Huono omatunto koska toivon niin kovasti, että odottamani lapsi olisi tyttö
Toivon aivan kamalan paljon, että odotan tyttöä. Hävettää nämä toiveet, varsinkin, kun meillä on usean vuoden lapsettomuus taustalla. Ennen ajattelin, että en enää mitään toivo, jos tulen raskaaksi. Kuitenkin tässä kovasti toivon, että vauva olisi tyttö.
En kehtaa kellekään asiaa myöntää. Itsekin olen alitajuisesti saanut itselleni aikaan " poika-olon" , varmaan vaan totutellakseni ajatukseen pojasta.
En epäile yhtään, ettenkö rakastaisi poikaa ihan yhtä paljon, kuin tyttöäkin. Silti tyttö olisi niin ihana. Olen miettinyt, että ehkä ajatukseni ovat tällaiset, koska itselläni on todella läheinen suhde äitiini. Toivoisin, että saisin tytön ja meille tulisi yhtä läheiset välit.
Millä pääsen näistä ajatuksista eroon? En halua olla näin tyhmä=/
Kommentit (28)
Voihan sinulla tulla poikaasikin ihan yhtä läheiset välit ;) Elä kanna huonoa omaatuntoa! Sinulla on oikeus tunteisiisi
Jos vauva onkin poika, ihmettelet vähän synnytyksen jälkeen, miten koskaan toivoit tyttöä, kun poika on niin ihana =)
Mä toivoin tyttöä. Ja onneksi sellaisen sain. Toista lasta meille ei tule, koska pelkään, että tulee poika, enkä poikalasta halua.
ole mitenkään hellyydenkipeä tai muutenkaan kovin riippuvainen äidistään.
Sen sijaan poikani keikistelee minulle kovasti. On todellinen äidinpoika ja kiltti todella. Meidän vuorovaikutus on paljon helpompaa kuin tytön kanssa ja jotenkin (hävettää myöntää) koen olevani läheisempi poikani kuin tyttäreni kanssa.
Useimmat toivovat, että lapsi on terve, mutta rakastavat lasta ihan yhtä paljon, vaikka lapsi ei olisikaan. Samoin jos toivoo lapsesta heteroa, järjelliset vanhemmat rakastavat lasta, vaikka tämä ei olisikaan jne.
Olen nyt puolivälissä raskaana ja sain viime viikolla tietää että odotan tyttöä... olihan se ihana uutinen...
Olen salaa ajatellut IHAN samalla tavalla tosta poikaolo-asiasta...psyykkasin jotenkin itseäni siihen, että poika sieltä varmasti on tulossa - ihan vain siksi että en sitten olisi pettynyt jos lapsi olisi poika. Vasta kun sain tietää että tulokas on tyttö, _vähän_ tunnustin joillekin ihmisille, että olen salaa toivonut enemmän tyttöä.
Luulen että se on totta, että olisin rakastanut poikaa ihan yhtä lailla. Järjellä ajateltuna siis luulen niin, mutta tunteilla ajateltuna en ole siitä yhtään varma.
Eihän sitä mitään ajatuksilleen voi. Ennestään lapsettomalla ihmisellä ei ehkä ole vielä oikeita mielikuvia siitä, minkälaista on suojella ja hoivata omaa lasta. Toiveet ja mielikuvat perustuvat vaan arvailuihin siitä, millaista tulevaisuus olisi tytön/pojan kanssa. Luulen että suurin osa vanhemmista kuitenkin sitten kiintyy siihen omaan lapseen " suurimmalla mahdollisella" tavalla sukupuolesta riippumatta...
Juuri tänään puhuttiin tästä kavereiden kanssa, ja kaikki oli samaa mieltä että yleensä aina toivotaan tyttöä. Siis äidit toivoo. Ja vitsikkäintä on että myös seuraavasta lapsesta toivotaan tyttöä. Mulla on kaveripiirissä tästä monta esimerkkiä. Monta äitiä joilla esikoinen on poika (rakas sellainen) ja toiseksi lapseksi toivotaan tyttöä. Ja yhtä monta sellaista äitiä joiden esikoinen on tyttö ja he haluavat toisen tytön.
Luulen että suurin osa toivoo tyttöä kaiken tyttömäisyyden vuoksi (voi pukea hiennosti ja käydä myöhemmin yhdessä ostoksilla jne. jne.) plus siksi että ehkä tuntuu että tyttöä on helpompi ymmärtää kuin poikaa. Toiseksi luulen että poikiin liittyy aina enemmän pelkoa siitä että ne on niin villejä ja hurjia jne. ja siksi myös toiseksi lapseksi usein toivotaan tyttöä.
Itselläni on molemmat, esikoinen poika ja toinen tyttö. Erityisesti toisen kohdalla toivoin tyttöä mutta muistaakseni myös ensimmäisen kohdalla. Kumpaakaan en vaihtaisi.
Aluksi mielestäni vauva on vain vauva, ei tyttö tai poika.
Ajattelen tytön kasvattamista paljon haasteellisempana kuin pojan, vaikka todellisuudessa haasteellisuus tuskin on sukupuolesta kiinni.
En kuitenkaan usko, että poika olisi mikään pettymys ollut. Vauva on tosiaankin loppujen lopuksi aika sukupuoleton olento.
Tyttöjä olen toivonut oikeastaan siitä syystä, että oma veljeni oli aikoinaan hyvin aggressiivinen lapsi ja kavahdan edelleenkin villejä ja kovaotteisia poikalapsia. Tytöissä tällaiset piirteet ovat harvinaisempia. Lisäksi omassa kokemusmaailmassani aikuiset tytöt ovat pääsääntöisesti paljon enemmän tekemisissä äitiensä/vanhempiensa kanssa kuin pojat. Usein tästä syystä myös lapsenlapsille äidinäiti on läheisempi kuin isänäiti.
Sen sijaan mistään prinsessajutuista ja vaaleanpunaisista rimpsurämpsyistä en itse pidä lainkaan. Puenkin tytöt ennemmin värikkäisiin ja " reippaisiin" vaatteisiin kuin mihinkään vaaleanpunaiseen.
pojasta ei ole niin paljon seuraa äidille vanhempana. Tuskinpa 25v kolli lähtee äitinsä kanssa Ikeaan tai kylpylään...
Ja jos ikinä teen lisää lapsia, toivon todella että ovat poikia!!!
Ja tällä hetkellä tytöt ovat maailman ihanimpia lapsia, joita en vaihtaisi mihinkään poikiin!!! Eli ei niissä toiveissa mitään pahaa ole, sillä kun saat lapsen syliisi, huomaat, että hän on maailman ihanin, oli sitten tyttö tai poika.
Vierailija:
ole mitenkään hellyydenkipeä tai muutenkaan kovin riippuvainen äidistään.Sen sijaan poikani keikistelee minulle kovasti. On todellinen äidinpoika ja kiltti todella. Meidän vuorovaikutus on paljon helpompaa kuin tytön kanssa ja jotenkin (hävettää myöntää) koen olevani läheisempi poikani kuin tyttäreni kanssa.
Toivoin ihan kamalasti tyttöä esikoista odottaessani ja tyttö meille syntyikin (ihanaa!) ja toisestakin toivoin sitten tietysti tyttöä mutta tulikin poika ja rakkaus lapseen pamahti päälle sillä sekunnilla kuin poikani näin!
Nyt tykkään joskus pojasta jopa enemmän kuin tytöstä (riippuu tietysti käytöksestä;) mutta käsittämättömän rakkaita ovat molemmat enkä osaisi kuvitella että asiat olisvat jotenkin muuten.
Luulen sen johtuvan uskonnollisesta taustastani, jossa miehiä saatettiin arvostaa jotenkin vähän enemmän. Tavallaan sukupuolet kyllä olivat tasa-arvoisia, mutta ehkä miesten nostaminen jalustalle johtui siitä, että miehiä oli seurakunnassa niin paljon vähemmän kuin naisia. Epäsuhdasta tuli sellainen olo, että naiset ovat massaa, miehet yksilöitä.
Ikävää, typerää ja harmillista tietenkin. Poikia siis jotenkin toivoin, ja kaksi tyttöä olen saanut. He ovat ihania ja rakkaita, enkä heitä pois vaihtaisi. Jos meille tulee vielä lapsia, niin olisihan poika kiva. Tyttö on kuitenkin vilpittömästi yhtä tervetullut. Ulkopuolisten kommentit ärsyttävät - yllättävän moni on tullut taivastelemaan, että kyllä teidän pitäisi poika vielä tehdä jne. En kyllä käsitä kirveelläkään, miten kenelläkään on pokkaa sanoa tuollaista muille. Itse pidän aina suuni supussa.
Mukavaa, ettei tästä ketjusta tullut mikään sukupuolen haukkumis-ketju, niin kuin tällä pastalla usein näkee. " En siedä poikia" / " Tytöt ovat ärsyttäviä" .
Minulla ei siis ole mitään negatiivisia ajatuksia pojista. En siis ajattele, etten haluaisi poikaa. Kuitenkin tunnen vahvasti, että haluan mielummin tytön. Ehkä se tyttöjen maailma tuntuu luonnostaan läheisemmältä. Olen itse aika prinsessa, mutta niin kuin jotkut tässä ketjussa kirjoittivat, voihan olla, että saisin tytön, jota ei voisi vähempää kiinnostaa " tyttöjen jutut" .
ap
Minäkin, jolla ei ollut mitään kokemusta pikkuautoilla leikkimisestä, koin sen lopulta hyvin hauskaksi.
Vierailija:
Ehkä se tyttöjen maailma tuntuu luonnostaan läheisemmältä. Olen itse aika prinsessa, mutta niin kuin jotkut tässä ketjussa kirjoittivat, voihan olla, että saisin tytön, jota ei voisi vähempää kiinnostaa " tyttöjen jutut" .ap
Nyt en osaisi kuvitella elämää tytön kanssa, vaan toivon että mahdollinen toinenkin olisi poika :)
Niin se vaan menee oudosti.
Sillä sitä ne tällä hetkellä vain ovat. Vauva on vauva ja rakastat sitä varmasti yhtä paljon olipa poika tai tyttö.
Itse olin hyväksikäytetty lapsena ja suorastaan pelkäsin saada tyttöä. Jostain syystä koin sen traumaattiseksi. Toivoin aivan hirveästi poikaa ja ihanan pojan sainkin. Kuulemma " kiltimpi" kuin moni tyttö monen vieraan mielestä :) Eikä se haittaa vaikka vähän virtaakin olisi. Kummassakin sukupuolessa on ne + ja - puolet.
Iloista odotusta!
Älä murehdi turhia. Ei ajatuksista kannata potea huonoa omaatuntoa.