Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntiaktiivisuudesta!
22.12.2007 |
Tässä keskusteluja seuranneena on vanha trauma nähtävästi pulpahtanut esiin. Olin pienenä ujo, tosin nyt aikuisena huomattavasti avoimempi. Kukaan ei tunnu uskovan, että olin nuorempana hiljaisempi. Usein tiesin tunneilla vastauksen kysymykseen, en uskaltanut sitä sanoa, jos se olisikin ollut väärä. Joskus opettelin historian läksyn melkein ulkoa ajatellen että nyt selitän opettajalle läksyn. Kun aika tuli, sydän hakkasi ja paniikki iski. Nyt uskallan avata suuni jopa niissä tilanteissa joissa muut vaikenevat. Mutta miksi, oi miksi, tuntiaktiivisuuden mittari sortaa meitä ujoja lapsia?
Kommentit (7)
Itse olin mielestäni melko hyvä koulussa ja osasin vastata lähestulkoon kysymykseen kuin kysymykseen. Lievän keskittymishäiriön takia kuitenkin kokeet menivät useimmiten osaamistasoani huonommin. Sain kuitenkin tuntiaktiivisuudellani todistettua osaamiseni ja numerotkin olivat lähinnä kasia ja ysiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ainoa kunnon mittari, koska lukihäiriön vuoksi kirjoittaminen oli todella vaikeaa. nimim. sellainen ysin oppilas.
On myös tärkeä taito osata esiintyä ja ilmaista oma mielipiteensä muidenkin ihmisten kuullen.
Niin pienessä mittakaavassa, kuin opetukseen osallituminen viittamalla ja vastaamalla sen voisi kuvitella olevan aika harvoille mahdoton tavoite.
Työelämässä osallistuminen ja omien tietojen, mielipiteiden ja ehdotusten esittäminen on monilla aloilla avainjuttuja.
niin eipä se kenellekään pitäisi maailmanloppu olla, jos tuntiaktiivisuudessa ei olekaan niin hyvä. Totta kai se harmittaa, jos kokee asian epäreiluksi, mutta huonomminkin voisi kuitenkin olla: Jos on vain tuntiaktiivisuudessa hyvä, mutta kokeet menevät päin pyllyä, niin sillä saa kyllä aika surkeita numeroita.
Joten näin ajatelleen arviointi nimenomaan suosii ujoja, jotka pärjäävät kokeissa, mutta eivät uskalla tunnilla puhua.
Oletatko, että opet alkaa arvioimaan oppilaita tyyliin " toi varmaan osais jos vaan uskaltas avata suunsa" ? Jonkunlaisia arviointi ohjenuoria on oltava olemassa, tottakai mittarit aina suosii toisia, sortaa toisia. Loppupeleissä sillä ei liene suurta merkitystä. Loppupeleillä tarkoitan elämässä kokonaisuutena pärjäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun aikananin läksyjen kuulustelu oli sitä, että opettaja kysyi luokan edessä yhden suuren kokonaisuuden ja siihen piti vastata. En koskaan uskaltanut. Juuri on ollut puhetta ns. kilttien tyttöjen käytösnumeroista. Minkälainen on se täydellinen oppilas? Olin ujo luokassa, puhelias välitunnilla. Käytösnumero kärsi puheliaisuudesta, ja ainenumerot tuntiaktiivisuudesta. -ap
Alue: Aihe vapaa
Olin " hyvä kuolussa" , opin helposti, mutta tunnilla en uskaltanut yleensä vastata. Ainakaan en viitannut. Opettajat joskus kysyivät silti ja silloin saatoin vastata, jos olin ihan varma että vastaus on oikein. En häirinnyt tunneilla ja seurasin kyllä opetusta, en vain uskaltanut viitata. Kyllä harmitti tosi paljon kun todistuksessa oli kaksikin numeroa huonompia numeroita kuin kokeiden keskiarvo. Joskus joku aineopettaja sanoikin minulle, että " kiitettävää en voi sinulle antaa tuolla tuntiaktiivisuudella" kokeista olin saanut 9+ ja 10- sillä lukukaudella, todistuksessa 8.
Eikö opettajan pitäisi antaa ainenumero sen mukaan, kunka hyvin oppilas kyseisen aineen, kyseisen lukuvuoden asiat osaa?! Käyttäytymisnumero olisi sitten niille muille jutuille, vaikka oikein ei ole siinäkään sortaa niitä jotka eivät ole suuna päänä omaa asiaansa esittämässä.