Lue keskustelun säännöt.
Olen nyt vuoden kaynyt aktiivisesti leikkipuistossa ja en ole kertaakaan nahnyt yhdenkaan pph:n antavan lapselle vauhtia keinussa!
24.08.2007 |
Siis onko tuo oikein jokin ammattitauti ettei lapsia keinuteta? Mua vaan korpee se kun sitten menet omalle lapselle antamaan vauhtia niin äkkiä on viisi pientä lasta jaloissa jotka maukuvat: anna mulle vauhtia.
Joskus annan, joskus en. Siis jos en anna niin pelkään lähinnä sitä että jos lapsi tipahtaa kun annan vauhtia. Senkö takia pph:t ei anna vauhtia?
Muutenkaan en tajua koko touhua puistossa. Noi pph:t vaan korpee mua. Niitä on semmonen kuusi akkaa jotka kerääntyy ryhmään ja lapsia ei vahdita tippaakaan. Tai kuuluu siihen yks semmonen sekopäinen hoitaja joka käy huutaas millon kenellikin lapselle oli syytä tai ei.
Kommentit (7)
Lasta ei vauvakeinuun nosteta, eikä keinuteta. Siinähän pitäisi peräti seistä, mikä on liian rankkaa. Se toinen pph saattaa olla toisella puolen puistoa penkillä, joten ei ehtisi juoruamaan ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattisairaus. Näin myös täällä pikkukaupungin leikkipuistossa. Keinutan sitten omia ja pph-lapsia, lasten vuoksihan olen sinne puistoon tullut.
Nimittäin sama linja on päiväkodeissakin.... Ei sielläkään keinuteta, paitsi silloin jos vanhemmat tulevat ja lapsi just silloin pyytää vauhtia ja tietysti niitä pärstäkertoimen mukaan jaettavien lasten vanhempien lapsia keinutetaan oikein ahkerasti. Mitä korkeammassa asemassa ovat lapsen vanhemmat, sitä parempaa hoitoa heidän lapset päiväkodissa saa....
t. ex-pk-täti
Olen sanonut lapsille, että puistossa tehdään muuta kun keinutaan, sillä iltapäivällä ei omassa pihassa ole paljon puuhaa, paitsi keinuminen.
Puistoissa on luikumäkiä yms. jota ei omassa ole. Kerran aamussa annan yhdet vauhdit jokaiselle ja sitten muuta tekemään.
Itsekin olen pph, ja jokaista lasta keinutan päivittäin. Jokainen hetki en silti suostu keinuttamaan, koska haluan ehtiä touhuamaan lasten kanssa puistoissa myös muuta; tekemään hiekkakakkuja -ja -linnoja, ajamaan rallia isoilla kuorma-autoilla, pelaamaan jalkapalloa, liuttamaan lapsia liukumäessä ja keksimään lapsille kivoja leikkejä (kauppaleikkiä liukumäen alle/metsässä majoja ison kuusen alle/aarteenetsintää) ja ennen kaikkea valvomaan jokaista lasta.
Mekin käymme pari kertaa viikossa puistossa, jossa käy pari muuta perhepäivähoitajaa sekä kotiäitejä enkä kieltämättä käsitä sitä, kuinka voisin heittäytyä juoruamaan kesken työpäiväni. Kuulumiset voin muiden aikuisten kanssa vaihtaa lapsia samaan aikaan vahtien, mutta ajatuskin siitä, että heidän kanssaan keskustelu olisi ainoa, mitä tekisin koko ulkoilun ajan, puistattaa.
Ryhmässäni on 2 x 1½v, 2½v, 4v ja puolikkaana 7v koululainen. Pienet ovat niin vikkeliä liikkeissään ja ennen kaikkea kekseliäitä, että hullu olisin, jos en pitäisi heitä silmällä joka sekunti. Pienimmät tarvitsevat lisäksi pientä ohjausta ja kannustusta heidän etsiessään omia rajojaan ulkoleikeissä. Minulla molemmat puolitoistavuotiaat ovat juuri oppineet pitkän harjoittelun jälkeen liukumäkeen kiipeämisen taidon niin, ettei tasapaino enää petä ja kaikkea uutta opitaan lähes päivittäin=)
Itselläni ainakin vastuu toisten ihmisten lapsista painaa todella vahvasti, enkä kestäisi sitä, että jotain tapahtuisi minun ollessa heistä vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lähipuistossa on niin että ne pph kyllä juoruaa keskenään ja lapset touhuaa omiaan. Jos joku itkee silloin havahdutaan.
iltapäivisin olen yksin omalla pihalla ja silloin käytän aikani lasten keinuttamiseen. Yhteistä puistoaikaa muiden lasten ja työtovereiden kesken en käytä keinuttamiseen. Mulla onneksi hoidossa luovia lapsia, joilta onnistuu leikkiminen ja puuhailu hetken aikaa ilman hoitajan sähläystäkin.