JOKAINEN VASTAAMAAN, MIKÄ VAIHTOEHDOISTA PARAS?? Viitaten siihen voiko 4-vuotiaan jättää vartiksi yksin

3. Äiti kaatuu kotona kylpyhuoneessa kovalle lattialle ja taju lähtee. Lapsi itkee ja huutaa vieressä - miten kauan??



Eikö täydellinen äiti ikinä kaadu, tai satuta itseään?



Vaihtoehto jossa isä saa lähtöviestin on tietenkin paras. Kyllä ne lapset joskus täytyy opettaa olemaan yksin.



Meidän 3v pärjäsi hienosti yksin sisällä sen aikaa kun minä jäin lukkojen taakse ulos kun vein koirat tarhaan, (siis omalle pihalle, aikaa menee n. 1min ja lapsi normaalisti voi tulla ovelta huutamaan jos on hätä).

Ovenkahva kuitenkin hajosi enkä päässyt sisään, ei puhelinta ei mitään. Minulla meni ulkona n. 20 min ennen kuin löysin sopivan työkalun jolla saan rikottua ikkunan että pääsen sisään.

Eikä lapsi ollut edes huomannut että olen ollut pois pidempään kuin sen normaalin minuutin.

alkuperäisessä ketjussahan oli suurin paha se, että lapsi jää yksin kun äiti käy kaupassa.



Mielestäni yhtä paha on, että äiti on sen vartin koiralenkillä, roskista viemässä, tupakalla, pyykkituvassa, postilaatikolla, suihkussa jne.



Äiti voi vaikka nukkua eri huoneessa sen vartin, minkä aikana voi tapahtua mitä vain.



Joten miksi alkuperäisin viestin oleellisin kohta (eli 15 min poissa lapsen näköpiiristä) sivuutettiin ja keskityttiin vain siihen epäolennaiseen eli MISSÄ äiti sen vartin on?!?

Vierailija:

VERRATAAN KOLMEA ERI TILANNETTA:

1. Äiti käy 15 min koiranulkoilutuksella ja lapsi yksin kotona. Sinä aikana tapahtuu jotain äidille. Lapsi jää yksin, miten pitkäksi aikaa?!?

2. Äiti käy kaupassa 15 min ajan myös poissa. Isä sai lähtöviestin, ei paluuviestiä ja tulee kotiin. Lapsi saa aikuisen noin puoli tuntia siitä kun äiti lähti.

3. Äiti kaatuu kotona kylpyhuoneessa kovalle lattialle ja taju lähtee. Lapsi itkee ja huutaa vieressä - miten kauan??

Kaikki eivät kerro koskaan lapsilleen kuten minä olen tehnyt, että jotain kamalaa voi tapahtua. Tuntuu että lapsia yritetään suojella kaikelta pahalta.

Itse koen, että vielä pahempi lapselle on nähdä oma äitinsä/isänsä elottomana, kuin se että odottaa äitiä kotiin. Sillä kuten joku sanoi, ajantaju ei ole pienillä vielä niin selvä.

Eli jos itse jättäisin lapseni katsomaan lempi elokuvaansa, hän ei todellakaan tietäisi olenko poissa vartin vai tunnin. Enkä tarkoita että tunniksi jättäisin, se oli vain esimerkkinä.

Ja siitä tiedän, ettei viitsi kesken lempiohjelmiensa edes vessaan lähteä tai avaamaan kaverille ovea vaikka ikkunasta näkee että häntä odotetaan.

1. Meillä ei jätettäisi lasta yksin koiran ulkoilutuksen ajaksi.

2.Myöskään kauppareissun ajaksi ei ole tarvetta jättää.

3. Lapsi osaa soittaa sekä isälleen että isovanhemmilleen. Ja ainakin periaatteessa tietää miten toimia jos minulle sattuu jotain kotona. Mutta se että osaisiko hätääntyneenä toimia onkin eri asia ja sitä toivottavasti ei jouduta testaamaan.

Soittelemme miehen kanssa päivän aikana useita kertoja. Jos mieheni yrittää soitta enkä vastaa niin hän yrittää hetken päästä uudestaan. Jos en kolmannella yrittämällä vastaa niin hän tulee kotiin katsomaan.

Päikkärit nukutaan tiettyyn aikaan ja ilmoitan kun alamme nukkumaan ja kun heräämme.

ja lapsi ei saa mitään kontaktia. Eli äiti ei jalka murtuneena selitä että haepa äidin puhelin jne.

tällä palstalla olevilla on oma napa niin tärkeä ettei todella OSATA ajatella tilanteita kuin omalta kannalta ja aina pahinta.



Tilanteita on monia, kuten on lapsia ja vanhempiakin. Ei sinun 4 vuotiaasi ole mitenkään verrattavissa minun 4 vuotiaaseeni, sillä lapset ovat erilaisia. Se riippuu omasta lapsesta, voiko jättää hetkeksi yksin vai ei.



Jos lapsi on aina äitinsä kanssa joka puolella, ymmärrän ettei voi jättää. Mutta itsenäisen lapsen voi. Meillä 4 vuotias on jo puoli vuotta ulkoillutkin ilman aikuisia. Näemme hänet ja ikkunan avaamalla ehkä kuulisimmekin. Meillä näin voi tehdä ja jos teillä ei, älä yleistäen sano, että kukaan muukaan ei voi!!

kuollakseni, että nyt se äiti kuolee ja kyttäsin sen tekemisiä, että varmasti olisin paikalla ja pystyisin hälyttämään apua! Tein jo kauan ennen lasten saamista itselleni pyhän lupauksen, että omille lapsilleni en sellaisia piruja seinälle maalaa! Tottakai tietenkin kelle hyvänsä voi milloin hyvänsä sattua mitä vain -tai yhtä hyvin voi olla sattumatta. Se, kuinka sitten toimitaan, tulee tilanteen mukaan.



Omat lapseni kyllä 4-vuotiaana olisivat osanneet mennä naapuriin apua hakemaan tai soittaa hätänumeroonkin. Sitä paitsi, lapset ovat uskomattoman nokkelia, kun heidän vain yksinkertaisesti on selvittävä.



4-vuotiasta en jättäisi tarkoituksella yksin. Ajatuksena se, että hänelle voi sattua jotain. En vielä ekaluokkalaistakaan jätä kuin korkeintaan tunniksi yksin. Lapset ovat lapsia, ja heidän käsitys monesta asiasta on aika naivi.. Ja kun kukaan ei katso perään, ovat kyllä melkoisen alttiita vaaralle!



Kuinka kukaan ei ollut huolissaan siitä, että lapselle sattuisi jotain? Mietitte vain, mitä, jos äitille sattuu jotain...

Eiköhän kyse ole vain jostain internet-uhoamisesta ilman todellista pohjaa.

he kyllä kertovat, kuinka pitkäksi aikaa voit 4-vuotiaasi jättää=) Minä en jätä hetkeksikään, niin ettei olisi kuuloetäisyydellä.

Vaihtoehtoja ei voi verrata eikä niiden väliltä voi valita. Miten voisi olla edes teoriassa mahdollista valita äidille sattuu jotain kotona tai kaupassa? Kauppaan lähtö jo itsessään on valinta, siis se, että lapsi jätetään vartiksi yksin kotiin.



Itse pelkäisin enemmän sitä, että lapsi tuon vartin aikana lähtisi johonkin. Siis ulos, etsimään äitiä tms. Se olisi todennäköisempää kuin se, että jotain hänelle juuri sinä aikana sattuisi. Tai että itselleni sattuisi.



En ole opettanut lasta soittamaan tai menemään naapuriin. Ei siksi, että haluaisin lapsen elävän pumpulissa tai itse eläisin, kuten ap arveli, vaan siksi että ei ole tullut vain yksinkertaisesti mieleen että voisin niin toimia. Ei 4v lapsen psyyke ole valmis muistamaan tuollaisia ohjeita, saati sitten toimimaan hätätilanteessa niiden mukaan. Ei sillä, ei kai siinä mitään menetä jos edes yrittää. Opetan heti tänään. :-)



Asumme omakotitalossa ja naapuriin on vähän matkaa. Ei kilometrejä, mutta sen verran, että naapuriin juoksemista en opeta edes hätätilanteita varten. Juuri siksi, että ei sitten jos joskus joutuisinkin jättämään yksin kotiin/joutuisi olemaan yksin kotona lähtisi mihinkään haahuilemaan. Uskon, että lapselle näin on turvallisempaa.



Kerran olen jättänyt 4v lapsen yksin. Piti ehtiä klo.17 yhteen paikkaan. Mies tulee kotiin klo.17. Lähdin 3min ennen että ehdin ja tarkoitus oli, että mies laittaa heti kotiin tullessaan viestin. Jos en saa viestiä 5min yli mennessä, tulisin takaisin kotiin. Lapsen oli tarkoitus katsoa videoita. Meillä myös lapsi ei kuule eikä näe mitään kun katsoo niitä joten olin aika varma, että myös pysyy paikoillaan sen aikaa. Näin myös kävi, kaikki meni hyvin ja lapsi oli yhteensä noin 5min yksin. Nyt jälkiviisaana, vaikka kaikki meni hyvin, olisin tehnyt toisin. Olisin voinut mennä sen muutaman minuutin myöhässä mielummin. Meillä on usein lapsi yksin muutaman minuutin sisällä kun haen puita tms. ja vessassakin käyn yksin, mutta jotenkin tuo tuntui pahemmalta jättää lapsi niin, ettei edes taloa näe.

Meillä on suurperhe, ja lapset aina olleet kotona. Pienestä pitäen ovat oppineet auttamaan ja tekemään askareita, kaikkia tarvitaan. Kun kohtelee lasta loputtomiin kuin avutonta vauvaa, on turha sitten ihmetellä miksi lapset on niin avuttomia, eikä itseluottamusta ole nimeksikään.