Lue keskustelun säännöt.
Huoltajuus-, hoito-, elatusasiaa.. Näkökulmaa, kiitos!
06.11.2007 |
Sain lapsen nuoruudenihastukseni kanssa. Meillä tuli " bänät" , ja minusta tuli yksinhuoltaja. Lapsen isä ei ole koskaan ollut erityisen aktiivinen lapsen suhteen, välillä ollut puolen vuodenkin taukoja tapaamisissa. Yleensä se ollut minä, joka on ehdottanut tapaamisia.
Lapsi on nyt 9-vuotias. Isä tapaa lasta nykyään useammin kuin ennen, eli n. 2 x kk. Yleensä tapaamiset ovat isän äidin luona, jonne lapsi mieluummin menee. Siellä isä sitten käy lasta katsomassa, jos käy. Nykyään isä asuu yhteistaloudessa yh-naisen kanssa. Lapsi tykkää mennä isälleen silloin, kun naisen lapset ovat äitinsä luona, eli siis kun seuraa löytyy.
Jotenkin on alkanut kamalasti harmittamaan, että isä ei ole enempää kiinnostunut. Olen joskus vuosia sitten yrittänyt keskustella asiasta lapsen isän kanssa, mutta tuloksena on ollut isän hermostuminen.
Olisko nyt aika ottaa asia uudelleen puheeksi, kun isä on " aikuistunut" ? Jotenkin vaan pelottaa, jos tulee riita. Entä elatus? Isä tienaa nettona n. 2500e/kk ja elatusta maksaa 130e/kk. Mitään muita kuluja ei maksa. Onko summa kohtuullinen? Annanko asioiden olla niin kuin ennenkin, ja luotan siihen, että aikuinen ihminen ottaisi itse lapsen asiat puheeksi? Voisiko ehdottaa yhteishuoltajuutta tällaiselle miehelle?
Kommentit (5)
Ikä ja uusi suhde voivat vaikuttaa niin, että mieskin olisi kiinnostuneempi.
Toisaalta en olisi sinun sijassasi ihan heti ehdottamassa mitään radikaalia muutosta. Ensin ehdottaisin jotain vakituisempaa systeemiä, vaikka 5 pv kuussa, katsoisin miten lapsi ja isä viihtyvät ja pärjäävät, ja sitten pikku hiljaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia reilusti puheeksi. Kerro selvästi, mitä haluat ja ennen kaikkea, mitä lapsi haluaa. Tee ehdotus tapaamisista ja niiden säännöllisyydestä. Älä syyttele.
Isän tienaamaan summaan nähden elatusapu ei ole kohtuullinen, mutta raha tuskin on tässä se tärkein asia? Kun lapsi olisi enemmän ja säännöllisemmin isänsä kanssa, voisi isä osallistua toisella tapaa kustannuksiin.
Rahasta en ensimmäiseksi alkaisi puhua, jos haluat asiat hoitaa hyvässä hengessä. Ja kuten joku jo mainitsikin sehän ei varmaan ole pääasia, vaan lapsen ja isän suhde.
Yritä puhua lapsen isälle ja nimenomaan syyttelemättä. Ja voithan sopia, että lapsi olisi heillä silloin kun naisenkin lapset ovat paikalla. Tuon ikäiselle tietysti kaverit ovat tärkeitä ja varsinkin jo isä on jäänyt etäiseksi.
Mutta ratkaisevaa on miten asiasta puhut.
Olen aika arka asian kanssa, koska aikaisemmat keskusteluyritykset ovat päättyneet surkeasti. Joku kyseli, miksi ehdottaisin yhteishuoltajuutta. Ajattelin tässä juuri sitä, että isä ehkä ottaisi vanhemmuuden silloin vakavammin kun saisi enemmän vastuuta. Tässä tilanteessa ei myöskään elatuksen riittämättömyydestä tarvitsisi napista, koska isä osallistuisi silloin enemmän lapsen kustannuksiin, kun lapsi olisi isällään enemmän. Näin jotenkin ajattelin asian.
Pelottaa myös hieman lapsen isän naisystävä, joka on todella äkkipikainen ja ärhäkkä sanomaan/huutamaan ihan kenelle vaan, jos kokee varpaillensa astutun. Tähän mennessä luulen hänen olleen melko tyytyväinen tilanteeseen, koska en ole ikinä vaatinut mitään, enkä sekaantunut heidän elämäänsä " tyrkyttämällä" lasta sinne tms. Mutta entä nyt, jos ryhdyn jotain pyytelemään? Pelkään, että käy kurjasti.
Surettaa ja harmittaa myös se, kun lapseni isä ja naisystävän lapset tekevät yhdessä kaikkea kivaa, mm. tekevät etelän reissuja - lastani ei koskaan ole otettu mukaan. Surettaa, kun naisystävän lapset kertovat, että " me oltiin sun iskän kanssa Turkissa" . Mulla ei ole huonopalkkaisena viedä lasta tällaisille reissuille.
Toki ymmärrän, että haluat isän ja lapsen tapaavan enemmän, mutta miksi tuo?