppalautasta pitää kallistaa ja mistä suunnasta se lusikka sinne pitää työntää... Sitä minä en kyllä jaksa, että pitää katsoa, että pöydän ja rinnuksen välissä on kaksi sormenleveyttä...
Edustaa työnkin puolesta. Osaa jotenkin aina olla ihana, fiksu ja filmaattinen. Pukeutuu hyvin ja " uskallan" antaa hänen jutella kaikille ilman eskorteerausta. Katsoo aina välillä huoneen poikki, etsii katseeni ja vinkkaa silmää tai hymyilee. On hauska, mutta ei puhu päälle. Eikä juo liikaa. Huomioi kaikki muut tasapuolisesti ja minua tietysti eniten. Salaa taputtaa pepulle.
Exää piti kannatella aina sosiaalisesti kaikki juhlat, kun oli niin v***n ujo, jonka sitten peitti aivan karmeaan ylimielisyyteen. Ei tosin ikinä tunnustanut tuota ujouttaan. Oli vain karmeaa, kun oli niin tolvana sosiaalisesti, että muut inhosivat häntä. Yrmytti ja jurnutti vain omassa ylhäisessä paremmuudessaan.
Jätän kyllä hänet kotiin! En edes vie kavereilleni..
Vierailija:
Sitä minä en kyllä jaksa, että pitää katsoa, että pöydän ja rinnuksen välissä on kaksi sormenleveyttä...
MUTTA, kaverikekkereissä osaa olla " suorapuheinen" ja vähän töksäyttelijä (" huumoria" ). Itse olen toisaalta vähän liiankin korrekti ja kiltti, kai me sitten täydennetään toisiamme. Mies kehtaa sanoa sellaisiakin asioita suoraan, mitä itse mietiskelen vain mielessäni.:/ Mutta ymmärrän hyvin etteivät kaikki tutut tykkää, tai vähän pelkäävätkin miestä.
osaa kyllä tarvittaessa käyttäytyä eikä käytä alkoholia mutta..
on muuten aika epäsosiaalinen tapaus eikä osaa pukeutua(itse oon luovuttanut miehen suhteen jo aikaa sitten)
Enkä kehtaa mennä sen kanssa mihinkään kylään, aina saa hävetä
On muuten hyvä mies ja ihana ihminen mutta ei vain osaa eikä halua hänen mielestä " hienostella" .
Tosi uskomatonta, että vielä 2007 löytyy näin valtavasti edustuskelvottomia ukkoja!
Mutta kahvittelut vaikka mun tuttavien luona on ihan tuskaa. Miehellä aina jotkut kulahtaneet vaatteet päällä ja ensi töikseen menee kylässä sohvalle makaamaan ja laittaa telkkarin päälle.
Mä olen itse epävarmempi sosiaalisesti, ja jännitän välillä tilanteita jossa on paljon ihmisiä koolla.
Aikaisemmin minulla oli paljonkin edustuskutsuja, mutta usein menin yksin tai otin äidin mukaan.
Mieheni on ihan komea, ja saan hänet kyllä ihan mallikelpoiseksi puettua, mutta ei sillä sosiaalisia taitoja ole. Ei ole tottunut hienoihin tilaisuuksiin (hienoimmat bileensä duunikavereittensa kanssa Mamma Rosassa kaljaa kittaamassa -tyyliin), joten ei osaa käyttäytyä.
Eniten mua raivostuttaa sen ilveily. Se ei kai sitä itse tajua, mutta saattaa pyöristää silmänsä ja vetää naamansa ylikorostetun hämmästyneeksi tai tympääntyneeksi. SE HÄVETTÄÄ. Se saattaa huokailla tai sanoa töksäyttää jotain todella typerää.
Kun minä olen mukana, juominen harvoin riistäytyy, mutta kun on yksin, niin juo liikaa.
Ja kun ei ole sivistynyt, ei se osaa mistään keskustellakaan. Ehkäpä jääkiekon tuloksista, siinä se.
Niinpä, miksi siis olen naimisissa tuollaisen kanssa? Koska se on kiltti, avulias, huolehtivainen, hyvä isä ja hyvin varusteltu. Arki toimii. Ja yhdessä ei edustamassa käydä.
mikä näissä moukissa (sorry) teitä on alkujaan viehättänyt??
kunhan huolehdin vaatetuksen kuntoon. Ei mikään maailman parhain supliikkimies, joten jos minä hoidan puhumiset ,niin siltä osin asia kunnossa. Ei humallu.
ne puheenaiheet ja se viina. Ja niiden yhdistelmä. Saa aina hävetä silmät päästään. Onneksi se edes näyttää hyvältä.
mä joudun miettiin noita asioita vaikka mentäis ihan vaan kylään johonki.