miten voin selvitä tästä eteenpäin?

Vierailija:

olemme olleet pitkään yhdessä ja nyt mieheni vaan ilmoitti että hänellä ei ole enää tunteita. tuli ihan sokkina enkä pääse tästä millään yli. Tiedän että tähän ei liity toista naista. hänellä vaan tunteet ovat laimentuneet.

miten saan oloni edes jotenkin normaaliksi takaisin? en saa syötyä mitään enkä nukuttua..päätimme kuitenkin vielä yrittää joten mistä sen kipinän saisi takaisin? kaikki suhteet kai jossain vaiheessa laimenee, mutta miten siitä päästään eteenpäin. tuntuisi niin turhalta, jos tämä tähän päättyisi,

jäin miettimään, että mitkä syyt elämässä voivat johtaa tällaiseen parisuhteen kriisiin, että toinen on ihan pihalla siitä missä mennään?

puhumattomuus? vai mikä? muut asiat elämässä tärkeämpiä?lapset , omat harrastukset, ura?

olisin vielä kiitollinen jos joku jaksaa kertoa omasta tarinastaan.

miten selvisi /ei selvinnyt erokriisistä.

kriisihän on aina joko uuden alku tai vanhan loppu.

esim. mitä konkreettisia muutoksia teitte elämässänne



ap

edes joku?

mättää?!

ja jos aiotte yrittää, koettakaa viettää normaalia enemmän aikaa yhdessä, esim joku viikonloppumatka tms?

ja päätä nyt heti itse, aiotko TODELLA yrittää (tsemppi päälle siis!) vai vaan puolivillaisesti yrittää.

Minä olen ollut oman mieheni kanssa naimisissa 11 vuotta ja nyt eletään ihan selvästi sellaista aika tunneköyhää vaihetta tässä suhteessa. N. kuukausi sitten uskalsimme oikeastaan ensimmäisen kerran keskustella asiasta ihan kunnolla.



Totesimme kumpikin, että haluaisimme kuitenkin vielä yrittää saisiko tähän suhteeseen uutta henkeä (osaksi lasten takia, osaksi ihan itsemmekin). Päätimme siis että ryhdymme uudestaan toimimaan samoin kuin alkuvuosiana. Annamme toisillemme suukon vähintäänkin joka ilta ja joka aamu. Paijaamme toisiamme, koskettelemme ja rakastelemme. Ei se haittaa jos se ei aluksi tunnu täysin luontevalta, teemme sen vaikka pienellä pakolla. Ja jo nyt vasta kuukauden vierähdettyä, tämä alkaa oikeasti toimia. Läheisyys on palaamassa suhteeseemme, seksielämämme on parantunut, riidat vähentyneet jne. Ja enään minun ei tarvitse muistuttaa itseäni sen iltasuukon antamisesta vaan se tuntuu todella luontevalta ja itsestäänselvästä.



Pienistä asioista se läheisyys alkaa palata. Ja jos molemmat edelleen tahdotte saatte varmasti suhteenne kuntoon.

Vierailija:

Minä olen ollut oman mieheni kanssa naimisissa 11 vuotta ja nyt eletään ihan selvästi sellaista aika tunneköyhää vaihetta tässä suhteessa. N. kuukausi sitten uskalsimme oikeastaan ensimmäisen kerran keskustella asiasta ihan kunnolla.

Totesimme kumpikin, että haluaisimme kuitenkin vielä yrittää saisiko tähän suhteeseen uutta henkeä (osaksi lasten takia, osaksi ihan itsemmekin). Päätimme siis että ryhdymme uudestaan toimimaan samoin kuin alkuvuosiana. Annamme toisillemme suukon vähintäänkin joka ilta ja joka aamu. Paijaamme toisiamme, koskettelemme ja rakastelemme. Ei se haittaa jos se ei aluksi tunnu täysin luontevalta, teemme sen vaikka pienellä pakolla. Ja jo nyt vasta kuukauden vierähdettyä, tämä alkaa oikeasti toimia. Läheisyys on palaamassa suhteeseemme, seksielämämme on parantunut, riidat vähentyneet jne. Ja enään minun ei tarvitse muistuttaa itseäni sen iltasuukon antamisesta vaan se tuntuu todella luontevalta ja itsestäänselvästä.

Pienistä asioista se läheisyys alkaa palata. Ja jos molemmat edelleen tahdotte saatte varmasti suhteenne kuntoon.

noin juuri itsekin ajattelen, mutta silti mietin että onko tällaisessa tilanteessa parempi antaa toiselle tilaa ja rauhaa vai yrittää jatkaa vain normaalia elämää ja olla itse yksin se aloitteellinen ja toivoa saavansa toiselta jonain päivänä vastakaikua? kyse on nimenomaan tunteiden laimenemisesta ja seksistä,muuten menee loistavasti!

Eli jos yhteisenä tavoitteena on saada kipinä takaisin suhteeseen, niin siihen tarvitaan läheisyyttä.

myöskin pidän huolestuttavana sitä jso et itse ole huomannut " Mitään" ja mies on jo valmis eroon.

ja jos seksi ei toimi edes jossain määrin, on se ainakin miehelle aika kova paikka.