Lue keskustelun säännöt.
Oltiin lauantaina miehen kanssa bileissä, joissa keski-ikä oli 30 ja me olimme ainoat lapselliset.
24.07.2006 |
Kaikki muut oli sinkkuja tai lapsettomia pareja. Bileet oli ihan ok, mutta jäi vain mietityttämään, että mitä jos itse olisin vielä sinkku...
Lapset on meille kuitenkin tärkeintä elämässä ja tuntui aika vieraalta tuollainen " huvitteluelämä" , jota lapsettomat voi vielä viettää. Sitä on ihan eri asia katsoa sinkkuelämää televisiosta, kuin tavata real-life-sinkkuja. Joidenkin kanssa oli vähän vaikea keksiä puhuttavaa.
Kommentit (3)
Mutta sellainen pisti silmään täällä kotikaupungin festareilla, kun näin joitain kouluaikaisia tuttuja, että on sitten taidettu jatkaa sitä teini-iän dokaamista ja riehumista ihan kypsään aikuisikään asti. Ei ole mitään niin surullista, kuin teiniasteelle jämähtänyt ihminen, jolla aikuiseksi ihmiseksi harvinaisen typerät jutut. Ja dokaaminen näkyy naamasta.
Eli iän myötä on viisastuttava. Se on vähimmäisvaatimus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei silloin tällöin kunnolla bilettäminen tarkoita sen viisastumisen puuttumista. Itse perustin perheen lähemmäs kolmekymppisenä, joten ehdin käydä vähän ' aikuisempienkin' bileissä ja kaikenlaista ehti nähdä, joten vieläkään ei ole vaikeaa vaihtaa tarvittaessa seuran kanssa samalle vaihteelle - jos siis muuten tilaisuus joskus järjestyy
varmasti sinkuista tuntuu yhtä vieraalta löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita sellaisen kanssa joka tulee itsetyytyväisyyttä huokuen katselemaan arvokkaana kun sinkut " riehuvat" .
Vaikka minulla on kaksi lasta niin en ole ikinä tuntenut ettenkö löytäisi yhteistä maailmaa lapsettomien kanssa ja toivon että saan aina pitää myös lapsettomia ihmisiä ystäväpiirissäni, avartaa kummasti maailmaa täältä hiekkalaatikolta katsottuna.