Mitä ihmettä... Miten tästä selviää?

Joo kertokaa yhdessä, lasten pahoinvointi on parasta minimoida, ressukoiden. Voimia sinulle!

Kyllä olet aivan oikeassa et mies on riidellyt sinun kanssasi saadakseen oikeutuksen lähdölleen ja tuli terapeutillekin et voi sanoa tehneendä kaiken mutta ei toiminut. Tosiasiassa mies ei edes halunnut yrittää vaan osti itselleen puhtaan omantunnon. Vaadi yksinhuoltajuus tai ahteishuoltajuus jossa lapset on miehellä paaalljon. Elä omaa elämääsi ja näytä miehelle et olet vahva ja pärjäät hyvin ilman häntä. Jos haluat oikein kyykyttää niin ilmoita et toivot itsellesi vielä miestä jonka kanssa voit perustaa perheen ja hakkia lisää lapsia. Heti alkuun tiukat rajat; avaimet pois, ilmoitus aina ennen kuin tulee kotiisi, ei henkilökohtaisia keskusteluja, rajaa kaikki vain lapsiin ja tapaamis ajakohdat täytyy sopia. Ilmoita et hän ei voi noin vain tulla kotiisi lapsia tapaamaan kun hänellä sattuu olemaan aikaa. Tässä muutama käytännön neuvo. Hae itse eroa!! Ja hae kunnalta ilmaista lakineuvontaa.

Vierailija:

vaan kuvittelee voivansa lähteä ja jättää muijan huolehtimaan lapsista. Mä olen tehnyt aivan selväksi mun miehelle, että jos edes uneksis lähtevänsä niin lapset menevät hänen mukaansa. Siinä vois hymy hyytyä uudella äiti/vaimoehdokkaalla. Mä kertoisin hommaavani itselleni kämpän ja lapsien jäävän isälle, ja jos isä ei niitä ottais, niin sitten menisivät lastenkotiin/huostaan. Hillitsee kummasti lähtöhaluja!

Íhan itkettää puolestasi :( Voisin olla housuissasi, kuka tietää vaikka olisinkin. Itsellä aika saman ikäiset lapset, plus n.1v vauva. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa 10v. Viimeinen vuosi ollut todella tunnekylmä.



Olen yrittänyt jutella miehelle, mutta jotenkin kaikki menee aina vaan riitelyksi, mies ei edes yritä ymmärtää. Viimeaikoina hän on paennut töihin, tekee todella pitkiä päiviä ja on paljon reissussa. Kieltämättä pistää miettimään, onko hän todella aina töissä.....



Meilläkin takana 9 todella ihanaa vuotta, tämä nuorimmainen oli se " viimeinen piste täydelliselle liitollemme" . Miehenikin on todella tärkeä lapsille, vanhemmat ovat viimeaikoina jopa itkien kyselleet isiä iltaisin, kun ei olekaan tullut kotiin ennen nukkumaan menoa. Onneksi mies yrittää viikonloppuisin hyvittää lapsille poissaolojaan. Jos olisi 2v sitten tiennyt missä olemme nyt, en todellakaan olisi harkinnut kolmatta lasta. Toisaalta en antaisi lapsiani kenellekkään mistään hinnasta.



Eniten ahdistaa ja kurkkua kuristaa ajatella, että joku toinen nainen saisi hoitaa lapsiani " ominaan" , tai vielä pahempaa, kohtelisi heitä huonosti " miehen mukanaan tuomina riippakivinä" . Tiedän nimittäin että jos mieheni lähtisi, hän ei suostuisi luopumaan lapsista, enkä minäkään niin haluaisi.



No, minun kohdallani nämä ovat vain spekulointia. Rutkasti voimia sinulle ap, anna lapsillesi kaikki se rakkaus, jota miehesi ei huolinut.

Miehelle vain lähteminen on niin paljon helpompaa. Lapset kärsii aina erosta ja kuka lohduttaa lapsia: ÄITI. Äiti joutuu keräileen sirpaleet. Minä ainakin pistäisin miehelle sms viestin ihan joka kerta kun lapsi itkee isänsä perään. Se ei ole ainoastaan äidin elintaso joka laskee vaan myös lapsen eli lapsi on kyllä se suurin sijaiskärsijä. Minä en päästäisi miestä helpolla vaan antaisin kyllä kantaa vastuun lähdöstään

Olette osaltanne hieman helpottaneet tätä minun kamalaa oloani.



Nyt iltapäivästä minua alkaa ihan oikeasti pelottamaan. Lapset on kohta haettava kotiin ja jotain heille on kerrottava. Mutta miten ihmeessä me osaamme kertoa tämän heille.



En voi käsittää, että tämä on tapahtunut meidän perheelle.



Ja pahinta kaikesta on, että kaikesta suuttumuksesta huolimatta

MINÄ KUITENKIN RAKASTAN sitä roistoa.

kipeää on olla yhteistyökykyinen ja järkevä. kun tekisi mieli huutaa, raivota ja paiskoa epäoikeudenmukaisuutta. mutta se on ainoa tie, jolla sinäkin tulet ehyeksi. ja lopulta mieskään ei ole voinut näennäisesti tehdä itselleen asioita helpoksi. luulen, että jos olet vihainen, inhottava ja suutut, on mies onnellisempi. jos näytät olevasi loukattu, haavoittunut ja petetty, mutta tiedät, että saat tilanne vielä joskus parempaa kuin miehen, joka on rakastunut toiseen eli siis olet se oma todellinen itsesi, on se miehelle paljon vaikeampaa. se totuus. vihaisuus on helpompaa, kun lohtua on tarjolla toisaalla.



t:2

Joo luulen kanssa, että miehelle on vaikea katsoa jos minä näytän rehellisesti kuinka haavoitettu ja petetty minä olen. Olisi varmasti helppo karata rakastajattaren syyliin pakoon sitä hullua raivoavaa ja huutavaa vaimoa. Mutta vähän vaikeammalta tuntuu paeta sitä aidosti surullista vaimoa. Ja uskon ja tiedän mieheni painiskelevan huonon omantunnon kanssa ja sitä tunnetta en meinaa omalta osaltani ainakaan yhtään helpottaa.



Mutta lapsille yritän parhaani mukaan näyttää siltä, että elämä jatkuu ja vanhemmat rakastavat heitä, vaikka kaikki tuttu ympärillä sortuisikin.



Mutta tosiaan KIVAN JOULUN mies kyllä minulle ja lapsille järjesti.

Jos yhtään lohduttaa niin ei se miehesi elämä yhtään helpotu. Hetkeksi häntä voi helpottaa että on saanut asian sanottua mutta kun se rakastajatar onkin arkea ja ihan tavallinen nainen, alkaa miehen kiinnostus häntäkohtaan lopahtaa. Saattaapa olla että tulee muutaman kuukauden päästä ovesi taakse pyytämään että jos voisitte vielä olla yhdessä. Toivottavasti silloin olet jo vahva.

näin EI tule käymään. Eiköhän miehesi ole jo painiskellut kauan asian kanssa. Helppoa ei ole hänelläkään, mutta älä sinä tuudittaudu ajatukseen, että " tiedä vaikka tuleekin vielä takaisin ja sitten minä a) otan hänet takaisin onnellisena tai b) kostan hirmuisesti ja nauran paskaisesti päin naamaa" .



Koska elämä jatkuu. Niin kamalalta kuin se tuntuukin.

mutta kyllä hän sen tietää, että takaisin ei ole tulemista, jos kerran kimpsujensa kanssa lähtee.

näin on minulle lukuisat ihmiset kertoneet. ensin pitää mennä läpi suru, viha, raivo, tyhjyys.. ymmärrystä ei varmaan koskaan saavuta, mutta kun lopulta on valmis antamaan anteeksi itselle ja toiselle, sitten alkaa eheytyä. menee aikaa vuosissa pahimmillaan. anna aikaa ajatuksillesi, älä kätke tuntojasi itseltäsi.



minun tarina: olen itse se, jolla on rinnakkaissuhde. rakkaussuhde. olen luullut olevani kuin kallio, en ollutkaan. mieheni ei olisi halunnut erota, mutta olen niin pettynyt itseeni, etten voinut enää jatkaakaan. toinen osapuoli jatkaa edelleen liittoaan, mutta on silti minun kanssa. jos olisin itse jatkanut liittoani, en olisi enää voinut jatkaa rinnakkaissuhdetta. nyt toisen vaimo joutuu elämään tuossa valheessa ja jossain vaiheessa mies varmasti ilmoittaa hänelle siirtyvänsä toiseen elämään pitkän rinnakkaiselon jälkeen ja sitten hänen vaimollaan on sama kysymys. kuinka tunnollinen ja kelvollinen ja perheestä huolehtiva mies on voinutkaan toimia ja tuntea noin.

edes aikonut tehdä asialle oikeasti mitään. Eli näyttäisi siltä, että hän on päätöksensä tehnyt.



Jos ei ole lapsia tilaa itselles viikon etelän matka.

itse en ole kertonut miehelleni juuri mitään, oma syyllisyyteni ja tunnemaailmani riittää. mutta jos alkaisin olla liian tiiviisti liian heti suhteeni kanssa, olisi se miehelle uusi kriisi. vaikka hänhän on edelleen vaimonsa kanssa, joten siinä mielessä lasku loiva. katkera paikka varmaan joka tapauksessa myös vuosien päästä jos olen yhdessä rinnakkaismiehen kanssa. paitsi jos oma ex on löytänyt uuden rakkauden ja on jo itse onnellinen.



eli ehkäpä hyvä, että sait nyt tietää kaiken. nyt tuntuu niin pahalta kuin voi koskaan tämän asian takia tuntua ja ei tule uusia takapakkeja enää tietojen puolesta. saat sivun käännettyä, ihan varmasti. kaikki saa lopulta, myös meidän palapelissä.



t: 2

voit itkeä. Joka jaksaa kuunnella, kun käyt asiaa läpi. Voimia.

Minusta tuntuu, että en vielä oikein osaa edes uskoa, että tämä on oikeasti tapahtunut.



Toisaalta olen ihan suunnattoman vihainen. 4kuukautta ollaan juostu avioliittoneuvojalla ja samalla hän on koko ajan tavannut tuota toista naista. Eli ei minusta ole edes yrittänyt antaa meidän suhteelle mahdollisuutta.



Ja nyt sitten kertoi minulle, kun on päätöksensä tehnyt, eli lähtee sen toisen naisen matkaan. Ja minä jään keräämään palasia ja lohduttamaan lapsia. Mitenköhän ihmeessä minä tämän heillekin kerron.

On hän varmaan omalla tavallaan yrittänyt. Joskus rakkaus vain vie.



Sinulle voisi olla hyväksi eroseminaari, sitä on monet kehuneet.

Olen pahoillani :(

Ja rakastavat isäänsä ihan suunnattomasti. Eivät millään pysty käsittelemään tällaista asiaa.

Ja siksi ajattelen nyt, että varmaan meidän täytyy yhdessä kertoa tämä heille. Ja yrittää vakuuttaa, että äiti ja isi rakastavat molemmat heitä edelleen vaikkeivat enää toisiaan rakastakaan.



Niin kovasti kun minun tekisikin mieli tehdä miehestä roisto myös lasten silmissä, en voi sitä tehdä lasten takia. Haluan, että heillä on jatkossakin hyvä suhde omaan isäänsä.



Mutta en tiedä todellakaan tiedä miten pystyn lapset kohtaamaan ja heille tästä kertomaan.