Olenko kurja ystava?

Kai aikuinen ihminen voi sanoa jos ei jaksa/huvita.

jos tiedät aamu-unisuutesi ja muutenkin. Itse en missään nimessä haluaisi ketään lasta meille niin, että joku on jo meillä, kun lapsemme heräävät, aamuhetki on kuitenkin perheen omaa aikaa. Yritä nyt kuitenkin jaksaa lupaamasi aika ja pidä vastedes vähän tarkempaa linjaa siinä, mitä lupaat ystäväsi (tai pikemminkin kaverisi) puolesta tehdä...

Lupaus on lupaus. Eikähän kyse ole kuin yhdestä kuukaudesta. Kokeilepa mennä iltaisin vähän aikaisemmin nukkumaan, josko aamut helpottuisivat. Tai nauti rauhassa aamukahvi ennen kuin herätät omat lapsesi. Nuku pienemmän kanssa päiväunet?



Seuraavalla kerralla, kun kaverisi tätä sitten pyytää. Kerro, että et voi, kun et jaksa.



Onko teillä vastavuoroisesti kaverisi joskus hoitanut llapsiasi? Hakenut tai vienyt? Pitänyt kylässä, että sinä saat siivota/käydä kaupassa tai vain olla?

Asia on niin, etta talla kaverillani ei oikein ole ketaan muuta, joka voisi auttaa. Ovat vastikaan muuttaneet tanne ja tukijoukot ja kaverit puuttuvat. Mekaan emme siis ole mitaan sydanystavia (missa tapauksessa en marisisi taalla enka muuallakaan). Joten tunnen, etta minun on melkein pakko suostua. Ja ehka vasymys juuri saa minut huonolle tuulelle ja nakemaan asian negatiivisenpana kuin mita se onkaan.



Halusinkin asiaan vain toista nakokulmaa, itse mietin, etta marisenko tosiaan turhasta (kaveriani en halua jattaa pulaan) mutta etta toimiiko hankaan ihan reilusti minua kohtaan (tama alkoi muutamasta paivasta ja nyt viime viikolla han sanoi, etta minun " pitaa jaksaa" viela marraskuun ajan).



Mita itse ajattelisitte ko. tilanteessa?

Vierailija:

Lupaus on lupaus. Eikähän kyse ole kuin yhdestä kuukaudesta. Kokeilepa mennä iltaisin vähän aikaisemmin nukkumaan, josko aamut helpottuisivat. Tai nauti rauhassa aamukahvi ennen kuin herätät omat lapsesi. Nuku pienemmän kanssa päiväunet?

Seuraavalla kerralla, kun kaverisi tätä sitten pyytää. Kerro, että et voi, kun et jaksa.

Onko teillä vastavuoroisesti kaverisi joskus hoitanut llapsiasi? Hakenut tai vienyt? Pitänyt kylässä, että sinä saat siivota/käydä kaupassa tai vain olla?

Talle vastaajalle:

Kysymys oli alunperin vain muutamasta paivasta ja nyt kaverini vain siis ilmoitti, etta jatkuu koko marraskuun. Itse suostuin mielellani noiin muutamiin paiviin mutta en koe edes lupautuneeni hoitamaan hanen lastaan joka paiva.

Kaverini ei ole koskaan hoitanut lapsiani tms. jonka ymmarran kylla, koska haan ei tyoaikojensa takia sellaista ehtisi tekemaan ja ymmarran sen hyvin ja se on ihan ok, en auta ystaviani sen takia, etta saisin siita mitaan sen enepaa kuin hyvan mielen. Mielestani on ihan ok, etta ko. lapsi tulee meille satunnaisesti aamuisin, mutta ei se, etta siita tulee tapa.

Mulle siina kylla on ero. Pitkaaikaista sydanystavaa autan mietimatta enka koskaan marisisi siita. Tallaisen uudemman kaverin kanssa mietityttaa, etta johtuuko kaveruutemme periaatteessa siita, etta mina autan hanta ja olen siksi hanelle hyodyllinen. Haluan uskoa, etta ei, mutta se mietityttaa.



AP

Joo, pitaisi varmasti sitten sanoa, ettei kay, mutta en halua jattaa kaveri pulaan (hankaan ei siis ole edes yrittanyt etsia muuta hoitopaikkaa). Korostan viela, etta lupauduin alunperin hoitamaan lasta vain muutaman paivan. Muualla kuin taalla en ole asiasta kylla narissutkaan. Sellaista se on, kun ei saa suutaan auki :(

kertonut, että homma jatkuu marraskuun.

Siis sanoi (suoraan lainatakseni) etta " sinun pitaa jaksaa viela marraskuu" . En sitten osannut/halunnut sanoa, etta ei kay, joten syyta kai on myos minussa.



AP

Ei kai siinä ole mitään epäselvää?

vai onko hän jo syönyt kotonaan? Mitä kaverisi lapsi tekee sen aikaa, kun oma lapsesi vielä nukkuu? Miten oma lapsesi suhtautuu siihen, että heti aamusta on kaveri odottamassa? Minusta tämä haiskahtaa kyllä selvältä hyväksikäytöltä, joka varmasti jatkuu ainakin ajoittain myös tämän jälkeen, jos et asiasta jotain kaverillesi sano. Sano, että haluat rauhoittaa aamut omalle perheellesi ja ettet halua nousta tuntia aiemmin kaverisi lapsen takia. Sinä et ole vastuussa kaverisi hoito-ongelmista, hänen pitää järjestää elämänsä niin, ettei lapsella tule heittopussioloa.

Älä selittele. Sano vaan, että " joudut hankkimaan toisen hoitajan silloin ja silloin" . Sanot siis aivan samalla tavalla kuin hän sinulle, käskyttäen. Eiköhän ymmärrä samantyylistä kielenkäyttöäsi kuin hän itsekin harrastaa.

Missään nimessä tuollaista kuukauden kestävää apujaksoa ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, niin kuin kaverisi tekee.



Sano että olet suostunut muutamaan päivään, mutta koko marraskuuta et voi kaverin lasta hoitaa aamuisin. Sano vaikka että kahtena aamuna lapsi voi vielä tulla, jotta äiti ehtii muuttaa työaikansa tai hankkia toisen hoitopaikan. Sen jälkeen lapsi ei ole enää tervetullut. Seuraavista hoitohetkistä on sovittava päivä kerrallaan. Kaverisi työajat eivät ole sinun vastuulla.



Jos nyt et tee selväksi rooliasi, niin saat hoitaa kaverin lasta vaikka kuinka usein.

Joku kysyi, etta syoko lapsi meilla aamupalan. Vastaus on etta syo, mutta tuo sen kotoa. Oma lapseni ei hirveasti tykkaa siita, etta toinen on aamulla kotona, han kokee sen lahinna niin, ettei voi rauhassa tehda aamutoima vaan siis haluaa heti pukea paalle jne. kun taas tavallisesti (perheen kesken) syomme aamiaisen pyjamassa ja peseydymme vasta sitten. Toki ei se ole iso asia hanellekaan. Ko. lapsi leikkii lastemme leluilla silla aikaa, kun nama viela nukkuvat, ja se on kaikkien mielesta ihan ok.



Musta tama tuntuu ehka juuri siksi kurjalta (niinkuin joku sanoikin), etta kaverini pitaa jotenkin itsestaanselvana, etta hoidan hanen lastaan. Musta on oikeasti kiva auttaa, mutta se, etta juttu on vain ilmoitusasia ja " pakko" , niin ei tunnu reilulta.

Hänellä on siis koko viikko aikaa järjestään hoitosysteemi.



Kuitenkin varmistaisin vaikka sunnuntai iltana soittamalle, kyselisin kuulumiset ja varmistaisin, että hoito on onnistunut. Jos jostain syystä olisi niin kurjasti, että lapsi joutuisi olemaan aamun yksin, niin varmaankin ottaisin lapsen vielä meille... pienihän se vielä on.



Mutta sanot napakasti!

pitaisiko minun suostua hoitamaan lasta, jos minulla ei ole mitaan (muuta kuin se, etta olen aamuisin vasynyt) syyta sanoa ei? Onko kaverillani siis oikeus odottaa, etta hoidan hanen lastaan? Minun on vaikea kieltaytya juuri taman takia, se tuntuu itsekkaalta.



ap

" pakko auttaa" tilanne... Vaikutat ap todella fiksulta ihmiseltä. Ei ole ihme, että olet hieman näreissäsi. Itsekin autan miettimättä lainkaan minulle todella läheisiä ihmisä vaikka jokaikinen päivä, mutta kun kyseessä on vieraampi henkilö, tulee välillä väkisinkin mieleeni hyväksikäyttäminen.



Oma vanha lapsuuden ystäväni, jonka kanssa en siis nykyisin ole tekemisissä juuri lainkaan, saattoi tuoda minulle aivan yht' äkkiä parikuisen vauvan useammaksi päiväksi hoitoon!! Vauva oli siis päivät luonani. Palkaksi sain kukkia. Tästä urakasta suoriuduttuani hän alkoi tuputtamaan lapsiaan minulle yökylään yms. Minusta tilanne oli tukala: oma elämäntilanteeni oli kiireellinen ja itselläkin pieniä lapsia, joten aloin vain kohteliaasti kieltäytyä, eikä enää ole tuputtanut.



Säkin voisit ottaa aisan uudelleen puheeksi: kysäise kasvotusten, että monenako aamuna lapsi on vielä tulossa. Jos vastaa, että marraskuun ajan, voit sanoa hieman ihmeissäsi, että luulin että vain nämä pari päivää. Voit myös rehellisesti kertoa, että nämä aamuvierailut ovat hieman tukalia koko perheelle. Tiedän että se on hankalaa. Itsekin inhoan sanoa ei, mutta silti sitä kannattaa harkita. Äläkä salli " orjuuttamisestasi" tulla tapaa vain koska hänellä on kiireinen työ ja sinä olet kotona: sinä et ole heidän hovihoitajansa.

Mutta yritä ajatella, että itsekkäästi tässä tilanteessa toimii nyt kaverisi, et sinä. Voit sanoa, että autat mielelläsi hätätapauksissa ja hyvin satunnaisesti, mutta et halua, että sinun varaasi lasketaan kaverisi lapsen hoitoa noin säännönmukaisesti. Et sinä kotona toimettomana ole, hoidathan 2-vuotiastasi ja koululaistasi.

että et kertakaikkiaan jaksa joka aamu herätä aiemmin hänen lapsensa takia. Jos ei ymmärrä, niin sitten hän on vain kovin itsekeskeinen. Puhu hänelle!

Meillä on parin kuukauden ajan asunut ihminen, jonka takia minä joka ilta joudun pohtimaan, mitä ruokaa laitan. Se harmittaa, koska omalle perheelle ei joka ilta mitään erikoista ruokaa tarvitsisi, vaan joskus ihan leipäpalaset ja maito riittävät viimeiseksi ateriaksi.



Kyllähän se välillä oudolta tuntuu, että vieraan ihmisen takia joutuu pohtimaan asiaa ja välillä mieheni kanssa asiasta puhutaankin. Mutta juuri tällä hetkellä tämä ihminen tarvitsee tällaista apua, joten teemme sen niin pitkään kuin on tarvetta.



Konkreettisesti kyllä autamme myös asunnon etsimisessä, jotta hän ei luule, että hän saa jäädä ikuisesti meidän palvelun varaan. Toisaalta taas koska olemme konkreettisesti etsineet asuntoa, niin tiedämme, että hän ei ole sitä saanut yrityksistä huolimatta.



Voithan tietysti sanoa rauhallisesti asiasta. Toisaalta voit opetella sen asenteen, että tätä elämäsi nyt on. Silloin ei harmita liian aikainen herääminenkään, kun opettelee sen asenteen, että nyt herään kuudelta ja asia on selvä.