Tuo dokumentti osasto10 vuodelta 1982 avasi silmäni

huomaamaan miten turhaan olen murehtinut omien lapsieni kohtaloa. Toisella on adhd-epäilys ja toisella puheen tuottamisessa ongelmaa. Lapseni ovat sentään elossa eikä näköpiirissä kuoleman uhkaa. Miten esim. nuo dokumentin äidit /isät kestivät elää lapsen sairauden mukana?