Tuohon perhestressi keskusteluun liittyen, omia kokemuksia

Meilläkin aika ajoin tilanne kärjistyy perheessä niin että tuntuu siltä, ettei lapset tee mitään muuta kuin tappelee tai kiusaa toisiaan . vanhempien hermot kiristyy ja kierre on valmis. Olen miettinyt tätä monet kerrat ja huomannut että yleensä silloin joko toinen tai molemmat on väsyneitä, ei ole tullut otettua omaa aikaa, rahahuolet painaa, kiire tai lapset ei ole saaneet riittävästi huomioita.



Meillä ainakin nämä syyt on melkain aina. Nyt olen tietoisesti pyrkinyt välttämään etukäteen tätä kierrettä seuraavilla keinoilla.



Aamuisin herään tunnin verran aikaisemmin, ehdin laittaa itseni kuntoon, juoda kahvin rauhassa ja sitten aamutoimet lasten kanssa sujuu 100 kertaa sujuvammin kun ei ole kiire. (Jos oikein panostan laitan edellisnä iltana vatteet valmiiksi ja siivoan keittiön , että on kivempi herätä).



Töistä tultua vietän pienen hetken lasten kanssa ihan ensimmäiseksi, pidän sylissä ja kyselen kuulumiset.



Lasten riidellessä yritän itsse olla rauhallinen ja johdonmukainen, jos menen itse mukaan lapsen tasolle peli on jo menetetty. Olen huomannut toimivaksi myös neuvottelun lasten kanssa, eli kysyn heiltä itseltään mitä asiassa pitäisi tehdä, oisiko heillä ideoita miten tilanne voitaisiin hoitaa ja mitä tehdä että jatkossa näin ei kävisi.



Yritän myös muistuttaa itseäni siitä,että lasten väliset konfliktit on osa heidän kasvuaan. Ja muistaa että laspet peilaavat toisistaan omaa käytöstään, joten myös riita tilanteet ja niiden selvittely on tärkeä osa kasvatusta ja kasvua sosiaalisiksi.



Viikonloppuisin pyrin järjestämään niin että ollaan yhdessä ulkona edes vähän aikaa, liika sisällä oleminen vaan kärjistää tilanteet.



Yksi tärkeä tekijä omaan jaksamiseen on myös oma aika, pyrin järjestämään säännöllisesti jotain kivaa itselleni ystävieni tai yhdessä miehen kanssa. Tämä tuo hirveästi lisävoimia.



Käymme myös lasten kanssa teatterissa, elokuvisa, syömässä rahavarojen salliessa.



Näillä eväillä olen saanut meidän perheen arkea toimivammaksi, toivottavasti joku muukin kertoo omista oivalluksistaan. meillä lapset 4 ja 7 v ja nykyään arki ajoittain jopa sujuvaa ja osaan nauttia siitä.