Kerro jotain opettajasta, jonka tunnet.

yliopistoon pääsevät ovat karsittua valioporukkaa, joilla on motivaatio opiskella. jos taas ei ole, et sinä siihen paljon voi vaikuttaa esim. opiskelee lääkiksessä ja saa lapsen tai kekkaa että oikis voikin olla oma ala. yläa:n oppilaista osa on erittäin haasteellista porukkaa ja on hyvä, että ope pystyy pistämään oven kiinni iltapäivällä ja unohtamaan työnsä -tokkopa pystyy kuitenkaan- sillä muuten ei jaksa. en muuten ole aineenope, olen kyllä ollut.

Millaisia ovat yliopistossa olevat erityisopiskelijat? Millaisia diagnooseja?



ja ennenkaikkea: millaisia ovat " erilaiset opetustavat" , joita työssäsi käytät? Ja millä resursseilla?

Mun kaveri (työ-) on tosi hauska ihminen, joka istuu usein töissä iltakasiin saakka miettien uusia teema- ja projektipäiviä. No, okei, kyllähän se kiroilee opehuoneessa ja suhtautuu kyynisesti typeriin vanhempiin. (Kukapa meistä ei?) Mutta työkaverina se on ihan luokattoman hyvä. Lomaltapaluu ja oppilaihin kontaktinotto sujuu multakin aina niin paljon paremmin, ku työkaverina on se " vituttaa niin ettei veri kierrä" -Jensu...

Olen opettanut yliopistossa esimerkiksi lukihäiriöisiä, aspergereita ja ad(h)d-opiskelijoita, sekä tietysti liikunta- ja näkövammaisia. Ja sitten opetin yhtä skitsofreenikkoa, mutta hänen opintonsa kyllä jäivät kesken. Kenelläkään näistä eivät ongelmat ole olleet älyn puutteesta johtuvia, joten minusta on sekä tieteen että yhteiskunnan kannalta tärkeää voida kiertää ongelmat jotenkin. Olette aika naiveja jos kuvittelette, ettei ongelmatapauksia enää ole meillä. Haluaisin huomauttaa, että heitä kaikkia on ollut paitsi perustutkinto-opiskelijoina, myös tohtoriopiskelijoina (tohtoriopiskelijoita olen opettanut itse vasta pari vuotta, joten siinä on omalle kohdalle tullut vastaan vasta yksi asperger ja yksi näkövammainen).



Ja erilaiset opetusmenetelmät tarkoittavat sitä mikä kulloinkin toimii. tavanomaisia luentoja ja kirjallisuutta, keskustelupiirejä, kaavioiden laatimista, karttojen laatimista, erilaisia kuulustelutapoja (esseet, tentit, suulliset tentit, päiväkirjat, jne) mutta ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, ettei jäädä jumiin yhteen suoritustapaan, jos se ei opiskelijalle sovi.



Lukihäiriöisten ongelmia näyttävät olevan luentomuistiinpanojen kirjoittaminen ja kirjatentit. Kun massaluentokurssille tulee lukihäiriöinen, on esimerkiksi selvää, että opettajan on tehtävä kunnolliset powerpointit, jotka jaetaan kurssilaisille, sillä lukihäiriöinen ei todennäköisesti pysty samaan aikaan kirjoittamaan kalvoja ja kuuntelemaan luentoa. Jos lukihäiriöisiä ei ole, en yleensä tee näin koska kalvoni ovat yleensä valmiin noin 5 min ennen luentoa. Lukihäiriöiset saavat lääkärintodistuksella myös automaattisesti lisäaikaa tenteissä. Toisaalta monet heistä ovat mielellään tulleet suullisiin tentteihin, joita järjestän heille mielellään. Kotiesseissä ja graduissa he eivät yleensä tarvitse erityisjärjestelyjä.



adhd - ja asperger-oppilaani taas näyttävät yleensä pärjäävän tenteissä kohtuullisesti mutta eivät selviä pitkäjänteisemmästä työstä, esim seminaariesitelmistä, isommista esseistä ja graduista. He ovat hyötyneet siitä, että olemme yhdessä laatineet työjärjestyksen ja jakaneet tutkielman pienempiin osiin, jotka he saavat tehdä pala kerrallaan ja tuoda luettaviksi. TÄtä voidaan soveltaa myös lunetokursseilla, niin että lopputentin asemesta kurssi suoritetaan esim kommentoivalla luentopäiväkirjalla, jota saa/pitää kirjoittaa kurssin aikana ja joka lähetetään esim kerran viikossa sähköpostilla opettajalle.



Olen myös perustanut useiden kurssien ja graduryhmien yhteyteen sähköisen nettilaustan (ennen vanhaan nämäolivat webct:pohjaisia, nykyään yleensä moodle-pohjaisia, mutta käsittääkseni tämä kävisi päinsä myös esim oman lapseni peruskoulussa käytössä olevalla opit-järjestelmällä), jossa opiskelijat voivat (tai heidän pitää) keskustella kurssin sisällöstä ja suorittamisesta ja jota voidaan käyttää hyväksi myös suorittamisessa, esim töiden käsittelyssä. aspegerit ja adhd:t esimerkiksi tuntuvat toimivan paljon järjestelmällisemmin kirjallisesti, joten myös keskustelu on heidän kanssaan parempi käydä kirjallisesti oppimisalustan keskustelupalstalla. Heille kun suullinen esiintyminen on tavallista vaikeampaa, eikä koherenttia ulosantia tahdo löytyä millään, vaikka asia osattaisiinkin. Kommunikaatiovälineitä on onneksi kuitekin monia - myös vuorovaikutteisia sellaisia.



Olen myös kokeillut erilaisia tutustumisretkiä ja ekskursioita, mutta en näe niitä minään erityisryhmien juttuna. Videointia ja roolipelejä olen myös joskus kokeillut, mutta niihin tuntuu kuluvan suhteettomasti aikaa hyötyyn nähden. Sen sijaan olen antanut opiskelijoille luvan nauhoittaa luentoja ja muutaopetusta, jos mieli tekee. Näkövammaiset tekevät mielellään niin, mutta myös pari lukihäiriöistä näyttää nykyään käyvän kursseilla sanelukoneen kanssa.



Ja milläkö resursseilla? No ihan omasta virkatyöajasta tämä lähtee. Miettimiseen ja vaihtoehtoihin ei mene merkittävästi enempää aikaa kuin opetuksen tavanomaiseen valmisteluunkaan. Aikaa kuluu lähinnä suullisten tenttien järjestämiseen ja noiden nettipalstojen keskutelun ohjaamiseen. Toisaalta minusta on mukavaa nähdä, että opiskelijat etenevät. gradujen ja seminaaritöiden ohjaaminen pitäisi jokatapauksessa tehdä henkilökohtaisesti, eikä se vie enempää aikaa, jos asioita käy läpi etukäteen kuin jos niitä kävisi läpi jälkikäteen. Annan opiskelijalle yleensä aika yksityiskohtaisen listan siitä, miten hnen pitää valmistautua gradutapaamiseen, joten asiat ovat molemmin puolin valmiiksi mietittyjä kun tapaamme.



Ja siitä motivaatiosta. Tottakai meidän opiskelijamme yliopistossa ovat motivoituneita - ja ne, jotka erityisongelmistaan huolimatta ovat päässeet sisään ovat epäilemättä vielä tavallista motivoituneempia. Toisaalta, kuka murrosikäinen yläasteen oppilas ON motivoitunut ja eikös se ole opettajan tehtävä luoda motivaatio?

erilaisista menetelmistä saa vinkkejä myös tutustumalla näiden erityisryhmien omiin lähteisiin. Niiden keskustelupalstoilta löytyy yleensä myös AINA joku, joka mielellään antaa vinkkejä siihen, miten joku tietty ongelma voitaisiin ratkaista. Minä olen hyväksikäyttänyt niitä ihan sumeilematta.

Tuskin sinä tiedät miten ystäväsi ihan oikeasti työtään hoitavat. Ei varmaan kukaan osaisi kertoa mitä sinä teet töissäsi, vaikka saatat ollakin sellainen ihminen joka hyvin auliisti kertoo omista tekemisistään. Uskon kyllä että olet hyvä opettaja, mutta oletkohan hyvä työkaveri ja ystävä?



Minun tuntemani opettaja (esikoiseni luokanopettaja) välittää aidosti lapsista ja tekee kaikin puolin hienoa työtä. Pidän siitä, että hänellä toimii hyvin yhteys meihin vanhempiin ja aina tiedämme " missä mennään" .

kuvani siitä, mitä tuttavani opettajina tekevät perustuu lähinnä siihen, mitä he itse kertovat itsestään ja oppilaistaan ja suhtautumisestaan. Jos opetaja huokaa, että " ne on kyllä ihan hirveitä ja täysin toivottomia tapauksia" ja " ei kai se voi olla mun hommani jos ne ei osaa käyttää kirjaston tietokantaa" , niin minusta hän ei yritä tarpeeksi. Me nimittäin opettetaan niitä pahuksen tietokantoja vielä yliopistossakin, vaikka ne toimii kaikki samalla tavalla...

joukossa on vain yksi joka edes alunperin halusi opettajaksi, loput ovat jotenkin vain ajautuneet alalle. (aineenopettajia alalta, josta on helpoin työllistyä opettajaksi, mutta osa ei kyllä enää opeta sitä ainetta, vaan esim tekevät erityisopettajan tunteja tai elämänkatsomustietoja jne.). Paradoksaalista on, että se, joka opettajaksi joukosta halusi, kuulostaa nykyään (noin vuosikymmen oltu töissä) joukon kyllästyneimmältä.

Sitä en tietenkään tiedä, miten työnsä tekee, mutta jos katselee suhdetta omiin lapsiin niin voisin kuvitella, että on oikealla alalla.

joka oppilaastaan ja tekee työtään ajatuksella. hän on työkaverini ja ystäväni Eija.

keskenään erilaisia.



Yhtään " Lämminsydämmistä ja oppilaistaan välittävää" ei joukossa kuitenkaan ole. Yksi on takakireä mielikuvitukseton ja joustamaton nipo joka halveksii oppilaitaan. Loput tekevät leipätyötään kuten leipäpapit tekevät: yrittävät parhaansa kun ovat töissä ja vetävät sitten oen perässään kiinni. Ensimmäisten vuosien jälkeen kukaan heistä ei ole käyttänyt kovin paljon aikaa tuntien valmisteluun tai esseiden korjaamiseen.



Itse opetan yliopistossa. Ei mullakaan ol lämmintä sydäntä ja niin edelleen, mutta hillitön kunnianhimo myös opiskelijoitten oppimisen suhteen. Siksi olen joustava ja valmis etsimään toista menetelmää jos ensimmäinen tai toinenkaan ei tunnu toimivan. Joskus ihmetyttää, miten jossain yläasteella kavereilla on varaa suhtautua niin nyreästi esim erityisoppilaisiin: meillä ei ole vaihtoehtoja, niiden kanssa on vain löydettävä keinot työskennellä.

1 tyylikäs, tietää miten missäkin tilanteessa pitäisi käyttäytyä, osaa nauraa itselleen, huomaavainen, työhullu, nopeatempoinen, hoksaavainen, avulias ja älykäs

2 joustaa ja antaa itsestään muille loputtomiin, ajattelee toisia ensin, älyttömän kärsivällinen, huomaavainen, liikunnallinen, musikaalinen, osaa valita oikeat sanat