Millä nimellä kutsutte omia vanhempianne: äiti ja isä vaiko etunimillä?

Ja niin vanhempani puhuvat omista vanhemmistaan eikä siinä ole minusta mitään outoa.

Muuten äiti ja isä

Ihan äidiksi ja isäksi kutsun. Samoin vanhempani kutsuivat omia vanhempiaan heidän vielä eläessään. Äitini siis saattoi sanoa, " minun äitini" tai " sinun mummisi" , jos hän kohdisti sanansa vaikka minulle. Sama tapa tuntuu olevan miehenikin perheessä.



Mun mielestä tuo tapa, että omista vanhemmista puhutaan isovanhempina (eikä siis lapsen isovanhempina) on todella erikoinen. En ole törmännyt siihen muualla kuin täällä.



En ole törmännyt juurikaan tuohon myöskään, että kutsuttaisiin etunimellä. Aika etäiseltä kuulostaa sekin mun korvaan.

Mieheni puhuu vanhemmistaan porukoina, mutsi ja ukko tai etunimillä. Jokaisella tyylinsä.

Nykyään tulee myös käytettyä nimityksiä mummo ja vaari.



Minusta taas on vähän outoa, jos joku puhuu vanhemmistaa etunimillä.

mummo ja ukki. Äiti ja isä, jos selitän heistä jotain jollekin vähän tuntemattomammalle.

tai Mamma ja Vaari riippuen kenelle tai kenen kanssa puhun.

En ole varmasti koskaan päin naamaa, harvoin kenellekään muullekaan puhuessani, kutsunut vanhempiani etunimiltä. Se tuntuisi oudolta ja kylmältä. Jos jollekulle on tarve mainita vanhempieni nimet, kerron tietenkin, että " äitini Liisa" (nimi muutettu).



Vanhemmuus ei katoa iän myötä. Lakkaako esimerkiksi äiti-lapsi -suhde mielestäsi, ap, joskus olemasta ja muuttuu " lapselliseksi" ? Oletko sitä mieltä, että jossain vaiheessa sinua ei enää saa kutsua äidiksi? Siinä ei ole mitään lapsellista, että 40-vuotias tai 60-vuotias kutsuu äitiään äidiksi. Siinä taas on jotain outoa ja etäännyttävää, jos kutsuu vanhempiaan etunimeltä - ikään kuin haluaisi mitätöidä läheisimmän ihmissuhteensa.