Miksi joillekin on niin kova pala, että me ollaan yli 50 vuotiaita ja asutaan vuokralla?

Ei tee kipeää. Meillä on oma velaton talo, ei valut rahat vuokraisännälle.

Kysypä siltä jolle se on "kova pala". Ei mua haittaa.

Mä oon sitä mieltä et jokainen saa elää just sillä tyylillä mistä itse tykkää kunhan ei tee mitään sopimatonta tai laitonta. Eli jos oot itse tyytyväinen, anna muiden ihmetellä. Mitä se kenellekään kuuluu, miten te asutte?

Ymmärrän hyvin. 

Minulla on ystäväpariskunta, jotka asuvat kaupungin keskustassa säätiön omistamassa tilavassa vuokra-asunnossa, ovat 50+ ikäisiä, aika uusi pari. He myivät omistusasuntonsa ja mies osti veneen ja nainen osti rantamökin ihan tästä läheltä. 

Mielestäni fiksu ratkaisu juuri hintojen laskun alkamista, koska vuokransa on matala ja nyt nauttivat lyhyempää työpäivää ja aikaa nauttia elämästä. Molemmilla on lapsia joille sitten ne mökit ja veneet jäävät.

Minä asun myös ( 50+) vuokralla ei ole kukaan ihmetellyt.Kenties tälläiset ihmettelijät on jumittuneet liikaa ns.keskiluokkaiseen unelmaan.

Ei mua haittaa. Mulla on ystävä joka on mun kanssa samaa ikää, kohta kuusissakymmenissä. Hän ei ole koskaan halunnut omistaa asuntoa, eikä ole omistanut. Siinähän ei kerry mitään omaisuuttakaan. Se vaan että hän sai sitten perinnöksi maaomaisuutta ja hänellä on pienet mutta tasaiset osaketulot, että vaikka eläkkeellä hänen tulot menee tosi pieneksi, ei haittaa vaikka ei ole asuntolainaa maksanutkaan.

Minä en eläkkeellä pystyisi maksamaan täyttä markkinavuokraa. Onneksi olen sitä asuntolainaa maksanut, joten pystyn siinä vaiheessa omistamaan pikku yksiön, jonka yhtiövastike on noin kolmesataa. Siihen eläkkeeni jo riittääkin.

Asuntolainahan on vähän kuin pakkosäästämistä. Muuten olisin sen kyllä laittanut matkoihin ja kaikkeen.

Kukin tyylillään.

Olen ihmetellyt samaa. Joillekin ihmisille tuntuu olevan kamalan tärkeää, että kaikki tekevät asiat samalla tavalla kuin he. Jotkut ottavat sen jopa henkilökohtaisena loukkauksena heidän elämäntapaansa kohtaan, jos käykin ilmi, että ihminen ajattelee ja toimii eri tavalla.

Veikkaan, että iso osa meidänkin tämänhetkisestä yhteiskunnallisesta älämölöstä johtuu juuri tuosta. Että kun mediassa näytetään nykyään aiempaa enemmän erilaisia ihmisiä, erilaisia valintoja tehneitä, eri tavalla ajattelevia, niin joillekin se on aivan punainen vaate. Syntyy raivo, että heille "tuputetaan" jotain, mitä he eivät halua. Ikään kuin se, että joku ihminen elää eri tavalla kuin he, olisi aivan suora uhka heidän omalle elämäntavalleen.

Tuo omistusasuminen/vuokralla asuminen -kysymys kantaa toki myös vuosikymmenistä luokkataakkaa harteillaan. Heti, kun köyhempikin ihminen saa hankittua omistusasunnon, hän ikään kuin nousee luokka-asemassaan. Kuitenkin koko ajan (toistasataa vuotta) on esimerkiksi ollut ihmisiä, jotka asuvat kaupunkien arvokkaimmilla alueilla (keskustoissa) vuokralla, koska heille arvokkuus merkitsee vanhaa, historiaa ja kulttuuria hönkäilevää kulttuurimaisemaa. Tällaisia asuntoja on vaikea ostaa itselle pelkästään omalla työllä ansaitulla rahalla, eivätkä kaikki keskiluokkaisetkaan ihmiset ole välttämättä perinnönsaajia.

Sitten onkin erikoista, kun joku duunaritaustainen omakotitalon omistaja pitää itseään ylempiarvoisena kuin korkeastikoulutettu em. alueella asuva vuokralainen.

Tämä on kärjistys (ihan elävästä elämästä tosin), mutta se auttaa ymmärtämään tätä luokka-asetelmaa tässä keskustelussa.

Älytöntä. Tuossa kadehditaan nyt "vapautta" tai pidetään toista jotenkin luuserina. Kuitenkin ihminen voi muuttaa omasta asunnosta vuokralle ja takaisin.

Erosin viime vuonna, muutin vuokralle ja ostin pian uuden asunnon. Se tuntui hämmästyttävän monia. Etenkin, kun ostin kaksion yhdelle ihmiselle. Ehkä he luulivat, ettei minulla olisi ollut varaa tai rohkeutta siihen.

Ihan kuin erossa pitäisi luopua kaikesta. Tai (isomman) asunnon osto ja omistaminen olisi kauhean vakava ja hankala juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. 

Minulla on ystäväpariskunta, jotka asuvat kaupungin keskustassa säätiön omistamassa tilavassa vuokra-asunnossa, ovat 50+ ikäisiä, aika uusi pari. He myivät omistusasuntonsa ja mies osti veneen ja nainen osti rantamökin ihan tästä läheltä. 

Mielestäni fiksu ratkaisu juuri hintojen laskun alkamista, koska vuokransa on matala ja nyt nauttivat lyhyempää työpäivää ja aikaa nauttia elämästä. Molemmilla on lapsia joille sitten ne mökit ja veneet jäävät.

Ja millähän tällaiseen säätiön asuntoon pääsee, tuskin kaikille mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. 

Minulla on ystäväpariskunta, jotka asuvat kaupungin keskustassa säätiön omistamassa tilavassa vuokra-asunnossa, ovat 50+ ikäisiä, aika uusi pari. He myivät omistusasuntonsa ja mies osti veneen ja nainen osti rantamökin ihan tästä läheltä. 

Mielestäni fiksu ratkaisu juuri hintojen laskun alkamista, koska vuokransa on matala ja nyt nauttivat lyhyempää työpäivää ja aikaa nauttia elämästä. Molemmilla on lapsia joille sitten ne mökit ja veneet jäävät.

Ja millähän tällaiseen säätiön asuntoon pääsee, tuskin kaikille mahdollista.

Nytkö jo kadehditaan vuokra-asujia? Jotenkin he ovat parempaa väkeä, kun a) ovat päässeet keskustaan b) ovat tilavassa ja oletettavasti mukavassa asunnossa c) ovat peräti säätiön omistamassa asunnossa d) asuvat edullisesti.

Epäilyttää, että monilla vuokra-asujia haukkuvilla omistusasujilla on jonkinlainen pieni, mutta kuitenkin kalvava tunne sisuksissaan, että voiko edes joskus jossakin jollakin vuokra-asujalla ollakin asumisasiat järjestettyinä edes hieman paremmin kuin heillä itsellään.

Ei saisi olla kenelläkään vuokra-asujalla paremmat oltavat kuin omistusasujalla. On epäoikeudenmukaista ja väärin, jos joskus niin on.

Puolet suomalaisista asuu vuokralla, toinen puoli omistusasunnossa. Ei ole mitään järkeä nokitella näillä. Kukin valitsee asumismuotonsa kykyjensä, halujensa ja elämäntilanteensa mukaan.

Ja senkin mukaan, missä on töitä. Ei ole järkevää panna kaikkea kiinni omistusasuntoon, jos työ on liikkuvaa tai määräaikaista.

Velkaisten kateus. 

Miksi edes kysytte? Ei minua kiinnosta teidän asumiset. Itse asun maksetussa asunnossa, joten tiedän että vanhuus on turvattu mikäli terveyttä riittää.

No jos haluat kerryttää muiden varallisuutta omalla kustannuksellasi niin mikäs siinä. Onhan se hölmöä. Siitä oletan ihmetyksen johtuvan. Menee rahat aivan hukkaan.

Pitää päästä pätemään. Ei siihen muuta syytä tarvi.

En tiedä, kuka tutuistani asuu vuokralla, kuka omistusasunnossa. En osaisi olla kateellinen jostain vuokralla asumisesta yhtään sen enempää kuin kahdehdin velkaakaan, joten ap:lla on outo tapa ajatella. Pohditko samaa lihatiskillä ostaessasi sisäfilettä vain kahdelle? Että nyt kyllä ympärillä miettivät, että miksi tuo ei osta enempää, onpa se outo.

Asun vuokralla. Mieheni työsuhdeasunnossa. Vuokra tulee verotusarvona palkan päälle, en tiedä mitä hän maksaa.

Mulla on 2 sijoitusasuntoa

Vierailija kirjoitti:

No jos haluat kerryttää muiden varallisuutta omalla kustannuksellasi niin mikäs siinä. Onhan se hölmöä. Siitä oletan ihmetyksen johtuvan. Menee rahat aivan hukkaan.

No ei se ole hukkaan jos sillä rahalla saa huolettomuuden ja vapauden. Ei kaikilla myöskään omaisuuden haaliminen ole ainoa asia johon haluaa rahan käyttää. Myös pankilla ja verottajalla karttuu omaisuus kun sinä makselet korkoja ja veroja. Kummasti helpottaa muuttoja ja vanhainkotiin siirtymistä kun ei ole omistusasuntoa vaivoina.

Me jos jossain vaiheessa myydään omakotitalomme,muutetaan vuokralle ja ostetaan mökki.

Kerrostalo-osaketta ei ole mitään järkeä ostaa.Vastikkeet kovia,saattaa tulla todella kalliita ylläriremppoja,jotka nostavat vastikkeen pilviin,eikä saa välttämättä myytyä.

Vuokra-asunnon saa aina vaihdettua,jos alkaa tympimään joku.

Eli en yhtään ihmettele.t.yli 50v myös