Olen tehnyt kaiken elämässäni " väärinpäin" . ov

Tapasin mieheni nuorena, 15v. Saimme ensimmäisen lapsemme kun olin 21v, toisen heti perään. Nuorimmaisen ollessa 3v jatkoin opiskeluja ja valmistuin vuosi sitten.



Kaikki hyvät ystäväni tekivät perinteisen kaavan mukaan, eli opiskelut ensin, lapset sitten. Tästä johtuen olen tavallaan menettänyt ystäväni. Silloin kun olin kotona lasten kanssa, näin heitä vielä melko usein, koska he opiskelivat ja kerkisivät käydä keahvilla ym.



Kun itse lähdin taas opiskelemaan, siirtyivät ystäväni pikkuhiljaa työelämään ja kiireisten elämäntilanteidemme vuoksi näimme yhä harvemmin.



Nyt olen saanut koulutustani vastaavaa työtä, joka on todella mieluista, mutta raskasta. Lisäksi minulla on yhä ne nyt kouluikäiset lapset.



Neljä ystävääni ovat saaneet lapsen vuode, kahden sisään, ovat kaikki vielä kotona. He näkevät toisiaan todella usein päivisin toistensa kotona ja kaupungilla. Itse olen päivät töissä, enkä voi tavata heitä. Iltaisin he eivät tunne tarvetta enään tavata, enkä minäkään usein jaksa lähteä mihkään. Lapsetkin tarvitsevat apua läksyissä ym.



Tunnen että olen menettänyt nuo ystävät, silloin harvoin kun tapaamme olen ihan pihalla heidän jutuistaan. Olen todella yksinäinen ja usein alakuloinen, nuo ihmiset olivat/ovat minulle todella tärkeitä. He ovat niitä joille olen aina voinut kertoa kaiken. Nyt minulla ei mieheni lisäksi ole ketään tällaista ystävää.



Pitikin olla poikkeava! :(