Lue keskustelun säännöt.
Oletteko hyviä ystäviä miestenne sisarusten kanssa?
10.07.2006 |
Miehellä on yksi sisko. Me opiskellaan samaa (melko harvinaista) alaa ja ollaan opinnoissa suurin piirtein samassa kohtaa. Meillä on samanikäiset lapset (1kk eroa iässä). Käly on mua 5 vuotta vanhempi.
Miehen kanssa ollaan seurusteltu pian 10 vuotta ja saman ajan ollaan kälyn kanssa tunnettu toisemme. Kuitenkin ollaan kälyn kanssa kuin ventovieraat, huomaan selvästi että hän ei halua puhua mun kanssa mistään. En usko, että olen voinut häntä mitenkään loukata.
Itseäni tämä tilanne rasittaa! Puhun tuttavallisemmin kaikenlaisten puolituttujenkin kanssa, kuin kälyn. Haluaisin tuntea hänet paremmin, mutta oikein tunnen, miten hän pitää yllä henkistä muuria välillämme!
Mistähän tässä voisi olla kysymys? Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (12)
tosin mieheni on ainut lapsi ;)
Vakavasti puhuen/kirjoittaen olemme erittäin hyvissä väleissä mieheni serkkujen kansa. Jotka ovat tavallaan toimittaneet sisarten/veljien virkaa. Tulen heidän perheidensä kanssa ihan hyvin toimeen. He ovat myös minulle kuin sisaruksia.
Kesäisin näemme enemmän ja välillä tuntuu kuin olisimme " yhtä suurta perhettä" ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan kavereita,
ollaan tunnettu jotenkin jo ennen seurustelumme alkua.
yhdesssä puuhaillaan jotain lasten kanssa ja käydään shoppailemassa... =)
Tavataan ja jutellaan, vieraillaan toistemme luona. Vain yhden miehen veljen perhe on jäänyt vieraammaksi, kun meillä ei ole niin paljon yhteistä.
Olen tavannut heitä niin vähän, ettei olla juuri tutustuttu. Toinen on sen oloinen, että meistä voisi tulla hyvätkin ystävät. Toinen on aika hiljainen kaveri, mutta ihan hauska myös.
minä ja hän olemme toisillemme aika etäisiä, johtuen ehkä pitkästä välimatkasta eli harvoim tapaamme, ja muutenkin aika erilaisia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vastaava tilanne! mietin kanssa miksei sisko halua kaverustua mun kanssa. Miehen veljen kanssakin ollaan enemmän tekemisissä.
Hän on tosi erilainen ihminen kuin minä, eikä kunnioitusta puolin jos toisin näytä syntyvän. Olen kyllä yrittänyt!
Tulemme ihan ok juttuun ja puhumme niitä näitä, ja varsinkin hän tykkää olla lastemme kanssa joten hän on se " kiva setä" miedän lapsille.
Varmaan ei päästä oikein yhteisymmärrykseen, kun hän ja hänen vaimo on melkein 20v. minua vanhempi ja kumpikin maalta, minä kaupungista. He voisivat olla vanhempani ja mielipiteet on sen mukaisia (homous on sairaus, kunnon ihminen on tapakristitty jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä minulla että miehelläni on yksi sisko. Asumme kaikki samalla paikkakunnall. Lapsetkin suurimmaksi osaki melko samanikäisiä. Olemme heidän ja he meidän lasten kummeja. Emme ole olleet muutamaan vuoteen missään tekemisissä. Emmekä tule jatkossakaan olemaan.
Ei sukulaisuus ole syy / pakko siihen, että ollaan ystäviä.
on yksi sisko,joka on samanikäinen kuin minä.Miehen kanssa olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta,mutta sisko on vieläkin kuin ventovieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja neljä siskoa. Veljien kanssa ollaan tekemisissä viikottain. Siskoista olen yhden kanssa yhteyksissä lähes päivittäin tekstiviesteillä. Tavataan kerran vuoteen. Asutaan eri puolilla Suomea. Kolmen muun siskon kanssa tekemisissä vaan pakollisissa sukujuhlissa. Viimeksi anopin hautajaisissa. Tosin muihin miehen suvun juhliin en enää taida edes mennä. Ei vaan jaksa kiinnostaa yhtään.
Aivan yhtä vähäistä on minun puolen sisarusten kanssa tapaamiset. Viimeksi tavattu vuonna -06 isäni hautajaisissa.
vaimonsa, eli minun kälyni on niin järkyttävä akka ettemme juurikaan ole heidän kanssa tekemisissä.
sellaine ihmistyyppi, joka ei halua " avautua" . Pitää mieluummin etäiset välit?