Soittamatta jättäminen kaverille tai sukulaiselle kun tuntuu ettei halua "häiritä"

On

Minä olen introvertti ja tuo on syy, miksi en soita kenellekään, paitsi äidilleni. Laitan viestin, koska sen voi saaja lukea ja siihen vastata silloin, kun se hänelle sopii.

Minulle soitti eräs tuttu enkä pystynyt ahdistukseltani vastaamaan. Sen päivän mietin että pitäisikö soittaa takaisin, seuraavana päivänä että no laittaisiko viestiä ja kysyisi mitä oli asiaa. Siitä eteenpäin "meni jo" ja kaipa ne nyt ajattelee minusta kaikkea pahaa.

Minä en soita edes miesystävälleni.

Soittaminen kannattaa aina. Viestien lähettäminen on vähän pinnallista.

Itsellä vaikeaa soittaa ja ottaa yhteyksiä.  Olen jotenkin estynyt persoona ja enkä minäkään halua häiritä ketään enkä olla vaivaksi.   Kärsin myös ahdistuksesta. 

Tämä kyllä käsitetään ymmärrettävästi väärin. Luullaan etten halua olla tekemisissä.

Jos on asiaa, otetaan yhteys. Jos ei ole asiaa, ei toeta yhteyttä. 

Ei mulla ole mitään asiaa 

Vierailija kirjoitti:

Minulle soitti eräs tuttu enkä pystynyt ahdistukseltani vastaamaan. Sen päivän mietin että pitäisikö soittaa takaisin, seuraavana päivänä että no laittaisiko viestiä ja kysyisi mitä oli asiaa. Siitä eteenpäin "meni jo" ja kaipa ne nyt ajattelee minusta kaikkea pahaa.

"Kiva" kuulla, että jollakin muullakin käynyt noin. Tuo on mielestäni niin noloa. Sen takia vaikea myöhemmin vastata, koska jo mielessäni selitys kuulostaa älyttömältä. Enkä oikein itsekään ymmärrä, mistä ja miksi se lamaava ahdistus tuli. Kai sitä voisi yrittää jonkun tekosyyn keksiä, mutta olen surkea valehtelija.

Vierailija kirjoitti:

Soittaminen kannattaa aina. Viestien lähettäminen on vähän pinnallista.

Eikö tuo riipu viestinnän sisällöstä, eikä tavasta (puhelu vs. viesti)?

Luulen, että monet oppineet tuon tavan vanhemmiltaan? Ei saa olla vaivaksi.