Kulttuurimme ylenkatsoo tunteita

Kulttuurimme ylenkatsoo tunteita



Myös Elonkehässä on viime aikoina pohdittu sitä, voisiko tunne-elämän kehittymättömyys olla syy ihmisen tuhoisaan käyttäytymiseen. Näitä kysymyksiä on paljon käsitellyt myös filosofi Heidi Liehu.



" Vaikka ihmisen älylliset kyvyt ja tekniset taidot ovat kehittyneet valtavasti, ihmisen tunnepuoli ei ole kehittynyt samassa tahdissa. Tämä johtuu siitä, että kulttuurissamme ylenkatsotaan tunteita. Erityisesti miehet ovat oppineet häpeämään ja peittelemään tunteitaan, eritoten feminiinisyyteen liitettyjä hoivatunteita, hellimistä ja läheisyyttä" , sanoi filosofi Heidi Liehu, kun toimittaja Pekka Wahlstedt kysyi häneltä vasta Vihreässä Langassa, miksi maailmassa edelleen tartutaan aseisiin eikä edes sivistyneissä yhteiskunnissa ratkaista asioita keskustelemalla (VL 45/2005).



Liehu pitää ihmisen yhtenä tärkeimmistä hyveistä eläytymisen ja samaistumisen kykyä toisen asemaan. Äidinroolista hän arvelee olevan naisille siksi etua. " Pieni lapsi on osa äitinsä kehoa, ja näin nainen ei opi vetämään tiukkoja rajoja itsensä ja muun maailman välille. Erillisyys ja etäisyys luovat pelkoa, epäluuloisuutta ja ennakkokäsityksiä, joista sota ja väkivalta imevät voimansa." Patriarkaalisella yhteiskunnalla on vielä paljon ammennettavaa hoiva-arvoista ja toisen hyvään keskittymisen taidosta, uskoo Liehu.



Terrorismista kirjan (Ihminen ja terroristi, Sphinx 2004) toissavuonna kirjoittanut Heidi Liehu ei kaihda vaikeita aiheita. Liehu kokee, että nykyinen oman egon korostaminen, yhteisöllisyyden mureneminen sekä luonnon suruton hyväksikäyttäminen edustavat lopulta samoja arvoja kuin terrorismikin. " Kyse on oman edun tavoittelun ensisijaisuudesta ¿ oli kyse sitten oman maan, kansan, omien lasten tai vain oman minän eduista."



Arkipäivän terrorismi tulee Liehun mielestä konkreettisimmin näkyviin ihmisen luontosuhteessa, kun luonto mielletään vain välineeksi, talouselämän tai omien tarpeiden palvelijaksi. Hänen mukaansa " jokainen, joka jättää vaikkapa kuluttajana käyttämättä mahdollisuuden valita luontoa vähemmän riistäviä tuotteita, on terroristi" .



Yhteiskuntaa, joka pitää talouskasvua korkeimpina päämääränään ja suorastaan pakottaa ihmisiä omistamaan ja kuluttamaan yhä enemmän, hän pitää traagisena ja toteaa: " Se, joka vaalii pienimuotoista ja vaatimatonta elämäntapaa, saa helposti luuserin leiman otsaansa."



Kun pohtii näitä Heidi Liehun esittämiä ajatuksia ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että syvällisimmän muutoksen täytyy tapahtua ensin ihmisen sisällä, jotta tuhovimma ja itsekkyys voisi vähetä. Tietoa ja järkeä meillä on yllin kyllin, mutta onko herkkyyttä ja yhteisöllisyyttä, kykyä eläytyä toisen luontokappaleen tai heikomman asemaan? Tästä aiheesta kaivattaisiin lisää keskustelua joka puolella, myös Elonkehässä.



Teksti: Mikaela Vuorio



(Elonkehä 1/2006)





No nyt on sit tunteita nähty!