Lue keskustelun säännöt.
4 sika-apinaa yhtä ihmistä vastaan. En jaksa :(
07.09.2007 |
Oikeasti, en nipota turhasta, ja olen tähän saakka ajatellut, että jokaisella pitäisi olla kotonaan oikeus elää vähän rennommin - ilman, että joku olisi koko ajan seläntakana vaanimassa ja valittamassa. Mutta minä en jaksa enää!!! Perheenjäseneni eivät ole normaaleja. He eivät taida olla edes ihmisiä! Sika-apinoita ne ovat, siihen tulokseen olen tullut. Kaikista surullisinta on, että niitä on neljä! Ja minua vain yksi väsynyt nainen kaikkia vastaan...
Ne aloittavat päivän - joka päivä - liian varhain. Heräävät vähintään tunnin ennen kellonsoittoa, viikonloppuisin vielä aikaisemmin. Ne siirtyvät hurjjasti meluten keittiöön, ottavat jääkaapista tavaraa sotkeakseen sillä pöydän, tuolit, lattiat ja joskus sohvan ja seinätkin. Jääkaapin ovi jää monesti auki. Sitten alkaa narina, että on nälkä. Huudetaan rumasti, anna sitä, anna tätä. Itse ei ehdi edes vessassa käydä. Ennen kuin oman aamupalan on saanut syötyä, ne tahtovat kunnon ruokaa.
Talo on jatkuvasti täynnä tahroja, pölyä, paperisilppua, teippiä liimautuneena sinne tänne, likaisia ja puhtaita vaatteita sekaisin pitkin lattioita, tuoleja, kaappien lattioita jne... Tavarat ovat hajalla. Mikään ei kestä. Mitään ei arvosteta. Mistään ei kiitetä.
Uudet lelut rikotaan ja hukataan heti. Sitten valitetaan, kun sika-apinoilla ei ole mitään hauskaa ja hienoa, millä leikkiä. Sama vaatteiden kanssa. Uudet vaatteet ja kengät jätetään kaverille, ulos, autoon, lattialle, kouluun... MINÄ EN JAKSA!!!
Sika-apina uros suunnittelee paljon kaikenlaista. Se haalii itselleen puuta ja työkaluja. Pihalla lojuu aloitettuja projekteja mätänemässä. Sielläkään ei ole hyvä olla. Uros ei saa mitään tehtyä loppuun. Se on väsynyt ja kiireinen. Ihan kuin minä en olisi. Raatamiseni ei näy missään muussa kuin omassa ulkoisessa ja sisäisessä olemuksessani, joka on loppuun kulutettu. Ei yksi ihminen pärjää neljälle sika-apinalle. Ei tällaisessa kaaoksessa voi elää tulematta sairaaksi. Eikä minusta tule sika-apinaa. Olen yrittänyt, mutta joka solu minussa taistelee sika-apinaksi muuttumista vastaan vasten tahtoani. Olisi niin helppoa vain voida olla samanlainen.
Voiko sika-apina muuttua ihmiseksi? Voiko se oppia olemaan sotkematta, tappelematta ja vaatimatta? Voiko se oppia arvostamaan omistamaansa materiaa ja ihmisiä ympärillään? Voiko sika-apina ikinä tajuta, minkä määrän työtä ihminen hänen lähellään tekee, jotta se itse ei hukkuisi syytämäänsä paskaan!?! Vai onko ainoa keino ihmisen selvitä sika-apina laumansa taipumuksista jättämällä lauma oman onnensa nojaan, ja lähtemällä etsimään rauhaa ja järjellistä siisteyttä jostakin yksinäisestä kolosta?
Minä en joka tapauksessa enää jaksa :(. En jaksa väistellä lattialla (joka ikisen huoneen lattialla!) lojuvia vaatteita ja leluja. En jaksa haistella kusen lemua vasta pestyssä WC:ssä. En jaksa vaihtaa käsipyyhkeitä, joihin on pyyhitty selkeästi likaiset kädet. En jaksa selvitellä kymmenen pyyhkeen kasoja, kun jokainen sika-apina ottaa aina pesulle mennessään uuden pyyhkeen viemättä likaista pyykkikoriin. En jaksa kerätä kuivettuneita leivänpaloja sohvan alta. En jaksa putsata tukkeentunutta astianpesukonetta, kun astiat on laitettu sinne ruokaisina. En jaksa kuunnella valitusta siitä, että on nälkä viiden minuutin päästä ruokailusta, kun ruoka ei kelvannut. En jaksa katsoa sika-apina uroksen tympääntynyttä olemusta. En jaksa pyytää itselleni tärkeiden asioiden toteuttamista, sillä en jaksa enää tulla kohdelluksi kuin tyhjästä nalkuttava akka. Ja tiedän, että en nalkuta tyhjästä. Perheenjäseneni eivät ole ihmisiä :´(...
Kommentit (34)
Lisäksi:
Lapsesi kuulostavat jo sen verran isoilta, että voit alkaa jakamaan vastuuta. Siivouslistat seinälle ja kaikki viikkorahat, uudet vaatteet ym. niiden palkkioiksi. Jollei tee mitään ei myöskään saa mitään.
Kannattaa hakea kompromissiä kun teidä näkemykset on niin erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt otat perheesi perheneuvotteluun, kerrot ettet enää jaksa, että haluat muidenkin osallistuvan, että astiat huuhdotaan. Opetat vessanpesun muillekin ja jaat päivittäiset vessanpesuvuorot.
Otat omaa aikaa :) ja nostat jalat ylös säännöllisesti.
Vierailija:
Oikeasti, en nipota turhasta, ja olen tähän saakka ajatellut, että jokaisella pitäisi olla kotonaan oikeus elää vähän rennommin - ilman, että joku olisi koko ajan seläntakana vaanimassa ja valittamassa.
(...
Kotona saa elää rennosti, mutta ei ilman velvollisuuksia. Rennosti oleminen on sitä ettei tarvitse esittää mitään roolia, mutta osallistuminen kotitöihin on itsestäänselvää!
Kuvittelitko, että lapset oppivat tekemään kotitöitä OMASTA HALUSTAAN? havahtuvat yhtäkkiä ilman kehousta, että minäpä tästä otan ja siivoan huoneeni? Jos kuvittelit niin voi voi!
Olet päästänyt tilanteen ilmeisesti todella pahaksi, mutta voit myös päättää, että asiat muuttuu. Mutta se vaatii tiukkaa kuria sekä miehelle että lapsille. Älä suostu orjaksi.
Aluksi vaikka vain viikonlopuksi tai pariksi päiväksi. Pidä puhelin suljettuna, mene vaikka johonkin kylpylähotelliin ja nauti! Jos ei tämä varoitus mene perille lähde viikoksi ja palattuasi älä ala palvelemaan sika-apinoita tai siivoamaan. Ellei sika-apina uros vieläkään tajua, lähde lopullisesti.
Ihan kuin itse olisin tuon jutun kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on oikeasti hauskuus kaukana! T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme sika-apinaa, joista kaksi vasta pieniä penikoita, mutta alkoi hirvittää mitä tästä vielä tulee. Miten voisi välttää ettei itse tule kasvattaneeksi tuollaista laumaa?
jo ennen lapsia, ettei elä kuin pellossa tai hotellissa. Ja lapset pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systemaattisesti ja pakottaa siivoamaan jälkensä.
Sitä en kyllä osaa sanoa, miten sen uroksen kohdalla pitäisi menetellä. Meillä kun tuo uros on huippusiisti.
Vanhempi sika-apinanpenikka täyttää kohta 4. Vieläkö ehtisi kasvattaa ja miten kannattaisi alottaa?!
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaimon tehtävä ole kasvattaa puolisoaan (kuten ei tietenkään miehenkään). Fiksu ihminen ymmärtäisi selittämisestäkin, tosin.
Mutta lasten kanssa kannattaa tosiaan aloittaa jo riittävän ajoissa. Meillä viisastuttiin kahden ensimmäisen (pikkuisen sika-apinan) kasvettua vähän isommiksi (ovat isohkolla välillä seuraaviin lapsiin) ja nykyisin osallistutaan kotitöihin hyvinkin pienestä pitäen.
Mies tosin on sujuvasti takaraivoonsa ja alitajuntaansa asettanut kuvan omasta ihanasta, passaan miehen ja pojat äidistään... Vaikka teoriassa tekee, popsahtelee tuo kuva aika ajoin " kyllä sun pitäisi" (mitä milloinkin) sanoina esiin. Käymme molemmat töissä ja minulla on 40 min pidemmät työmatkat per suunta...
oli ennen ihan siisti. Muuttui perheenlisäyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen lapsia. Jos ei ole vanhemmat tehneet, sitten vaimo.
Jos ei opi, ei sitten tee miehelle lapsia.
12
ja taitaa olla ihan totta, ettei kukaan pysty puolisoaan muuttamaan. Laitoin juuri muutama viikko sitten miehelle " tekemättömien töiden listan" jääkaapin oveen, mutta yksikään työ ei ole vielä miehen toimesta hoitunut. Itse pyykkään ja siivoan aamusta iltaan, enkä viitsisi siihen päälle alkaa esikoisen apupyöriä asentamaan, kun miheltä se kuitenkin vie ehkä 1/10 siitä ajasta mitä itseltäni.
11
Etkä hevillä palaa ;)
Oli kyllä hauskasti kirjoitettu.
Ja oman huoneen kyllä ottaisin jos voisin, vaan ei ole tilaa, eikä varaa vaihtaa suurempaan. Nyt ei ole edes lapsille omia huoneita.
Vierailija:
Jos ei opi, ei sitten tee miehelle lapsia.
Harvoin tuota hahmottaa kunnolla, ennen kuin lapset syntyvät. Meilläkin mies osallistui ihan ilolla ennen äitiyslomiani :). Sitten olin " kotona" ja toki tehtäväni olivat kotityöt (joita tosin sitten myös tein, mitkä ehdin).... Ja kappas vaan kun oli taas totuttu kotona olevaan äitiin, ei enää osattu siirtyä " normaalimoodiin" kun palasin töihin.
Kotona ollessa kun tosiaan tulee siinä sivussa puuhasteltua vaikka mitä. Töissä ollessani ei kukaan puuhastele siinä sivussa.
t. 15
jos perheessä on ihmisten kesken ongelmia.
Et ollut