Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ystäväsi perhetuttuja vai omia ystäviäsi?
24.07.2006 |
Meillä kaikki kaverini ovat omia ystäviäni. En oikeastaan haluakaan perhetuttuja eli että kyläiltäisiin pariskunnittain. Koen sellaiset kahvittelut jotenkin vaivaannuttaviksi ja lähinnä sellainen on aina aika small talkia - en voi kuvitella että puhuisin samalla tavalla niissä tilanteissa kuin läheisille omille ystävilleni. En muutenkaan tykkää kyläilystä: liikaa vaivaa huviin nähden. Ennemmin menen ystävieni kanssa lenkille ja kulttuuritapahtumiin.
Muita samanlaisia? Entä te jotka kyläilette perheittäin: onko se teistä todella nautittavaa?
Kommentit (5)
Lähinnä sukulaiset ovat sellaisia kyläilypaikkoja koko perheellä. Ei ole mikään nautinto vierailla lasten kanssa kavereiden kotona, varsinkin jos heillä ei itsellään ole lapsia tai ovat jo paljon isompia.
Ja aina kun kokoonnumme kaveriporukalla, on meillä jokin syy tavallaan, grilli-ilta, saunailta tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyläily perheittäin on todellakin nautittavaa! Kyläilemme lähinnä samassa elämäntilanteessa (pieniä lapsia) olevien luona ja vierailun aikana syntyy todella hedelmällisiä keskusteluja. On mukavaa vaihtaa kuulumisia, kokemuksia, antaa/saada vinkkejä arjen erilaisiin tilanteisiin. Välillä juttelemme porukassa, välillä naiset/miehet keskenään.
Tapaamiset vain omien kavereiden kanssa on jääny tosi vähiin kun kaikilla on pieniä lapsia/muita kiireitä.
Ja sen lisäksi osa ystävistäni on sukulaisia.
Ymmärrän kyllä mitä ap tarkoittaa sillä, että perhetuttujen kanssa jutustelu on väkinäisempää. Meillä perhetutut ovat lähinnä miehen tuttavapiiristä siirtyneet molempien tutuiksi, eli minun ansiostani miehenikin on tutustunut vanhoihin tuttuihinsa ikään kuin uudelleen ja uudella draivilla. Minusta on hienoa, että olen saanut jotain tällaista hyvää aikaiseksi, ja siksi kyllä nautin perhetuttujenkin tapaamisesta.
missään ei käydä enää yhdessä,
mies on jotenkin niin epäsosiaalinen että vaivaantuu pelkästä istumisesta kahvipöydässä.
pitää kuulemma olla jotain tekemistä/harrastusta kaverien kanssa...
eli mä käyn paljon lasten kanssa, mies yksin...
toisaalta harmittaa, mutta olen jo niin tottunut.
Halusiain kyllä käydä pareittain jossain ja että mieheni osallistuisi ystävieni juhliin joissa mukana aina heidän miehensä, mutta mieheni ei koe heillä olevan mitä' än yhteistä :( Ikävä kyllä.
Jotenkin minustakin tuntuu että mieheni on aina ulkopuolinen kun olen kuitenkin ystävä kaikkien ystävienikin miesten kanssa ja he keskenään.