Millaista on mielenterveyshoitajan työ? Millaiselle ihmiselle se sopii?

olen tehnyt töitä ihmisten kanssa jootka sairastaa skitsofreniä, työ mielenkiintoista ja " helppoa" .

Joo, olen ehkä vähän hullu verrattuna rivikansalaisiin. Tunneälyä tarvitaan, kykyä sopeutua vaihteleviin tilanteisiin, kykyä sietää epävarmuutta ja pettymyksiä. Monet mt-potilaat ovat vaikeahoitoisia eikä tuloksia synny hetkessä, joskus ei juuri lainkaan. Rauhallisuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä luonteenpiirteitä hoitajalla. Osastomme parhaat hoitajat työskentelevät persoonallaan, ovat " suuria sieluja" , pikkusielut ja pilkunviilaajat eivät näissä töissä kauaa menesty.

Hei, kävipä tuuri kun bongasin sinut! Voisitko vielä vastata muutamaan kysymykseen?



Olen 31-vuotias alanvaihtaja. Mielenterveystyö tuntuisi luontevalta uudelta alalta, olen aina ollut elämässä sellaisessa kuuntelijan, tukijan ja " järjen äänen" roolissa. Niin kaveripiirissä kuin työpaikallakin. Ymmärrän monenlaisia ihmisiä, kaikenlaista olen nähnytkin. Minulla on lehmän hermot ja olen realistinen, aika tasainen tyyppi.



Nyt etsin tietoa tästä mielenterveyshoitajan työstä ja työllistymismahdollisuuksista ja jos ala vielä tuntuu kiinnostavalta ja hyvältä kuukauden- parin pohtimisen jälkeen, aion lähteä tavoittelemaan tuota ammattia oppisopimuksen kautta.



Voisitko kertoa, minkälaisessa paikassa olet töissä (sairaalassako?) ja minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?

Teetkö vuorotöitä, koetko sen raskaaksi?

Mikä on työssäsi mukavinta, mikä kamalinta?

Tiedätkö oppisopimuksella koulutetun työvoimaa mthoitajan ammattiin, onko se mielestäsi hyvä tapa opiskella sitä työtä?





ap

Mitäköhän kakkonen mahtoi tarkoittaa, että työ on mielenkiintoista ja helppoa? Helppoa miten? Fyysisesti? Riippuu varmasti hyvin paljon työpaikasta. Käsittääkseni mielenterveyshoitajia on hyvin erilaisissa työtehtävissä.



Oletko 4, kauan ollut tuossa ammatissa? Paljonko saat palkkaa?



t.5

...jaksavat edes yrittää ymmärtää mielenterveyden ongelmia, sen sijaan, että turhautuvat hankalasti käyttäytyviin ihmisiin, ja kuittaavat heidät vaan huomionhakuisiksi tms.

...jaksavat ymmärtää, että sairauksien ja ongelmien takana on ihan oikeita ihmisiä, jotka ovat muutakin kuin sairautensa.

...ovat sinut oman " hulluuden" kanssa, jos sellaista on, eivätkä tuo omia ongelmiaan mukaan hoitotilanteisiin.

...uskaltavat tuoda itsensä ja persoonansa mukaan hommaan.

...ovat kiinnostuneita ihmisistä ja heidän taustoistaan noin yleensäkin.

...ovat inhimillisiä ja ystävällisiä potilaitaan kohti.



t. pöpi

:)





t.5

Itelläni onkin tullut vastaan useita tosi hyviä mt-hoitajia. Oon oikein ihmetellyt, miten joku jaksaa hyräillä iloisena ja jutustella mukavia ja olla niin positiivinen, kun päivästä toiseen puurtaa psykiatrisella osastolla masentuneitten ja muuten ongelmaisten ihmisten keskellä, ja osaa olla tarpeen tullen lempeä ja ymmärtäväinen, tarpeen tullen niiin asiallisen jämäkkä. Ei musta vaan olisi sellaiseen hommaan. Tosi hyvä ESH-omahoitajakin mulla on.



Toisaalta valitettavasti sitä näkee kyllä sellaisiakin ihmisiä alalla, jotka ei sinne selvästikään kuulu. No, jotkut ehkä vaikuttaneet siltä nuoruuttaan, kun puuttuu se kokemuksen tuoma itsevarmuus. Mutta siis sellaisiakin, jotka ovat selvästi hommaan ihan kettuuntuneita eivätkä JAKSA niitä mankuvia, valittavia, murjottavia, kiukuttelevia, oikuttelevia, huomionkipeitä, vältteleviä, omiaan puhuvia (ja mitä milloinkin) ihmisiä ympärillään...



5

Vierailija:

Itelläni onkin tullut vastaan useita tosi hyviä mt-hoitajia. Oon oikein ihmetellyt, miten joku jaksaa hyräillä iloisena ja jutustella mukavia ja olla niin positiivinen, kun päivästä toiseen puurtaa psykiatrisella osastolla masentuneitten ja muuten ongelmaisten ihmisten keskellä, ja osaa olla tarpeen tullen lempeä ja ymmärtäväinen, tarpeen tullen niiin asiallisen jämäkkä. Ei musta vaan olisi sellaiseen hommaan. Tosi hyvä ESH-omahoitajakin mulla on.

Toisaalta valitettavasti sitä näkee kyllä sellaisiakin ihmisiä alalla, jotka ei sinne selvästikään kuulu. No, jotkut ehkä vaikuttaneet siltä nuoruuttaan, kun puuttuu se kokemuksen tuoma itsevarmuus. Mutta siis sellaisiakin, jotka ovat selvästi hommaan ihan kettuuntuneita eivätkä JAKSA niitä mankuvia, valittavia, murjottavia, kiukuttelevia, oikuttelevia, huomionkipeitä, vältteleviä, omiaan puhuvia (ja mitä milloinkin) ihmisiä ympärillään...

Toisaalta, sitähän ei todellisuudessa voi tietää, miten ajan oloon työhön sopeutuu ja työssä jaksaa. Mutta luulisin, uskoisin olevani sopiva mielenterveystyöhön. Ehkäpä olen tarpeeksi hullu itsekin ;D

Kuvailit viestissäsi mahtavasti hyvää mielenterveyshoitajaa. Samanlainen on myös hyvä vanhempi. Lempeä ja ymmärtäväinen, mutta tarpeen tullen asiallisen jämäkkä.

On varmasti niin, että osa hoitajista on epäsopivia alalle. Siinä on yksi syy, miksi haluaisin tähän työhön. Uskoisin olevani sopiva.

Kiitos sinulle, mukava kuulla näkökulmia hoidettavienkin, ei pelkästään hoitajien näkökulmasta!

5

t.5

ihmisiä, katoava luonnonvara, joita ei arvosteta riittävästi.