Saako lapset kasvattaa kunnianhimoisiksi ja tavoitteellisiksi ?

En nyt ehkä käyttäisi sanaa kunnianhimoinen, mutta vastuullinen, tavoitteellinen jne. Eli että kouluhommat hoidetaan omien parhaiden kykyjen mukaan - se nyt kai on selvä, harrastuksissa käydään ainakin yksi kausi jos sellainen on aloitettu, lupaukset pidetään ja toiset otetaan aina huomioon.



Ja kyllä esim. harrastuksissa ja koulussa saa olla sillä tavalla kunnianhimoinen että tähtää hyvään menestykseen ja uuden oppimiseen.

että lapset pärjää maailmassa. Harva sitä kai narkkareita,huoria ja varkaita lapsistaan toivoo?

Jos lapsi ei ole luonnostaan kunnianhimoinen, se vaan ahdistuu piiskuroinnista, jos taas on, niin kai sitä voi tukea - kunnianhimoisuus ja tavoitteellisuushan ovat siis eri asioita kuin törkeä omanvoitonpyynti ja ihmisten yli käveleminen...