Lue keskustelun säännöt.
Olinko liian ankara kohta 3-vuotiaalle?
11.12.2007 |
Ruokailu on ollut viime aikoina tuskaa. Poika haluaisi vain syödä suklaata tms. (kiitos joulukalenterin). Äsken sitten sanoin pojalle, että hän saa nousta pöydästä vasta kun ruoka on syöty. Oli vielä pojalle mieluisaa ruokaa, makaronilaatikkoa. Poika ei näistä pikku uhkailuista piitannut, jolloin ajattelin ottaa astetta kovaemman linjan. Uhkasin, että hän ei saa tänään leikkiä autoillaan, ellei syö ruokaansa. Olin aivan varma, että tämä tepsii, mutta väärässä olin. Poika oli ilmeisesti jo niin väsynyt ja äreä itsekin, ettei ehkä tajunnut antaa periksi. Niinpä sitten keräsin kaikki autot muovipussiin ja vein piiloon. Ainoastaan yhden pikkuauton jätin uniautoksi. Poika meni aivan tolaltaan menetyksensä edessä. Tuntui tosi kurjalta ja julmalta, mutta en voinut enää perääntyä.
Nyt laikukaskavoinen poika nukahti vuoteeseen ja minusta tuntuu tosi kurjalta. Yritin olla niin kuin ei mitään ja juttelin vain, että tänään sitten leikitään jotain muita leikkejä. Yritin siis päättää riidan siihen. Yleensä en ole pakottanut poikaa syömään väkisin, sillä uskon, että lapsi syö sen minkä tarvitsee. Nyt tilanne vain on ajautunut siihen, että poika haluaisi syödä ja tehdä vain niitä asioita, joita itse kulloinkin haluaa. Siksi ajattelin tehdä tästä esimerkkitapauksen ja yritin osoittaa, että kaikki ei käy. Tiedän tehneeni siinä mielessä oikein, mutta oliko rangaistus liian kova, sillä autot ovat pojalle lähes henki ja elämä. :/
Kommentit (40)
Voit vain pättää, mitä on ruokana.
Jos hän ei syö, anna olla syömättä, mutta älä tarjoa ylimääräistä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nousta pöydästä, vaikka ruoka ei ollut syöty? huolimatta siitä, että olit ensin sanonut pojalle, että pöydästä ei nousta ennen... lapsethan tottuu just siihen ettei aikuisten sanomisilla ole mitään merkitystä
Ruoalla ei saa leikkiä, se on totta. Mutta lasta ei saa ikinä pakottaa syömään, se tietää vaikeuksia ruoan kanssa myöhemmin! Jos ei ole nälkä, ei ole pakko syödä. Sitten kun on nälkä, ruoka maittaa taas!
Sitä paitsi lapsi on siis 2 v! Eli todella pieni.
Toivottavasti pyydät anteeksi häneltä ja annat autot takaisin. Mitä ihmettä oikein yritit hänelle opettaa - vai yrititkö vain noudattaa jotakin " periaatteen äiti" - periaatetta??
Harmittaa, kun ei osaa tiukan paikan tullen ollakaan niin hyvä kasvattaja kuin haluaisi. :(
Ap.
Tai saat varautua siihen että syöminen on uhmiksen kanssa yhtä temppuilua, kun lapsi huomaa että sut saa sen avulla tolaltaan. Jos syö, syö. Jos ei, sitten ei syö. Ja mitään ylimääräisiä välipaloja ei anneta. Päivittäiset sokeripommit pois kuvioista. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihan saman tyylinen poika, hän tekee just niin kuin haluaa, tai huutaa eikä kuitenkaan tee niin kuin pyydän. Siis tietyissä asioissa. On todella jääräpäinen ja temperamenttinen (tullut vanhempiinsa;)
Tuommoista en ol ekyllä koettanut, mutta luultavasti lapseni van huutaisi, eikä lopulta kuitenkaan söisi.
Olen lto, niin päiväkodissa olen muutaman kerran kyllä vienyt kaikki autot piiloon, kun niillä ei ole osattu leikkiä, ja siitähän on pojat järkyttyneet, mutta kuitenkan keksineet sen jälkeen oikein mukavia muita leikkejä:)
Älä huoli, päikkäreiden jälkeen keskustelkaa asiasta:)
Halusin kai vain todellakin osoittaa juuri tuollaista periaateasiaa. Pohjimmiltaan hyvin vanhanaikainen ideologia taitaa olla tämä kasvatusihanteeni. Huraa! :( En tajunnut, että otin nyt vain aseeksi ruokailun. Ja todella kiitän vastauksista, niin pahalta kuin tunttukin niitä lukea. Ehkäpä opin tästä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teit aivan oikein!
Lapset ovat tosi hyviä manipuloimaan. Ja kolme vuotias tekee sitä vaikka olisi kovakin nälkä, et jättää syömättä paremman sapuskan toivossa. Ja sitten kiukutellaan kolme tuntia seuraavaan ruokaan..
Ei saa nousta pöydästä jos ei syö ruokaansa- jos nousee, menettää autot-ihan johdonmukaista minusta. Tosin samaa mieltä, että ruoan kanssa liian ankaraa. Olen sitä mieltä, että ruoka, nukkuminen ja pissiminen ja kakkaaminen ovat niin herkkiä elämänalueita, että niiden on syytä olla mahdollisimman rentoja. Se ei poissulje johdonmukaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulla ihan saman tyylinen poika, hän tekee just niin kuin haluaa, tai huutaa eikä kuitenkaan tee niin kuin pyydän. Siis tietyissä asioissa. On todella jääräpäinen ja temperamenttinen (tullut vanhempiinsa;)Tuommoista en ol ekyllä koettanut, mutta luultavasti lapseni van huutaisi, eikä lopulta kuitenkaan söisi.
Olen lto, niin päiväkodissa olen muutaman kerran kyllä vienyt kaikki autot piiloon, kun niillä ei ole osattu leikkiä, ja siitähän on pojat järkyttyneet, mutta kuitenkan keksineet sen jälkeen oikein mukavia muita leikkejä:)
Älä huoli, päikkäreiden jälkeen keskustelkaa asiasta:)
" Poika ei näistä pikku uhkailuista piitannut, jolloin ajattelin ottaa astetta kovaemman linjan. Uhkasin, että hän ei saa tänään leikkiä autoillaan, ellei syö ruokaansa. "
Vierailija:
Ei saa nousta pöydästä jos ei syö ruokaansa- jos nousee, menettää autot-ihan johdonmukaista minusta. Tosin samaa mieltä, että ruoan kanssa liian ankaraa. Olen sitä mieltä, että ruoka, nukkuminen ja pissiminen ja kakkaaminen ovat niin herkkiä elämänalueita, että niiden on syytä olla mahdollisimman rentoja. Se ei poissulje johdonmukaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuon 12:n vertaus oli se mikä käytännössä toteutui. En ehkä vain osannut sitä yhtä selkeästi tänne kirjoittaa.
Ap
Jos ei tällä niin vähennetään etuja entisestään ( en soveltaisi ruokaan, mutta näin yleisesti ottaen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä ps, älä nyt tämmöisellä asialla pahoita kovinkaan paljon mieltäsi, jokainen tekee välillä ylilyöntejä (ei tosin nämä av:n super mammat).
Mutta todellakin minulla menee hermot niin kotona kuin joskus töissäkin, kun lapset osaavaat niiiiin hyvin pelleillä juuri ruualla!! Ja välillä tulee kyllä sanonuttu ja " pakotettua" syömään, siis silloin kun tiedän, että lapsi ei ole syönyt pitkään aikaan mitään ja odotettavissa on kiukuttelua, tai esim. hoidossa ei ole syönyt päiväruokaa juurikaan ja välipalakin jäisi syömättä ja vanhemmat tulevat hakemaan klo 17, niin kyllä mä kehoitan todella lastan syömään!!!
T:välillä tiukkis äiti ja lto
(En olisi kuuna kullan valkeana uskonut kyseleväni täältä ohjeita tällaiseen pulmaan.)
Itse ajattelisin, etten anna, mutta jos ei todellakaan keksi / halua keksiä muita leikkejä, yrittäisin johdatella johonkin uudenlaiseen " yhden auton leikkiin" , sillä se uniautohan hänellä vielä on.
Osaan lukea myös rivien välistä ja kuvitella millainen tilanne on. Toivon samaa taitoa sinulle. Siitä on etua elämässä :)
itse antaisin iltaruoan jälkeen. Eiköhän se uppoa oikein hyvin. Voit aina sanoa, että kun tämä ruoka on syöty niin saat autot. itse sanon monesti, että äiti sanoo sitten kun riittää, enkä ainakaan ala " kolme-lusikkaa-eipäs-juupas" linjalle. Monesti lapsi alkaa syömään ja odottaa, milloin äiti sanoo, että riittää. Olen siinäkin kohtuullinen, jos ruoka uppoaa hyvin niin antaa mennä, mutta armahdan aika äkkiä, jos ei ole nälkä tai ei pidä. Siinähän tulee maistelutkin tehtyä.
Eikös se ole vähän epäjohdonmukaista, sillä rangaistushan koski koko päivää?
Ap
(ei käynyt tekstistä selville) Jos et ole määrännyt koko päiväksi niin mielestäni muutaman tunnin pula mieluisista leluista riittää.
Kuulostat sangen julmalta.