Tulipa paha mieli (lapsen puolustamisesta)

Suututtaa vaan kun en tuota ilkkuvaa ja toisia kiusaavaa pikkulikkaa saa millään järjestykseen. Puheesta ei piittaa, kovastakaan sellaisesta. Vanhempansa eivät välitä.

Porttikielto kai on seuraava vaihe.



t.2

Hyvä että reagoit jotenkin asiaan. Asia on vaikea, kun ei oikein tiedä, että kuka on ja kenen vastuulla.



Itsellä oli tänään kanssa ongelma pojan kanssa, johon joudun palaamaan vielä maanantaina. Ongelmana on se, että poikaan on ihastunut kaksi tyttöä koulussa (jo nyt!) ja he sananmukaisesti roikkuivat pojan kaulassa molemmat tänään kun hain poikaa koulusta. Kauhulla mietin, että miten hän olisi päässyt kotiin, jollen olisi itse ollut hakemassa. Nämä tytöt olivat jo kaksistaan kaksi käsin pidelleet poikaani koulussa ja siksi poika tuli vähän viiveellä uloskin. Tytöt ovat siis niin ihastuneita poikaani, että roikkuvat kaulassa ja antavat koko ajan pusuja ja pojastani tilanne on taas niin kamala, että sanoi ettei halua enää mennä kouluun. No, onneksi asia on nyt puitu ja olen opettajalle kirjeen asiasta kirjoittanut reppuvihkoon, että saavat puhua, että miten paljon saa luokkakaverista tykätä ja miten jokaiselle pitää jättää kuitenkin oma tila.



Kullakin on ristinsä, muistan kun poika totesi jo päiväkodissa, että hän laittelee kohta itsensä päiväkotiin rumaksi, että saisi olla tytöiltä rauhassa ja toden totta ymmärrän häntä, sillä päiväkodissakin tytöt vaan huokailivat ulkona, kun menin poikaa hakemaan tyyliin " tuolta se " Teemun" äiti tulee, kohta " Teemu" menee ohitse" ja poika ei tahtonut sielläkään saada leikkiä rauhassa kavereidensa kanssa.



Eli ei se ole kivaa, että ei tykätä, mutta ei näköjään sekään, että tykätään...



Hyvä, että alkuperäinen puutuit asiaan ja minusta voit ottaa todellakin säännön, että teidän piha ja sinun säännöt.

Pitäs olla jotain huuhaajuttua kuten, BB:ssä sari teki sitä ja mari tota ja voi voi.

Etenkin nykyaikana tarvittaisiin juuri tuollaista otetta niin kotona kuin esim. koulussa, jotta mm. koulukiusaamiseenkin voitaisiin puuttua ajoissa tai jopa estää se edes jonkun osalta.

jälkeenpäin mietin toiminko oikein. Tiedän, että mulle kyräillään tässä asuinalueella kun sana kiertää. Mutta toisaalta ihan sama. Sanojeni takana olen edelleen. Enkä ketään haukkunut tms. Mutta ehkä sen jotenkin muutenkin olisi voinut hoitaa...

Mutta meidän pihassa meidän säännöillä ja sääntö nro 1 on, että ketään ei kiusata. Mä hyväksyn vielä sen, että välillä jotkut tytöt tykkää leikkiä kahdestaan ja se on mielestäni ihan luonnollista. Mutta kun kerran porukalla mennään, ei siitä ketään aleta sulkea pois. Eikä varsinkaan sillä lailla niskoja nakellen rumasti puhuen.

ap

Minunkin pojalla on sama tytöt tykkää-ongelma. Hän ei ole luonteeltaan kauhean riehakas eikä raju ja se näyttää tyttöjän kiehtovan.. Monesti on esim. vaatteet niin venyneen näköisiä että niissä on todella roikuttu.

Ei kakarat muuten opi, että ketään ei kiusata, jos pullamössövanhemmat eivät asiaan puutu. Sitten pitää vaikka komentaa toistenkin kakaroita.

Mulla on vasta 3-vuotias, mutta koetan sille mennen tullen teroittaa, että tarhassa sitten leikitään kaikkien kanssa, ja koitan vähän patistella omaani leikkimään yhden muita aremman pojan kanssa.

Eilen tämän toisen pojan äiti kyllä kommentoikin, että hänen poikansa puhuu tuon tuosta kotonaan meidän pojasta, eli liekö oppi jopa mennyt pojalleni vähän perille?

melba:

Hyvä että reagoit jotenkin asiaan. Asia on vaikea, kun ei oikein tiedä, että kuka on ja kenen vastuulla.

Itsellä oli tänään kanssa ongelma pojan kanssa, johon joudun palaamaan vielä maanantaina. Ongelmana on se, että poikaan on ihastunut kaksi tyttöä koulussa (jo nyt!) ja he sananmukaisesti roikkuivat pojan kaulassa molemmat tänään kun hain poikaa koulusta. Kauhulla mietin, että miten hän olisi päässyt kotiin, jollen olisi itse ollut hakemassa. Nämä tytöt olivat jo kaksistaan kaksi käsin pidelleet poikaani koulussa ja siksi poika tuli vähän viiveellä uloskin. Tytöt ovat siis niin ihastuneita poikaani, että roikkuvat kaulassa ja antavat koko ajan pusuja ja pojastani tilanne on taas niin kamala, että sanoi ettei halua enää mennä kouluun. No, onneksi asia on nyt puitu ja olen opettajalle kirjeen asiasta kirjoittanut reppuvihkoon, että saavat puhua, että miten paljon saa luokkakaverista tykätä ja miten jokaiselle pitää jättää kuitenkin oma tila.

Kullakin on ristinsä, muistan kun poika totesi jo päiväkodissa, että hän laittelee kohta itsensä päiväkotiin rumaksi, että saisi olla tytöiltä rauhassa ja toden totta ymmärrän häntä, sillä päiväkodissakin tytöt vaan huokailivat ulkona, kun menin poikaa hakemaan tyyliin " tuolta se " Teemun" äiti tulee, kohta " Teemu" menee ohitse" ja poika ei tahtonut sielläkään saada leikkiä rauhassa kavereidensa kanssa.

Eli ei se ole kivaa, että ei tykätä, mutta ei näköjään sekään, että tykätään...

Hyvä, että alkuperäinen puutuit asiaan ja minusta voit ottaa todellakin säännön, että teidän piha ja sinun säännöt.

No tuo on ihan oikeasti ongelma. Jollei sitä saada loppumaan, niin minähän joudun joka päivä viemään ja hakemaan poikani koulusta. Kaksi samanikäistä tyttöä kun roikkuu pojassa, niin hän ei ihan fyysisesti pysty kävelemään. Kyse ei siis ole edes pelkästä henkisestä kiusaamisesta.



No, mutta en ole huolissani, etteikö tuo saataisi loppumaan. Kyllä kaikki saadaan loppumaan, kun aikuiset vaan päättää asiaan puuttua.

Vai sekö vain on ongelma, jos käydään käsiksi kiusaamismielessä? Tykkäämismielessä saa häiritä toista, roikkua väkisin kaulassa, jne? Sinä kasvatat tuolla asenteella tulevia raiskaajia, jos EI-sanaa ei tarvitse mielestäsi totella ja toisen koskemattomuutta kunnioittaa.

Tykätään niin maan vimmatusti ja se lähenee jo kiusaamista. Omaa tyttöäni yksi poika kiusasi tarhassa ja sitten kun asiaa lähdettiin selvittämään, poika tunnusti, että tykkää tyttärestäni, ja yrittää herättää huomiota.



Itse muistan ekalla luokalla (joskus muinaisina aikoina v. 73) olleeni ihan kamalan ihastunut yhteen luokkakaveriini Janneen. En nyt kiinni käynyt, mutta muuten olin lääpälläni. Lopulta Jannen vanhemmat ottivat asian puheeksi opettajan kanssa, joka sitten koko luokalle puhui siitä, miten sen tykkäämisen voi ilmaista niin, ettei sitä toinen pidä häiritsevänä ja kiusaavana. Olin nolo kun mikä, mutta Janne sai sen jälkeen olla rauhassa.



Ap toimi minusta aivan oikein! On hyvä, että kiusaamiseen puuttuu ja tarvittaessa viheltää pelin poikki. Ja ap on oikeassa, se toinen äiti oli avuton tapaus.