Olenko kurja ystava?
Lapsemme ovat samalla luokalla koulussa, ja tuttavani/ystavani on pyytanyt minua, etta voisi tuoda lapsensa meille hoitoon joka paiva klo 6 (tata on jatkunut n. viikon ja jatkuisi ainakin marraskuun loppuun saakka, kaverini toiden takia). Tahan aikaan oma poikani on viela nukkumassa, seitsemaan saakka. Ystavani lasta ei varsinaisesti tarvitse hoitaa, onhan han jo sen verran iso (7v.) mutta mina joudun asian takia heraamaan joka aamu myos tuntia aikaisemmin.
Nyt asia alkaa suoraan sanoen vituttamaan. Kaverilleni en ole sanonut mitaan, painvastoin. En haluakaan, silla periaatteessa olen sita mielta, etta minun taytyy auttaa hanta, koska olemme kavereita/ystavia (ei kuitenkaan intiimeja) ja koska voin. Itse olen kotona, koska minulla on toinen, nuorempi lapsi (2v). Olen aiemminkin hoitanut hanen lastaan joululomalla jne. kun heilla ei ole ollut hoitajaa, haen joka paiva koulusta (aiti tulee 10min myohemmin).
Nyt vain tama aamurutiini alkaa harmittamaan. Onko minulla oikeus olla harmistunut/tuntea oloni hyvaksikaytetyksi vai ei? Kaverilleni en tule sanomaan mitaan, paitsi jos tilanne jatkuu joulukuulle, sita en kertakaikkiaan jaksa koska olen niin aamu-uninen (kaveri on luvannut hankkia toisen hoitajan joulukuulle). Minkaanlaista korvausta en kaveriltani saa/ole koskaan saanut enka haluakaan.
Mita mielta?
Kommentit (28)
Tottakai kaveria pitää auttaa hädässä, mutta myös ystävän pitää olla sillä tavalla herkkä, ettei pyydä toiselta liikaa. Musta tässä tapauksessa kaveri hyväksikäyttää ap:stä, joko tieten tahtoen tai sitä itse edes tajuamatta. Itse en suostuisi ilman rahallista tms. korvausta tuollaiseen pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen. Muutama päivä olisi ihan okei, ja ihan normaali kaverinpalvelus, mutta jos puhutaan viikoista tai jopa kuukausista, jolloin pitäisi omat aamurutiinit pistää uusiksi, niin kyllä siitä pitäisi jo saada sitten asiallinen korvaus. Eli mun neuvoni ap sulle on, että jos kaverin lapsi tulee teille edelleen hoitoon joka päivä, sovitte siitä sitten korvauksenkin. Jos tämä ei kaverillesi käy, etsiköön uuden hoitopaikan.
Mita luultavimmin en sano kaverilleni asiasta mitaan nyt, vaan asennoidun juttuun niin, etta se on nyt nain ja heraan marraskuun ajan kuudelta (ja jurputan siita sitten miehelleni, jos kenellekaan). Minun on vaikea enaa peraantya ja ilmoittaa kaverilleni, etta ei kay. Varmasti on myos oma vikani, etten osannut sanoa ajoissa ei. Olen myos vahvasti sita mielta, etta kaveria pitaa auttaa, jos voi, ja koska voin, autan.
Lahinna halusin kuulla mielipiteitanne juuri siksi, etta jos minulta pyydetaan samaa myohemmin uudelleen, miten asennoidun siihen ja kuinka toimin. Autan varmasti uudelleenkin, mutta en ihan nain varauksetta. Pienten lasten kanssa on muutenkin vasynyt saatikka, etta joudun joka aamu heraamaan tuntia aiemmin - ilta-aika lasten nukkumaanmenon jalkeen on oikeastaan minulle ainoaa omaa aikaa ja nyt nipistan siita etta jaksaisin herata aamuisin.
Eihan tama nyt loppujen lopuksi ole mikaan maata kaatava asia minullekaan, kaikki loppuu aikanaan :)
Kiitos!
ap
Jos nimittäin kaveri yrittää venyttää sitä sitten joulukuuhun...sit alkaa vaikuttaa hyväksikäyttäjältä, ja sitten ilmoita ettei enää käy, sulla on jo riittävästi univelkaa...
opettele sanomaan, että asia on sellainen, että teidän pitää koko perheen asiasta keskustella. Palaat asiaan muutaman päivän päästä.
Sitten voit vaikka laittaa tekstiviestin (jos naamakkain sanominen ei onnistu), että perheenne oli sitä mieltä että 3 aamua on ok, mutta ei pidempään.
Vältä myös lupaamasta pariksi tai muutmaksi aamuksi, koska ne voi venyä. Sovi vaikka, että ensi viikon ajan.
Pienten lasten äidit ovat aika väsyneitä. joten -1h/päivässä on aika paljon. Jos ei illalla aikaisemmin nukkumaan meno onnistu.
Voithan jo hyvissä ajoin ruveta varoittelmaan. Että olet todella väsynyt kun 2 vuotias on sinua valvottanut jne.
niin kysy ajoissa ennen marraskun loppua miten on järjestänyt lapsensa hoidon aamuisin tästä eteen päin, voithan sanoa että olisi mukava auttaa, mutta käy sinulle liiaan rankaksi nuo aamut.
Mielestäni ystäväsi teki väärin kun vain ilmoitti, ei kysynyt sinulta voisiko järjestely jatkua. Onko hän yrittänyt järjestää lapselle muuta hoitoa aamuksi edes?
hän aloitti sitten työt n. viikon varoitus ajalla, eikä lapsilla ollut vielä hoitopaikkaa, oli työntämässä lapsiaan kaikille tutuille, 2 aikavilkasta lasta hänellä oli, ja minulle selvästikim loukkaantui kun en ottanut lapsia hoitoon, olisi pitänyt herätä ennen kuutta aamulla, muuten nukuimme tyttäreni kanssa n. 8-9:n asti, tyttöni kävi yhdessä kerhossa myös ja sinen sai mennä vaan ne kerholaiset, ei ymmärtänyt ollenkaan kun sanoin etten voi ottaa lapsiaan sinne... en kokelnut olevani kurja kaveri, autoin häntä kyllä joskus lastenhoidossa jos se minulle sopi, sekä muissa hänen omissa ongelmissaan.
Sinä olet päättänyt olla vielä kotona - osittain varmaan just siksikin, että saatte elää rauhassa omassa rytmissänne. Se näkyy teidän tilillänne. Olet mielestäni " ostanut" oikeuden olla nousematta kukonlaulun aikaan.
On hienoa auttaa ystävää tai vaikka ventovierasta, mutta mikäli hän pitää sinua kynnysmattona, ei ole yhtään epähienoa viheltää peli poikki.
(kun pari päivää muuttuu ilmoitusasiana kuukaudeksi) sanoa, että tarvitset aikaa miettiä, sopiiko se sinulle vai ei. Sitten pohdit itseksesi, mietit plussat ja miinukset ja ilmoitat vatauksesi.
Toinen myös silloin ymmärtää, että sinulta pyydetään, ei ilmoiteta.