Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helpotus! Anoppi on kuollut ja haudattu!
10.07.2006 |
En olisi aikoinaan voinut kuvitella, että olisin näin iloinen ja helpottunut jonkun ihmisen kuolemasta. Korkattiin eilen miehen kanssa viinipullo ja juhlittiin uuden elämän alkamista. Tiedän, että kuulostaa ihan kaameelta, mutta meistä alkoi jo tuntua, että se ihminen oli itse piru.
Viimeiset viisi vuotta on ollut yhtä helvettiä. Meillä ei ole ollut oikeastaan ollenkaan omaa perhe-elämää, vaan olemme kaikki vapaa-aikamme juosseet anopin asioilla tai olleet hänen seuranaan kuuntelemassa jatkuvaa piikittelyä siitä, miten inhottavia ja itsekkäitä ihmisiä me olemme.
Ikäviä olemme olleet mm. siksi, että muutimme yhteiseen kotiin ja saimme kaksi lasta. Toisen synnyttä ensimmäinen kommentti oli: " Ette kai työ tee enempää näitä?" Mies ei olisi saanut aikoinaan lähteä opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä anopille!
Koskaan emme saaneet viettää joulua tai muita juhlia minun vanhempieni luona. Jos sellaista yritimme, järjesti anoppi jonkin asteisen shown terveytensä kanssa tai jotain muuta dramaattista ja niin meitä taas vietiin sinne suuntaan.
Miksikö kestimme tätä pirua? Sitä kysymystä olemme pohtineet monesti. Anoppi oli niin taitava ihmissuhdeasioissa, että kerta toisensa jälkeen huomasimme tulleemme jymäytetyiksi. Monesti vannoimme, että pistämme välit kokonaan poikki tähän mielipuoleen, mutta aina se hurja onnistui saamaan meidän takaisin narun päähän.
Hautajaisissa eilen yksi hänen uskonsisaristaan tuli kysymään minulta, olenko nyt tyytyväinen, kun sain mieheni äidin ennenaikaiseen hautaan. Hänen mukaansa meidän perhe teki anopin elämästä helvetin. Kyllähän pisti vihaksi. Siinä kohtaa meinasin kuristaa sen ämmän. Onneksi mies sanoi tätsylle suorat sanat.
Nyt onneksi pääsemme kääntämään uuden lehden elmässämme. Jotenkin tietynlainen katkeruus kuitenkin hiertää mielessä. Siitä olisi kai nopeasti päästävä eroon.
Huh, kiitos, että sain purkautua!
Kommentit (16)
ja sai vihdoin jopa äidin ja isän eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan vain et jää katkeraksi. Se on paha juttu joka syö ihmistä pahemmin kuin syöpä. Pois viha ja katkeruus kun sen aika on, mutta nyt on vielä liian aikaista. Muistakaa puhua paljon miehesi kanssa ettei katkeruus ala hiertää teidän välejänne. Ehkä joku päivä löydät vielä anopistasi jonkin hyvän asian...:) tai sitten et...
on todellakin olemassa. Meillä on lähipiirissä yksi. Häneen emme ole missään yhteydessä, koska emme suostu tanssimaan hänen pillinsä mukaan. Kaikkensa hän kyllä tekee saadakseen muut sukulaiset uskomaan meistä kaikkea mahdollista pahaa. Hän kai uskoo oikeasti itsekin valheisíinsa ja on erittäin taitava manipuloimaan.
Hyvä ap. että pääsitte lopulta elämään omaa elämäänne.
Ja teille jotka paheksutte ap:ta sanon, että te ette tiedä, minkälaista helvettiä on elää psykopaatin lähipiirissä.
Itselläni on muutama esimerkki lähipiirissä, oma äitini ja oma anoppini. Molemmilla on ollut hirviömäinen anoppi, ehkä jopa ap:n kuvaaman kaltainen tai ainakin sinne päin. Molemmat, äitini ja anoppini, ovat vannoneet, että yrittävät viimeiseen asti toimia toisin, kuin oma anoppinsa. Pitävät hyvin matalaa profiilia lasten perheisiin päin ja auttavat vain, jos pyydetään. Ovat aivan huipputyyppejä.
Toki mikä tahansa voi siirtyä isältä pojalle, mutta ei se nyt ihan niin yksioikoista ole, kuten joku jo väitti.
Tsemppiä ap:lle ja kiva kesän jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaa mielessäni toivoisin *joskus* samaa...
Ei tainnut olla anopilla kaikki jauhot pussissa. Mä olen kans joskus miettinyt joidenkin ihmisten kohdalla, että asustaako niissä itse piru.
Tsemppiä ja onnea uuteen elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oma anoppini on aivan ihana.
Onnea uuden elämän alkuun!
Epämääräisillä pikahälytyksillä anopin luokse, emme yleensä ottaneet lapsia mukaan, vaan jätimme heidät minun vanhempien luo. Muuten lapset tulivat kiltisti mukaan, mutta olivat kyllä vähän varautuneita.
Nuorempi lapsista (3v) kysyi pian mummin kuoleman jälkeen, että eihän meidän tarvitse enää lähteä mummin luo keskellä yötä. Koskaan aiemmin ei ollut kritisoinut millään tavalla mummin luona ramppaamista. Onhan se nyt tietenkin ymmärretävää, että on kummallista, kun jompi kumpi vanhemmista on hävinnyt yön aikana mummin luo. Toki tilannetta yritettiin aina selittää jollain lapselle sopivalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen voi helposti jäädä kaihertamaan.
Tsemppiä koko perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas pistetään anoppia halvalla ja vielä kuollutta, ei mitään häpyä!
kärsivä ihminen. On muuten kumma, kuinka nämä usein hakeutuu uskovaisten porukoihin. Meidänkin perhepiirissä on yksi tuollainen ja kyllä on raamatulla käyttöä - sillä on hyvä pätkiä muita päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloitsette oman miehenne äidin kuolemasta! Ja teillä on vielä lapsia, voi lapsiraukat. Miten olet saanut miehesikin vihaamaan äitiään? Varmaan jalat ristiin-menetelmällä vai onko muuten tossun alla olevaa tyyppiä?
Maailma ei ole paha ja kaikki maailman ihmiset on niin ihania jos vaan heille on ihana ..
Alue: Aihe vapaa
ajattelisi tuolla tavalla minusta !
Ikäviä ihmisiä on maailma täynnä,mutta meistä kukaan ei ole täydellinen. Parasta on,että älyää pysyä itse poissa tai kysyy suoraan syytä,miksi toinen ilkeilee ? Kaiketi hän siirtää omia katkeria kokemuksiaan elämästä eteenpäin...niin kuin me kaikki...kurjien anoppien miniöistä tulee aikanaan samanlaisia ikäviä ihmisiä...niin se valitettavasti pakkaa olemaan ihan huomaamatta !