Hyviä kiukunpurkamiskeinoja 5-vuotiaalle?

On tärkeää erottaa arestiin laitto kiukunhallinnasta. Lapsen pitää olla ensin rauhoittunut pahemmasta kiukustaan, ennen kuin jäähypenkistä on mitään apua. Eli kiukusta EI SAA rangaista, kiukusta seuranneista vääristä teoista kyllä.



Jäähyn on hyvä olla aikuisten lähellä, ei yksin omassa huoneessa, vessassa tms.



Jos itse joudun laittamaan jäähylle, lapsen pitää olla silloin jo rauhoittunut ja kykenevä itse miettimään väärää tekostaan. Tolkuttomassa raivonpuuskassa jäähy kärsii inflaation eikä lapsi todellakaan ymmärrä sen merkitystä, joka meillä on oman hölmöilyn miettiminen ja anteeksipyyntöön valmistautuminen.

Melkein kaikkea on jo tullut kokeiltua enempi vähempi tiedostamatta, mutta etenkin tuo, ettei lasta pitäisi jättää tunteidensa kanssa yksin, antoi ajattelemisen aihetta ja voi hyvinkin pitää meidän pojan tapauksessa paikkansa.



Vaikeaksi asian tekee vielä se, että eri kausina ja päivinä tepsivät eri keinot. Ja jos kasvatusopuksia lukee, jonkun mielestä jokin ehdottoman kannatettava metodi on toisen asiantuntijan mukaan juuri se väärä. Samahan näkyy myös keskustelussa täällä. Mutta koska siis lapset ovat niin erilaisia, on kiva saada paljon erilaisia keinoja, joita voi kokeilla.



Jottei kukaan saisi väärää kuvaa, haluan vielä korostaa, että toki meidän poikakin osaa käyttäytyä, eivätkä kaikki luettelemani kiukkuamistavat tietenkään esiinny samaan aikaan. Esim. sylkeminen oli pitkään poissa ja nyt poika on taas ottanut sen jostain repertuaariinsa.



Tuo keskittymiskyvyttömyys ei kuulosta meidän pojalta. Hän on päinvastoin saanut tarhastakin sellaista palautetta, että jaksaa hienosti keskittyä esim. pikkulegoilla rakentamiseen. Hän on myös sitkeä. Jos hän esim. tekee jotain tehtävää eikä heti onnistu, hän saattaa iltamyöhällä tulla kertomaan vanhemmille, kun on löytänyt ratkaisun sitä pitkään hiljaa tykönänsä pähkäiltyään.



Poika on myös hitaasti lämpiävä ja vieraissa tilanteissa aika ujokin. Toisaalta hän on helposti lietsottavissa mukaan riehumiseen ja erittäin selvää ja voimakasta huomionkaipuuta - hyvällä tai pahalla - on ollut nähtävissä iät ja ajat.

siis tuo jäähyn ja kiukunhallinnan erottaminen.

...että mitäs jos lapsi raivostuu juuri siitä jäähylle viennistä. On siis ensin tehnyt jotain (vaikkapa läpsäissyt siskoaan ilman syytä) ihan vain huomiota saadakseen, minkä jälkeen laitetaan jäähylle, ja vasta sitten alkaa se silmitön raivoamisvaihe. Rauhoitetaan ensin tilanne, mikä voi viedä aika pitkäänkin, ja sen jälkeen muistutetaan, miksi jäähylle oltiin menossa ja viedään sitten sinne (toivoen, ettei tule uutta purkausta). Vai muistaako ja tajuaako tämän ikäinen lapsi enää kunnolla sitä alkuperäistä syytä eli sitä, miksi hänet laitetaan miettimään? Joskus kun tuntuu, että se muisti on aika lyhyt juuri näissä asioissa, vaikka perusteluja kuinka yritettäisiin terottaa...

Jäähy " suoritetaan" vasta, kun kiukku on hälvennyt. Meillä käy yleensä juuri näin; eli kiukkupussi " loukkaantuu" verisesti, kun rangaistus esim. siskon lyömisestä on tulossa, eikä hyväksy rangaistusta (jäähyä).

Meillä jäähy on portailla ja yleensä istun vieressä, odotan ja rauhoitan (pidän käsistä kiinni/sylissä, puhun rauhoittavasti) kunnes poika on rauhoittunut ja pystyy itse istumaan sen pari minuuttia. Lopuksi kysyn, miksi istui jäähyllä ja asia käydään läpi, jos " unohtunut" . Koko prosessin ajan yritän rauhallisesti hokea " nyt menet jäähylle, koska meillä ei toista saa satuttaa" . tms.



Ap:lle vielä, että on totta, että erilaiset kasvatusneuvot ja kirjat sekoittavat. Itse työssäni olen huomannut, että jollekin toimii joku ja toiselle toinen. Yleisesti ottaen kuitenkin kannattaa muistaa, että jos jotain keinoa kokeilee, kannattaa olla sitkeä ja johdonmukainen. Aikuisen käytöksen muutos saa usein aluksi aikaan entistä suurempaa protestointia ja uhmaa, jolloin monet tekevät virhepäätelmän, ettei keino toimi.



Lisäksi monista kasvatusoppaista puuttuu tietynlainen " armahtaminen" , aina ei jaksa olla " täydellinen" kasvattaja. TÄrkeää on kuitenkin tunnistaa omat heikkoudet ja sudenkuopat ja pitää huolta omasta jaksamisestaan.



t.25

joka on toiminut meidän hyvin temperamenttisella pojalla: käske laittamaan käden nyrkkiin, hyppimään paikoillaan ja murisemaan ja ärjymään niin kovaa kuin jaksaa. Ja tätä niin kauan kunnes kiukku on äristy pois. Toimi ainakin meillä yhtenä keinona.

Itse käytän jäähyä oikeastaan vaan silloin, jos toista satutetaan, jolloin peruste on hyvinkin tiedossa ;). Joskus jos poika kielloista huolimatta kokeilee rajoja, esim. hyppii sohvalla, saatan käyttää jäähyä. Mutta oman lapseni kohdalla " pelkkä" rajojen uhmaaminen on usein vain sylin ja huomion kaipuuta, jolloin pysähtyminen ja lapsen kuunteleminen /sylittäminen helpottaa.



Mielestäni olennaista on juuri tilanteen sanoittaminen, jotta lapsi kiukussaan kuulee aikuisen rauhoittavan äänen, mikä toimii suodattimena liian voimakkaan tunteen ja lapsen itsekontrollin välillä.



t.25

mutta osaatko sanoa, kuinka " normaalia" tällainen käytös tämän ikäisellä on (jos sellaista voi edes suurinpiirtein arvioida)? Kuinka suuri prosentti noin esim. sinun tapaamistasi lapsista - jos siis hoidat lapsipotilaita?? - loppupeleissä saa jonkin diagnoosin, vai " parantuuko" suuri(n) osa, kun ikää tulee lisää?



Ja vielä kerran kiitos hienoista vinkeistä tähän asti!



t. ap

Mä ostaisin nyrkkeliysäkin, ja opettaisin purkamaan energiansa siihen. Lisäksi hillitsisin riehumista väsyttämällä muksun esim jonkun urheilun tms aloittamisella.

Kaikki lapset uhmaavat ja joillain kaudet vaan kestävät pidempään. En muista ulkoa käytöshäiriöiden esiintymisprosentteja, mutta sanoisin, että kausittaista käytöhäiriötä esiintyy ehkä 10 prosentilla. Hoitoa kuitenkaan eivät kaikki tarvitse, asia on yleensä monen yhteistekijän summa. Jos haastavan lapsen perheessä on muita ongelmia, väsymystä, masennusta, ero tms. voidaan tarvita ulkopuolista apua ja diagnoosia. Lastentarhanopettajat osaisivat varmaan vastata tarkemmin esiintymiseen, itse työskentelen enemmän kouluikäisten kanssa.

t.25

Meillä on ad-hd poika, jonka on hyvin vaíkea hillitä käytöstään.

Ei ihan normaalia käytöstä 5v lapselle tuollainen.

Neuvolaan ja sieltä lähete!

Jos siis " läpsimällä, tönimällä, sylkemällä, haukkumalla tyhmäksi, uhkailemalla (hajotan äidin auton tms.)" ilmaisee itseään? Käytöstavat pitää olla, vaikka kuinka kiukuttaisi.

Lapselle on hyvä pukea sanoiksi hänen tunteitaan: Nyt sinua varmasti kiukuttaa ja saat olla vihainen, mutta ketään ei saa lyödä.

Mahtaako vielä haistatella v***tua äidilleen?

Tällainen kullanmuru on eräällä naapurillani, ja tiedän että poka on saanut paljon periksi. Sellainen kyllä kostautuu jossakin vaiheesa.

Ei ole tutkittu/todettu mitään vars. tähän liittyen.



Mutta neuvolassa on kyllä ollut puhetta hänen vaativuudestaan. Pojalla on myös puhehäiriö, minkä vuoksi olemme käyneet puheterapiassa ja siellä halusin keskustella, kuinka pitää vanhempana toimia, kun poika selvästi tarvitsee tiukkaa kasvatusta ja toisaalta pelkään, että se saa hänen puheentuottamisensa kärsimään entisestään. Tässä yhteydessä tutkittiin joitain mahdollisia taustasyitä, eikä sellaisia (siis tälle puhehäiriölle) löydetty. Kävimme myös molemmat vanhemmat yksitellen sellaisessa vuorovaikutusvideoinnissa, minkä jälkeen psykologi totesi, että poikamme varmasti on vaativa kasvatettava, mutta ei silloinkaan tullut mitään erityistä esille.



Päiväkodissa poika varsinkin iltapäivästä riehaantuu helposti ja sielläkin on todettu, että hän vaatii tällaisissa tilanteissa ihan kädestä pitäen ohjausta, mutta olen ymmärtänyt, ettei pojan käytös mitenkään eroa niiden muiden vilkkaiden käytöksestä.



Mutta äärimmäisen vaikea tällainen tilanne, kun poika vaatii koko ajan kurinpitoa ja on samalla äärettömän herkkä. Ja _aina_ kyllä teemme selväksi, ettei moinen käytös ole sallittua.

meilläkin on vaativa 5 v poika. Ei niinkään kiukuttele vaan alkaa itkeä joka asiasta.



Jos joku lelu on rikki, pieni naarmu pikkuautossa riittää. Jos piirrustus ei onnistu. Ei onnistu laittamaan sukkaa kunnolla jalkaan.. Itku tulee ihan pikku jutuista. " en osaa, en opi, naapurin poika osaa, siskokin osaa..."



On ollut pienestä saakka hirmu pikkutarkka.



Rasittavaa..

Itse olen kuitenkin siis todellakin sellaisesta kodista, jossa kuri oli niin tiukka ja vanhemmat - varsinkin isä - sellaisia auktoriteetteja, että pyrin tietoisesti vetämään hieman löysempää linjaa. Elimme varpaillamme käytännössä koko lapsuutemme. Ehkei pitäisi. Tuo puhehäiriö on myös saanut minut varovaiseksi. Henkisesti vaativat tilanteet siis saavat pojan puheen vaikeutumaan.



Meillä sanotaan huonosta käytöksestä aina. Jäähylle lähetetään, jos ei sana kuulu. Hyvä käytös huomioidaan ja palkitaan, huonosta seuraa ikäviä asioita, kuten juuri muiden leikin ulkopuolelle siirtäminen.

Poika vaikuttaa aika älykkäältä ja vaativalta itseään kohtaan. Joskus olen ollut huomaavinani, että häiriökäytös lisääntyy, kun puheentuotto on vaikeaa; poika tuntuu purkavan harmistustaan häiriökäyttäytymiseen.



Samoin kuin edellä kirjoittanut, meidänkin poika ottaa pultit, jos jokin ei onnistu. Monesti hän jättää edes yrittämättä, jos etukäteen arvelee, ettei onnistu. Tämä pätee esim. piirtämiseen; hän sanoo, ettei osaa ja pyytää minua piirtämään itsensä puolesta (tällaisen tilanteen jälkeen tietysti kannustan häntä yrittämään omalla tavallaan, joka on varmasti oikein hyvä).

puhehäiriötä myöten... hullua kyllä,me vielä odotetaan pääsyä puheterapiaan ;(



Miten teidän puheongelmat ilmenevät??

Vierailija:

puhehäiriötä myöten... hullua kyllä,me vielä odotetaan pääsyä puheterapiaan ;(

Miten teidän puheongelmat ilmenevät??

Meidän poika änkyttää. Hän alkoi muutenkin puhua sanoja vasta aika myöhään eli noin 2-vuotiaana. Puolen vuoden päästä siitä alkoi änkytys todella voimakkaana, nykyään menee välillä hyvinkin sujuvasti puhe ja sitten taas muutostilanteissa (siskon syntymä, loman päättyminen ja tarhaan paluu, väsymys jne.) vaikeampana. Kohta tulee siis kaksi vuotta änkytystä täyteen. Pääsimme puheterapiaan heti, koska on sukurasitetta ja poika jo niin pienenä kärsi ongelmasta selvästi ja kyseli minulta, että äiti miksen saa sanottua :( Puhumattakaan omasta ahdistuksestani, kun poika on syntymästään saakka ollut tällainen tiukkaa kasvatusotetta vaativa ja selvästi hyvin herkkä.

Entä miten teidän lapsen häiriökäytös; miten ilmenee ja miten ratkaisette tilanteet?

Toivottavasti pääsette puheterapiaan pian!