Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jolla oli ankea lapsuus....
12.12.2007 |
Miten olet selvinnyt siitä ja onko ollut mitään jälkiseuraamuksia siitä? Mikä teki lapsuudestasi ahdistavan?
Minulla oli periaatteessa ihan " hyvä lapsuus" näin ulkopuolisen silmissä. Mutta kotona meidän äiti oli hyvin omistava, vainoharhainen, utelias, yksinäinen ihminen. Isä taas teki töitä koko ajan. Lapsuuttani hallitsi myös vanhempien outo suhtautuminen seksuaalisuuteen..... En jaksa siitä edes sen kummemmin kertoa....
Nykyään olen 2 lapsen äiti, työelämässä alisuoriutuja, olen suth älykäs ja koulu sujunut hyvin, mutta sosiaaliset taidot ovat onnettomat, joten en ole " ylennyt omalle tasolleni" mikä on itselleni pettymys. Huomaan itsessäni valitettavasti samoja piirteitä kuin äidissäni. Haluan liikaa hallita lapsiani ja varmasti tukahdutan heidän persoonallisuuttaan :( Rakastan heitä kuitenkin yli kaiken ja vaikka kuolisinkin heidän vuokseen! Minun on vaikea leikkiä heidän kanssaan, koska kanssani ei koskaan leikitty. Parisuhteissa olen ollut aina pitkissä suhteissa enkä juurikaan irtosuhteita harrastanut. Olen myös siinä asiassa omistushaluinen...
Tällainen minusta tuli: päällisin puolin ehjä, " kaikki on hyvin" -tyyppi ulospäin, vaikka sisällä kuohuu.....
Kommentit (2)
Itsellä myös yksinäinen ja onneton lapsuus, mutta mielestäni jo voiton puolella...
Äidin mielenterveysongelmat, itsemurhayritykset (löysin äidin valkoisena maasta makaamasta monesti lääkkeen ylisyönni vuoksi), isän narsistinen luonne, haki huoltajuuden, mutta jätti periaatteesa meidät lapset keskenään asumaan (mummo kävi tekemässä ruoat 1xpv = 1h), alkoholi liikakäyttö jne....
Oli vaihe elämässä, että syylistin vanhempiani - myöhäinen murkkuikä kai - noin 10 normaalia myöhemmin tuli siis. Normaalia murkkuikää ei oikeastaan ollutkaan..
Nykyään 30+ naisena olen hyväksynyt sen mistä tulen ja kuka olen. Anteeksi olen vanhemmilleni antanut ja elämälle omat ehdot asettanut. Pystyn jo ulkopuolen ottamaan silmästä silmään...
Joskus, mutta tosi harvoin tulee olotila, joka tekee minusta epävarman ja epäluuloisen hölmön, aran jne. Mutta onneksi siitä aika helposti pääsen eroon. En tule koskaan olemaan mikään ylisosiaalinen.
Hyviäkin puolia lapsuudesta on. Osaan arvostaa elämääni tällä hetkellä. Tunnen, että elämäni on lottovoiton arvoista, vaikka varmaankin useamman mielestä ihan tavan elämää - lapset, oma koti ja hyvä mies.
Koita jaksaa. Yritä löytää itsesi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Ja ei lasten kanssa tarvitse aikuisen välttämättä leikkiä! Pääasia on, että pidät heistä hyvää huolta ja rakastat heitä sekä annat turvaa ja ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötyisit rohkaisusta ja tuesta. Tee se, lapsesi takia! Ei kuulosta hyvältä, että leikkiminen lapsesi kanssa ei suju. Se ei riitä, että kuolisit lapsesi puolesta, se tieto ei lastasi auta.