Pelottavinta erossa?
Meidän suhde oli retuperällä jo pitkään kunnes minä hain meille apua terapiasta ja kursseilta. Nyt asiat on paremmin kuin vuosiin mutta mies ei vieläkään tiedä haluaako jatkaa vai erota.
Elän siis ihan täysin miehen päätöksen armoilla. Olen varautunut siihen, että eron hän haluaa ja olen ajatellut asioita paljon valmiiksi siltä varalta. Tuskin kuitenkaan olen ajatellut lähellekään kaikkea...
Mikä on ollut yllättävintä ja pelottavinta omassa tai läheisen erossa?
Kommentit (12)
tilanne ja olen ihan turta odottamiseen.
päässä pyörii kaikenlaiset ajatukset ja joutuu vaan odottamaan
toisen päätöstä. tuntuu todella raskaalta.
Me ollaan asetettu takarajaksi 30.1.2008. Silloin miehen pitää tietää mitä haluaa. Pelottaa, jännittää ja hirvittää...
-ap-
kauanko " jahkailuprosessi" on teillä kestänyt ajallisesti?
Silloin mies ensimmäistä kertaa sanoi suoraan että ei tiedä mitä haluaa mutta saattaa olla että on jahkunut jo paljon paljon ennemmin. Onneksi hän itse asetti tuon päivämäärän. En halua painostaa suuntaan tai toiseen.
yhteisten lasten asioista yhteisymmärryksessä. Mieti mitä voisit jäädä kaipaamaan miehessäsi eli hänen parhaita puoliaan. Puhu nyt kun on sen aika. Sano ne vaikeimmatkin asiat ääneen.
huoli tulevasta, pettymys
kaikesta pääsee yli! Ja surukin menee suremalla ihan kuin silloin kun joku ihminen on kuollut. Aika samanlainen prosessi minusta, suru kulkee aalloissa ja jonain päivänä huomaa, että se onkin jo helpottanut.
parantaa suhdetta, vai oletko antanut miehellesi vain tilaa miettiä?
Ei kannata olla katkera tai kostonhimoinen, vaan hakea rauhaa itselleen. Ero on siitä vaikea, että siinä toinen on yhä elossa. Kuolemassa taas on helpompi päästää toinen menemään. Jos eroat, niin opit elämään suhteen hyvien ja huonojen MUISTOJEN kanssa ja voit hakea uutta suuntaa omalle elämällesi.
" kun jossain ovi sulkeutuu, toisaalla aukeaa ikkuna (tai kaksi)"
erossa se kuitenkin pitää yleensä paikkansa: se tuo surua, mutta vähän ajan kuluttua se tuo yleensä myös jotain ihan uutta ja hyvää, ennalta-arvaamatonta.
Ja oli suunnaton helpotus, ainakin minulle. Lapsien takia vähän harmitti. Mut hyvin on nää 12 vuotta sujunut.
Tää on vähän ristiriitaista kun tosiaan eroa mies jahkuu vaikka parisuhde voi nyt paremmin kuin koskaan. (alkuhuumaa lukuunottamatta)
Meillä oli vuosikausia suhde, jossa ei juurikaan keskusteltu, ei jaettu yhteistä arkea, ei puhuttu tunteista, omista haluista ja tarpeista jne. Riideltiin paljon ja elettiin jonkinlaisessa koston kierteessä. Nyt kaikki tuo on muuttunut! Kiitos pariterapian ja muutaman parisuhdekurssin.
Kiva kuulla teiltä, että elämä kantaa!
tuttuus ja turvallisuus poistuu.
on ollut joku ihminen johon luottaa 100% ja on avannut sille sydämensä.
miten sen voi tehdä uudelleen?
paraneeko asiat suhdetta vaihtamalla vai siirtyvätkö ongelmat vain seuraavaan suhteeseen? mietin, että erotaanko nykyään liian helpolla??