Inhottava kuoleman ahdistus vaivaa öisin kun herään

todella inhottavaa!

karmeaa paniikkia siitä että tulen kuolemaan ennemmin tai myöhemmin. Ja mullakin se alkoi teininä. Olen saanut painettua asian mielestä, mutta joskus se tulee tietoisuuteen edelleen ja sitten vaan taas pukkaan sen jonnekin syvälle mieleen takaisin. Käsitellähän tämä pitäisi, eikä aina vaan yrittää unohtaa...

Vierailija:

karmeaa paniikkia siitä että tulen kuolemaan ennemmin tai myöhemmin. Ja mullakin se alkoi teininä. Olen saanut painettua asian mielestä, mutta joskus se tulee tietoisuuteen edelleen ja sitten vaan taas pukkaan sen jonnekin syvälle mieleen takaisin. Käsitellähän tämä pitäisi, eikä aina vaan yrittää unohtaa...

Kyllähän sitä yrittää väännellä ja käännellä, että se voi olla lopulta helpotuskin, jne. Mutta onhan se mieletön ja voimat vievä ajatus, että oma maailma loppuu kuin napista painaen jonain päivänä.

Otin puheeksi terveystarkastuksessa asian. Oli paniikkihäiriö, josta olen päässyt yli ilman pidempää lääkitystä. Muita oireita ruumiista irtautumisen tunne, epätodellinen olo, värinä tai sahalaitakuvio silmissä, suun kuivuminen. Paniikkihäiriön taustalla onneton avoliitto lukuisine pulmineen sekä järkyttävä määrä töitä ja opiskelua. Nyt osaan jo sanoa ei, tiedän rajani. Osaan myös varautua, koska tunnen muutamasta merkistä hiipivän stressin.

Pahimpaan stressiaikaan heräsin keskellä yötä pakokauhun vallassa että nyt minä kuolen.

Nyt yritän välttää stressiä, ei kiirettä liikaa, yritän rentoutua, en nauti alkoholia jne. se auttaa. Myös h yvin nukkuminen ja s yöminen auttaa.

ahdistaa joskus yöllä kun ajattelen ettei meillä ole asetta eikä unilääkkeitä millä voisi tappaa itsensä ja perheensä jo Sosnovyi Bor räjähtää tms... Huolensa kullakin.

Samoin kerran vieraisilla yöpuulle mentäessä alkoi junnata päässä ajatus, että mitä jos kävelen unissani parvekkeelle ja hyppään alas. Ahdistavaa:(



Tuo tapahtui ennen sitä Kuopion tapausta, jossa se unissakävelijä roikkui siellä katolla. :o

ettei itse tajua tilaansa, vaikka periaatteessa pitäisikin tietää ja tunnistaa oireet. Itsekin oli lukenut kymmeniä juttuja paniikkihäiriöstä, mutten ehkä uskaltanut itselleni tunnustaa, että olin ihan loppu ja että minäkin, nuori ihminen, väsähdän. Sitä vain meni kuin juna. Kielsin asian vielä silloinkin, kun nykyinen aviomieheni totesi kertomukseni kuulostavan paniikkihäiriön oireilta. Menin seuraavana päivänä kirjastoon lukemaan asiasta lisää ja tein jonkun stressitestin.

Onneksi sain elämäni tasapainoon. Moni asia meni uuteen uskoon. Se oli hyvä opetus siitä, mikä elämässä on tärkeää.

ja aloittaa melatoniinin (pimeähormoni) tuotannon. Sen takia on tavallista, että esim. ihmiset ovat väsyneempiä tai masentuneempia pimeään vuoden aikaan koska valoa on vähemmän.



Serotoniinin puute voi aiheuttaa myös paniikkikohtauksia joten mietin, että ehkä joku pieni valo yöpöydällä tai kirkasvalolamppu hoito päivällä jne. voisi auttaa yöllisiin pelkotiloihin. Kokeilkaa.