Minkä ikäisenä toivoisit että oma tyttäresi saisi ensimmäisen lapsensa aikaisintaan?

Tärkeämpää kuitenkin kuin ikä olisi minusta se että tytär olisi itse kypsä äidiksi ja parisuhde olisi kunnossa.

Tietenkin haluan olla osa lastenlasteni elämää ja auttaa tarvittaessa, mutta siinä määrin kypsä tulee olla, ettei oma kasvu ole kesken lasten syntyessä. Toivoisin, ettei lapseni kuitenkaan tulisi äidiksi(/ isäksi) ennen 17-vuotispäiväänsä. Mielellään reippaasti yli 20-v, sillä omasta kokemuksesta voin sanoa, että opinnot lasten kanssa ovat rankemmat, kuin ennen lasten syntymää. Itse olin esikoisen syntyessä 25-v.

Minä sain ensimmäiseni 23-vuotiaana, enkä kyllä olisi pannut pahakseni, jos lapsi olisi tullutkin jo 3 vuotta aiemmin.

pitää voida nauttia nuoruudestaan, elää opiskelijaelämää, ja nauttia siitä vapaudentunteesta. Aikaisintaan 25-vuotiaana, mieluiten lähempänä 30-v.

Mikään ei ole naiselle niin tärkeää kuin ammatti ja itsenäisyys, ettei tarvitse sietää huonoa avioliittoa rahan ja talon takia.

mitä 10-15v aikan tapahtunut kun 14-15v saavat lapsia? ei meidän kouluaikana vastaavaa! Harva edes oli harrastanut seksiä tuon ikäisenä. Niinkun ei vielä kuulukaan. Varmasti ongelmia tulevaisuudessa tuosta " ilmiöstä" . Onko muut huilissaan/ ihmeissään?

Itse opiskelin nuorena yh:na (korkeakoulututkinnon), sai vakituisen työpaikan jne. Tämä siis kahden pienen lapsen nuorena äitinä.



Eivät lapset ole mikään este. Yhtälailla sitä opiskelee lasten kanssa kuin käy töissä.



Lapseni ovat molemmat jo lukioiässä ja minä siis ollut töissä jo aika päivät. Tosin nyt uudestaan naimisissa ja lisää lapsia.



Elämä kannattaa ja tekevä+fiksu kyllä pärjää. Vaikka olisi äiti ;-)

kenen kanssa haluaa ruveta perhettä perustamaan, ettei heti parin vuoden päästä pamahda ero. Yleensä n. 20-vuotias on vielä liian kokematon tekemään niin lopullista päätöstä.



Koulutus ja ammatti on myös minusta tärkeitä naiselle, jottei hän ole miehestään riippuvainen.



Sekä se, ettei tuntuisi että nuoruus jäi kesken (ja joutuisi sekoilemaan nelikymppisenä kun ottaa jotain menetettyjä vuosia takaisin)



Niinpä kyllä se lähemmän kolmeakymmentä menee useimmilla, että saa nämä asiat elämässä kuntoon.

opintotukijärjestelmä on muuttunut aika radikaalisti sitten sinun nuoruusvuosiesi, ja huonompaan suuntaan.

Itse sain esikoisen 16 vuotiaana.

mut kuitenkin aloittaisi lapsen teon alle 30-vuotiaana, jotta jaksaisin touhuta lastenlasteni kanssa ja saisin seurata heidänkin elämäänsä mahdollisimman pitkään.



Tehköön milloin tahtoo, jos edes tahtoo. Tukea saa aina.



-äidiksi 17-vuotiaana-

Huononnukset tulivat jo opiskeluaikoinani, ts. minulla on sekä vanhaa että uutta opintolainaa.



Toki itse opintotuen määrä on suhteessa reilusti pienempi kuin ennen, koska se taasen ei ole noussut vuosien varrella. Tiukkaa oli jo tuolloin taloudellisesti. Mutta muuten ei ole ratkaisevasti muuttunut. Töitä minäkin siinä sivussa tein.



(Olen siis siirtynyt työelämään 12 vuotta sitten.)

mutta tietenkin toivon itsensä takia, että tekee elämässään noin niin kuin muillakin alueilla harkittuja ratkaisuja.



Ei se tarkoita että tuomitsisin teiniraskauden tms.

huolettaa ja pelottaa tuollainen " kehitys" . Lapsi ei varmasti voi hyvin. Ei 14-15v valmis äidiksi. Lapsi itsekin! Ennen kaikkea kiinnostaisi syy, miksi näin?? Yleensä yh lapsi, itsekin yh

suurempi riski kuin aikuiselle naiselle.

julistettua mallia: esikoinen 25-30- vuotiaana, ensin opiskelut ja (vakituinen) työpaikka. Uskon, että tyttäreni on niin järkeviä että elämänsä ei menisi pieleen, vaikka saisivat lapsensa parikymppisinä tai kesken opintojen.

en muista omasta nuoruudestani 15v sitten teiniäitejä! Nyt katukuvassa kaikkialla. Mikä mennyt pieleen?

Valmistuin ensin ja sain lapset sitten. Vaikka opinnot venähtivät, SILTI valmistuin ennen kuin kukaan opiskelutovereistani jotka saivat lapsia kesken opintojen, olivat tyttöjä tai poikia.



Lapsen saaminen kesken opintojen on tosi rankkaa, ja näköjään usein viivästää opintoja. Naisen muutenkin rikkonaisella työuralla toivoisin että tyttäreni pääsisi normaaliin työelämään ajoissa kerryttämään eläkettään.

Sinä olet vanhempi ;-).



Kun olit nuori, 20-vuotias äiti oli mielestäsi ihan " aikuisen näköinen" . Nyt todennäköisesti arvioit 20-vuotiaan äidin " ihan teiniksi" ....



Näin on ainakin itselleni käynyt - tosin tiedostan sen, että esim. lastani hoitava lääkäri, joka näyttää lastentarhasta karanneelta, on varmaankin liki kolmikymppinen ;-). Sama äideissä.



Minunkaan nuoruudessani ei ollut niin lapsen näköisiä äitejä kadut pullollaan kuin tätä nykyä...

kun aikataulut on sujuvampia kuin työssä ollessa..



Mutta toki itsekin ajattelen niin ' vanhakantaisesti' että eiköhän se olisi helpompaa tehdä opiskelut ensin ja lapset siten.



Molemmilla ratkaisuilla on varmaan puolensa.