Uskovaiset! Kokisitteko epaonnistuneenne kasvattajina jos lapsianne eivat aikuisena uskonasiat kiinnostaisi tai heista tulisi ateisteja?

Vaikea vielä kuvitella sellaista tilannetta, koska lapsi on vasta kolmivuotias, mutta on hyvin mahdollista, että syyttäisin asiasta itseäni. Teinkö väärin siinä ja tässä ja tuossa, sainko uskovaisen elämän näyttämään ankealta (vaikka se ei minusta sitä ole), enkö kuljettanut tarpeeksi kirkossa ja pyhäkouluissa, kuljetinko liikaa seuroissa jne.