kaverukset vesileikeissä ja vanhemman outo suhtautuminen

Meidän 6-vuotiaalla tytöllä on tosi hyvänä kaverina 7-vuotias poika. Poika asuu melkein naapurissa, on päivät jo koulussa ja aiemmin oli hoidossa. Pojan vanhemmat on paljon töissä, äitinsä olen tavannut pari kertaa ja isäänsä en tiedä edes ulkonäöltä. Pojan mummo on joskus poikaa hakenut meiltä ja joku hoitajakin pojalla oli parina kesänä, joita siis olen tavannut enemmän kuin pojan omaa äitiä. Kuitenkin lapset on kaveeranneet jo pari vuotta. Heillä selvästi synkkaa hyvin eikä vielä ole ollut ongelmia (muiden kiusaamista tms) vaikka ovatkin tyttö ja poika. Myös muita kavereita on molemmilla, ainakin tytöllä on myös " bestis" saman ikäinen tyttö ja luulisin että pojallakin on. Koulumatkoja näkyy ainakin kulkevan poikaporukassa.



Noh, tässä eräänä päivänä kaverukset leikkivät meillä ja keksivät mennä lutraamaan kylppäriin, rakensivat hienon eläinpuiston sinne muovieläimille. Leikkiessään riisuivat päällysvaatteet pois, tyttö leikkii paljon kylppärissä vesileikkejä ja maalaa vesi/sormiväreillä ja tuo riisumiskäytäntö ollut vauvasta asti.

Pojan äiti sitten soitti minulle vähän närkästyneen oloisena, kysellen mitä täällä on tapahtunut. Selitin sitten ihan normaalisti että rakensivat eläinpuistoa jne. ja leikit meni minusta ihan kivasti eikä ollut ongelmia (ajattelin jos poika pahoittanut mielensä jostain ja äiti soittaa siksi) niin äiti totesi että " sovitaanko että vaatteet pidetään vastedes päällä" . En osannut oikein vastata tuohon mitään, olin niin hämmästynyt, varmaan sanoin vain että selvä...



Tämä jäi nyt vaivaamaan. Ei tullut unikaan kun tämmöinen asia nyt jäi joulunpyhiksi muhimaan mieleen.

Olisiko minun pitänyt kieltää lapsia riisumasta? Ovat niin lapsellisia vielä, eihän tuossa mitään pahaa ole, riisuivat vaan ettei kastu vaatteet, eivät ujostelleet edes yhtään tai mitään. Eikös äidin pitäisi sopia poikansa kanssa, jos haluaa tämän pitävän vaatteet päällään? Aikaisemmin nämäkin kaverukset ovat kyllä leikkineen myös " lääkärileikkejä" , niin että vuorotellen ovat potilas ja lääkäri. Samoin leikkivät joskus isiä ja äitiä niin että nukkuivat tytön sängyssä vierekkäin.



Olen jutellut tytön kanssa näistä jutuista, että on ihan normaalia että kiinnostaa jossain vaiheessa millaiset vehkeet toisella on ja että se on ihan ok. Olen sanunut että itseään saa tutkiskella omassa rauhassa ja toisen kanssa sitten pitää kysyä jos toinen ei haluaa tai ei. Samoin että kenenkään ei tarvitse näyttää tai antaa koskea jos ei halua. Kerroin että ne vehkeet on sitä varten, että voi isona saada vauvoja, ja että ne on arvokkaat niinkuin kaikki elimet ihmisen sisällä, että pitää pitää huolta puhtaudesta, ei saa satuttaa yms. Mielestäni olen siis suhtautunut hyvin luontevasti ja luonnollisesti, mutta olenko tehnyt jotain väärin?

Onko tyttöni nyt jotenkin liian vapaamielinen? Mitähän pojan äiti on sanonut pojalle itselleen / miten suhtautunut pojan nähden kuulemaansa kun oli selvästi närkästynyt soittessaan minulle...

Mietin miltä pojasta nyt tuntuu, onko hänellä paha mieli... En voi puhua pojalle vastoin äitinsä oppeja mutta tuntuu pahalta jos äiti on poikaa sättinyt tästä. Kuulin itse viereisestä huoneesta kun leikkivät ja tämä ei edes ollut sellainen " näytä sun vehkeet niin mä näytän mun" -tilanne, ja kuten jo selitin sellaisessakaan ei minusta ole mitään pahaa.



Mitä olet mieltä tapahtuneesta ja suhtautuiko pojan äiti omituisesti? Mietin oliko hänelle epäselvää kuka on poikaa riisunut tms, lapset olivat siis olivat keskenään mutta luuliko äiti että joku aikuinen on poikaa kehottanut riisumaan vai mitä kummaa?



Poika käy paljon meillä ja laitan aina välipalaa hänellekin (ruoka-aikaan hän menee aina kotiin), muutenkin vähän katson hänen perään, kyselen kuulumisia koulusta, kuuntelen juttuja ja semmoista, tuntuu ettei vanhemmat kauheasti ehdi huomata poikaa. Kukaan muu lapsi ei ole ikinä viettänyt niin paljon aikaa meillä ilman että vanhempiakin näkyisi/kuuluisi. Nyt sitten äidin asenne vähän hämmästytti, ihan kuin olisin heidän poikansa palkattu hoitaja jota nyt piti vähän ojentaa, muuten kun ei olla missään yhteydessä oltu.