Miten oppia rakastamaan itseään?

Olin lapsena koulukiusattu vuosikaudet ja kotonakin oli vaikeaa. (väkivaltaa, alkoholia yms.) Silloin olin sairaalloisen ujo, mutta nyt aikuisena olen oppinut tulemaan toimeen ihmisten kanssa; olen ystävällinen, avoin ja sosiaalinen. Muiden silmissä olen hauska ja itsevarma.



Todellisuus on niin kaukana tuosta. Pääni sisälle eivät ihmiset näe, joten eivät tiedä ajatuksistani mitään. Olen ollut lähes koko elämäni onneton enkä pääse siitä eroon. En terapian avulla, en kai mitenkään. Joinakin hetkinä tunnen iloa ja onnea, mutta se on hetkittäistä ja liittyy yleensä lapseeni. Itseäni en ole koskaan oppinut hyväksymään.



Rankaisen itseäni mielessäni KOKO AJAN. Mietin jatkuvasti kuinka lihava, inhottava ja laiska paska olen. Sätin itseäni, vaikken tekisi mitään väärin. Syön suruuni --> lihon ---> vihaan itseäni entistä enemmän. Haluaisin lakata ajattelemasta, koska en koskaan saa rauhaa sisäiseltä ääneltäni. Miten voin lakata vihaamasta itseäni? Miten saan ikinä rauhan? Miksi?