Lue keskustelun säännöt.
Ala-astelaisten vanhemmat - kysymys kavereista!
27.12.2007 |
Meillä 10v. poika. Nyt joulupyhien aikaan on ruvennut kismittämään se, että meillä luuhaa pojan luokkakavereita yhtenään. Eilenkin oli 3 kaveria pienessä huoneessa monta tuntia. Kännykät soi, joku aina lähtee välillä kotiin ja taas palaa.... Tuntuu, että poikamme ei osaa olla hetkeäkään yksin. Eilenkin kaverit tulivat meille katsomaan pojan lahjaksi saamia dvd-elokuvia... Välillä tuntuu kuin rautatieasemalla asuisi. Meillä on 2 pienempääkin lasta ja toinen vauva. Jotain omaa rauhaa kaipaisi. Poika protestoi heti, jos kiellän kavereiden tulon meille ja toisaalta ymmärrän, että täytyyhän niitä kavereita olla, mutta miksi aina MEILLÄ! Eteinen on kuin pommin jäljiltä ja siivous loputonta.... Onko muilla tällaista vai olenko minä liian kiltti äiti, että siedän tätä? Välillä kokeiltiin sitäkin että vain yksi kaveri kerrallaan, mutta siitä on näköjään luistettu nyt taas pois...
Kommentit (9)
siis silloin kun on ilman kavereita. Minä ajan pojat aina välillä, siis myös oman poikani ulos leikkimään, kun meno yltyy tai rappaaminen ei lopu.
Ei pojat ole siitä pahastuneet.
meillä myös välillä " pakollista" yksinoloa. tekee välillä ihan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on parempi että kaikki kaverit saavat tulla meille, oli niitä sitten kerralla 2 tai 5. On tosi kurjaa, kun yksi kavereista ei voi tulla sisälle, koska vanhemmat lupaavat vain esim. 2 tai 4 kaveria kerralla. Olen sitten kuunnellut mökää (meillä onneksi kaksi kerrosta) ja mitä enemmän poikia sitä nopeammin olen laittanut pojat sitten yhdessä ulos. Toimii meillä.
meillä on kolme ala-asteikäistä ja monta muutakin lasta. Minusta on mukavaa, että lapsilla on kavereita, vaan kun he eivät lähde ollenkaan kotiin. Pari tuntia olisi mukava, mutta kun yrittää lähettää lapsia kotiin, niin heillä on aina samat vastaukset, että " kotona ei ole ketään" , " ei ole avaimia" , " mä en saa olla yksin kotona" , " mä en halua olla yksin kotona" tai " äiti sanoi, että voin olla teillä yhdeksään saakka" . Ihmettelen.
Enkä todellakaan anna kyläilyyn aina lupaa! Meillä 8v. ja 10v. siskokset tosin leikkivät todella paljon kahdestaankin. Kahdestaan leikkivät todella sievästi, mutta kavereiden kanssa äänekästä sekoilua on minun makuuni ihan liikaa.
Toisaalta en. En tietenkään tarkoita, että joka päivä tarvii päästää isoa kaverilaumaa kylään - osa päivistä on hyvä pyhittää perheellekin. Mutta minusta on hienoa, että lapsi viihtyy kotona kavereidensa kanssa!
Lapsuudenkodissani meille sai aina tulla kavereita (tottakai tietyt päivät oli " pyhitettyjä" vain perheelle). Ja vielä yläaste- sekä lukioikäisinä meillä oli usein isot laumat sekä veljieni että minun kavereita! Iltateetä keitettiin porukalla, katseltiin yhdessä telkkaria ja pidettiin hauskaa. Vielä nykyäänkin vanhempani muistelevat, kuinka kiva oli kun oli nuorisoa talossa - joidenkin kavereiden luokse kun ei saanut edes mennä.
Ole siis ap iloinen siitä, että teillä kaverit viihtyvät! Ei lapset vietä aikaansa sellaisessa paikassa, jossa tuntevat olonsa epämukaviksi. Vaikka itse välillä joutuisikin kärsimään metelistä, niin silti minusta on kavereiltakin osoitus että teillä on hyvä olla. Ja parempi se on " valvovan silmän alla" olla, kun jossain tuolla kaupungilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä notkuu naapurien lapsia tuntitolkulla. Toinen naapuri kutsui sitten kerran - KERRAN - kaikki lapset heille katsomaan jotain lastenleffaa, mutta meidän 5-vuotias ei päässyt, koska on " liian pieni" , eikä hän jaksa kaitsea.
Siinä vaiheessa minä olin syöttänyt ja kaitsenut heidän 7-vuotiastaan joka päivä kolme kuukautta.
Kyllä aikuisen pitää saada päättää, jos ei jaksa katsella aina metelöiviä lapsia kodissaan. Meillä sama juttu sillä erotuksella, että meillä kavereita tulee mieheni lapselle, joka asuu meillä. Meillä on monta yhteistä pientä lasta ( monikkoperhe) ja niiden hoito ollut tosi rankkaa. Kun sitten tämä miehen lapsikin on liki aina meillä, niin siinäkin on jo tarpeeksi kun mieheni on aina töissä. En sitten aina tosiaan jaksa, että siihen päälle meillä metelöi 3-4 luokkakaveria.
Nyt olen reilusti itsekäs ja jos ei huvita, nhiin kiellän kavereita tulemasta. Ei siihen tarvitse selityksiä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tietysti saavat tullakin mutta joskus olisi ihan kiva saada itsekin pieni hengahdystauko kun poika olisi kaverillaan leikkimässä. Ymmärrään sen ettei joka päivä voi kyläillä mutta edes joskus? kaverinsa kuitenkin saattavat majailla meillä 8 tuntia kerrallaan, kysyä onko ruokaa kun on nälkä, jäädä vielä välipalallekin yms. Toki joskus voi jäädä syömään ja olla pitkään mutta joka päivä? Eikö vanhemmat ollenkaan ihmettele missä lapsi luuhaa kaiken päivää vai onko vaan helpotus kun lapsi ei ole kotona?
Kyllä 10-vuotiaan pitää jo ottaa huomioon muut kotona asujat, vaikka ei yhtään haluaisi.