Soittamatta jättäminen kaverille tai sukulaiselle kun tuntuu ettei halua "häiritä"

On

Minä olen introvertti ja tuo on syy, miksi en soita kenellekään, paitsi äidilleni. Laitan viestin, koska sen voi saaja lukea ja siihen vastata silloin, kun se hänelle sopii.

Minulle soitti eräs tuttu enkä pystynyt ahdistukseltani vastaamaan. Sen päivän mietin että pitäisikö soittaa takaisin, seuraavana päivänä että no laittaisiko viestiä ja kysyisi mitä oli asiaa. Siitä eteenpäin "meni jo" ja kaipa ne nyt ajattelee minusta kaikkea pahaa.

Minä en soita edes miesystävälleni.

Soittaminen kannattaa aina. Viestien lähettäminen on vähän pinnallista.

Itsellä vaikeaa soittaa ja ottaa yhteyksiä.  Olen jotenkin estynyt persoona ja enkä minäkään halua häiritä ketään enkä olla vaivaksi.   Kärsin myös ahdistuksesta. 

Tämä kyllä käsitetään ymmärrettävästi väärin. Luullaan etten halua olla tekemisissä.

Jos on asiaa, otetaan yhteys. Jos ei ole asiaa, ei toeta yhteyttä. 

Ei mulla ole mitään asiaa 

Vierailija kirjoitti:

Minulle soitti eräs tuttu enkä pystynyt ahdistukseltani vastaamaan. Sen päivän mietin että pitäisikö soittaa takaisin, seuraavana päivänä että no laittaisiko viestiä ja kysyisi mitä oli asiaa. Siitä eteenpäin "meni jo" ja kaipa ne nyt ajattelee minusta kaikkea pahaa.

"Kiva" kuulla, että jollakin muullakin käynyt noin. Tuo on mielestäni niin noloa. Sen takia vaikea myöhemmin vastata, koska jo mielessäni selitys kuulostaa älyttömältä. Enkä oikein itsekään ymmärrä, mistä ja miksi se lamaava ahdistus tuli. Kai sitä voisi yrittää jonkun tekosyyn keksiä, mutta olen surkea valehtelija.

Vierailija kirjoitti:

Soittaminen kannattaa aina. Viestien lähettäminen on vähän pinnallista.

Eikö tuo riipu viestinnän sisällöstä, eikä tavasta (puhelu vs. viesti)?

Luulen, että monet oppineet tuon tavan vanhemmiltaan? Ei saa olla vaivaksi. 

Joo mä tunnistan myös tämän. Kauhean kiusallista. Jopa tyttäreltä kysyn ensin viestillä, ehtiikö soitella.

Tähän liittyy myös se epävarmuus, että se vastapuoli ei tykkää kun (juuri minä) hänelle soitan, siis ei että se mun puhelu tulisi huonoon aikaan ja häiritisisi vaan se, että se olen juuri minä joka soitan ja se olisi vastaajalle epämiellyttävää.

Voi hyvä ihme. Miksi pitää edes miettiä mitä minusta nyt ajatellaan ja mitä keksin selitykseksi. 

Ei mulla ole aina puhelin mukana vaikka kaupassa tai lenkillä. En välttämättä muista katsoa, onko joku soittanut sillä välin kun vein roskat.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että monet oppineet tuon tavan vanhemmiltaan? Ei saa olla vaivaksi. 

En usko, se on vähän eri asia. Ei se koske puhelimella soittoa. Jos soittaa huonoon aikaan, voi sanoa, että mulla on just kesken ruuanlaitto tms. Soitan sulle takas vähän myöhemmin? Itse en koskaan vastaa autossa puhelimeen kun ajan. Soitan takaisin sitten kun tilaisuus.