Antaako joku oikeasti lapsen haukkua ruokaa paskaksi kyläpaikassa?!!!

Iljettävää kun huutelevat vaikka mitä. Yhdenkin lapsi puhuu ja haukkuu mummoaankin vaikka mummo melkein jatkuvaan hoitamassa.

Lapset 5- vuotiaina ihan normaalisti haukkuu kaikkea, mutta kasvatusta on että kieltäessä lopettaa ja tottelee.



Musta on tosi outoa jos lapsi ei ollenkaan sano mitään väärää tai ole koskaan ilkeä.



Ja peeäs: tähän väliin voin kertoa että itselläni on pari leikki-ikästä, ja pidän tulevaisuudessa salettina että ne temppuilee mutta saa luvan totella.

lapset möläyttelee aina ja KOKEILEE. Myös omani. Huolestuttaa juuri nämä joilla ei vanhemmat puutu asiaan kuten esim. tällä 5 v. Ja näitä löytyy enempikin. Mistä lapsipolot voisikaan oppia mitä saa möläytellä ja mitä ei jos vanhemmat eivät sitä kerro. Sitä juuri peräänkuuluttelin että lapsen käytös ei ole kenenkään muun kuin oman vanhemman vastuulla, ei edes lapsen itsensä vastuulla varsinkin kun on kyse leikki-ikäisestä.



ap

ettei niin voi tehdä? Pistänkö siinä samalla hetkellä pystyyn suuren kasvatuskohtauksen, raahaan lapsen ulos kyläpaikasta, vai mitä ihmettä tekisin?

en viitsinyt kirjoittaa samaa kuin vitonen, koska sitten av-mamma hyökkää vastaan, että mitäs et ole jo aikaisemmin kasvattanut lapsiasi.



Huoh. Odota vaan vitonen -kohta saat kuulla...



ps. minun lapseni eivät ole haukkuneet tyhmäksi tai paskaksi ketään tai mitään - mutta en todellakaan katso sitä omaksi ansiokseni.

Saati sitten kylässä tai kodin ulkopuolella. Kyllä on kasvatus metsässä tai sitten lapsella on jokin sellainen neurologinen häiriö, että ei kykene rajoittamaan impulssejaan. Silloinkin lasta tulisi kyllä ohjata oikeaan.

Minä pysäyttäisin toiminnan hetkessä ja laskeutuisin lapsen tasolla ja rauhallisesti mutta tiukasti sanoisin, ettei noin puhuta kenellekään. Mahdollisen uhmakiukkukohtauksen ottaisin vastaan tyynenä, niitä kun ei aina voi välttää. Onneksi minulla on sellaisia ystäviä ja kavereita, jotka ymmärtävät, että näinkin on pakko ajoittain toimia.

toki minun ansiotani on se, että olen kertonut lapsilleni, miten kylässä ja kotona puhuttaan ja käyttäydytään. Mutta minun ansiotani EI ole se, puhuvatko he sitten kylässä tuollaisia.



Verrannollisesti: kyllä minun poikani tietävät, ettei veljeä saa kiusata, ettei veljen kanssa saa tapella. Silti he tappelevat. Tieto kun ei ole aina taidon väärtti.

Vierailija:

Minä pysäyttäisin toiminnan hetkessä ja laskeutuisin lapsen tasolla ja rauhallisesti mutta tiukasti sanoisin, ettei noin puhuta kenellekään. Mahdollisen uhmakiukkukohtauksen ottaisin vastaan tyynenä, niitä kun ei aina voi välttää. Onneksi minulla on sellaisia ystäviä ja kavereita, jotka ymmärtävät, että näinkin on pakko ajoittain toimia.

Vierailija:

Mutta noinhan minä juuri aina toiminkin, kun ja jos lapseni käyttäytyy kylässä huonosti. Eikös se juuri ole sitä VASTUUNOTTAMISTA lapsestani, jota ap peräänkuulutti? t. Vitonen

Siitä sai sen käsityksen, että et voi lastasi kyläpaikoissa kasvattaa.

vai haluaisiko ap että kävisin hänen kuultensa heillä esim seuraavanlaisen keskustelun:



" VIlle!, ei saa haukkua ruokaa pahaksi!, Se on huonotapaista. RUoka on tosi hyvää."



" EIkä ole, se on kylmää ja mitä nämä palaneen näköiset siipaleet muka ovat? Ihan hirveää mössöä!"



" No voi olla että ruoka on vähän jäähtynyt mutta ei ole kohteliasta sanoa siitä mitään!



" MIKSEI MUKA? TÄTI VOISI LÄMMITÄÄ SEN EDES!"



" no kun ei vaan ole, täti luulee muuten, että häntä arvostellaan..."



Tässä vaiheessa täti on varmasti jo tajunnut, että hänen tarjoiluaan arvostellaan, loukkaantunut ja kaikki paikalla olleet tietävät sen myös, vieden tarinan kotiinsa. Osa heistä arvostelee taatusti myös tätiä sitten omissa juoruissaan. Olisiko sittenkin parempi jättää tämä kasvatuksellinen keskustelu kotiin ja toivoa, että lapsen sanat jäivät mahdollisimman monilta huomaamatta.

missä tilantessa niitä rajoja ei sitten uskalletakkaan laittaa. Luovuuttahan nuo vaatii, mutta kyllä minäkin vaikka poistaisin pöydästä sitten mielummin ja kävisin tuon keskustelun esim. viereisessä huoneessa ( tietysti anteeksi pyydellen kohteliaasti ensin sitä että nyt on noustava Villen kanssa juttelemaan, palaamme pian.. )



Kai jokaisella on omat keinonsa, pääasia ettei olla välinpitämättömiä( sitä se on jos ei olla huomaavinaankaan) vaan vanhemmat ensisijaisesti ottavat sen kasvatusvastuun eikä anna pienokaisensa öykkäröidä.



T. ap, joka muuten on kirjoittanut vain viestin 1 ja 4 ennen tätä, kiva kuulla eriäviä mielipiteitä aiheesta, jatketaanhan keskustelua; )

Äidille voi joskus valittaa mutta ei kotonakaan ruokaa paskaksi haukuta, sitä vain ei haluta syödä!

kAUHEITA RIIVIÖITÄ PENTUSI, ONNEKSI EN TUNNE!Vierailija:

Lapset 5- vuotiaina ihan normaalisti haukkuu kaikkea, mutta kasvatusta on että kieltäessä lopettaa ja tottelee.

Musta on tosi outoa jos lapsi ei ollenkaan sano mitään väärää tai ole koskaan ilkeä.

Ja peeäs: tähän väliin voin kertoa että itselläni on pari leikki-ikästä, ja pidän tulevaisuudessa salettina että ne temppuilee mutta saa luvan totella.

Vieraatko kylässä?Vierailija:

en viitsinyt kirjoittaa samaa kuin vitonen, koska sitten av-mamma hyökkää vastaan, että mitäs et ole jo aikaisemmin kasvattanut lapsiasi.

Huoh. Odota vaan vitonen -kohta saat kuulla...

ps. minun lapseni eivät ole haukkuneet tyhmäksi tai paskaksi ketään tai mitään - mutta en todellakaan katso sitä omaksi ansiokseni.

Ja vaikka olisin lapsen kanssa samaa mieltäkin, en sitä kyllä lapselle sanoisi vaan selittäisin hänelle kohteliaisuuden saloja. Se, että lapsi ei esimerkiksi pidä ruuasta ei tarkoita että muut eivät siitä pitäisi ja meillä ei kotona saa haukkua ruokaa pahaksi ellei ole pilaantunutta, niin ei sillä lailla käyttäydytä vieraissakaan.

Jokainen lapsi kokeilee toki vuorollaan rajoja, mutta aikuisten tehtävä on osoittaa, missä rajat menevät ja pitää järkevistä rajoista sinnikkäästi kiinni. Näin lapsi ennen pitkää oppii käyttäytymään ihmisiksi. Emäntänä en pahastu, jos vieraani lapsi suoltaa vaikka mitä kauheuksia jos jompi kumpi vanhemmista puuttuu tavalla tai toisella asiaan.