Miksi joillakin korkeasti koulutetuilla on tarve tehdään koulutuksestaan ja asemasta hirveä numero?

minusta taas usein käy niin, että numeron siitä asiasta tekevät ne joilla ei sitä koulutusta ole tms.

Ja jos toinen ihminen puhuu arjestaan voi se toisen korvissa kuulostaa pöyhkeilyltä.. ?





Toki löytyy myös pöyhkeilijöitä.. mutta kai sentään aika vähän?

Eli jos puhuu koulutuksestaan, se on brassailua. Vähemmän koulutettu saa kyllä puhua työstään ja olla siitä jopa ylpeä. En tunne ketään koulutuksellaan brassailevaa, mutta esim. oma isäni haluaa useinkin arvostella koulutettuja milloin mistäkin. Käsittämätöntä.



Sitten nämä samat ihmiset hokee ettei koulutus tuo viisautta tai sydämensivistystä. Vaikkei kukaan niin ole koskaan väittänytkään!

Mutta nämä kouluttamattomat tyypit tekevät aina numeron siitä, että joku koulutettu MUKA tekee itsestään numeron... hassua.

vaativaa alaa. Se ON minulle suuri saavutus, enkä tahdo sitä peitellä!



En siis sillä ylimielisesti brassaile ja pidä itseäni parempana, vaan olen vain aidosti innoissani! Olen iloinen niiden puolesta jotka ovat tyytyväisiä omalla alallaan oli se sitten mikä tahansa.



Useimmiten se menee niin, että joillekin muille se tuntuu olevan ongelma, että toisella on " parempi" koulutus tms. , eikä siitä saisi silloin puhua laisinkaan niiden kuullen, jotka tekevät jotain muuta=" alempaa" hommaa.

Silloin monet vähän säälivästi katsoivat ja ajattelivat, että eipä tuo nyt mikään kovin suuri ylepyden aihe ole ja silloin " antoivat" minun olla siitä ylpeä, mutta nyt kun olisi jotain mistä OIKEASTI olisikin syytä olla ylpeä, nini siitä ei enää saa puhua :)

Ihmiset tykkäävät puhua siitä mikä on tärkeää ja mihin panostaa. Esim. kotiäidit lapsista jne. Kyllä minustakin joskus jonkun urakeskustelu tuntuu brassailulta, mutta toisaalta olen ajatellut ettei se minun elämästäni ole pois. Tykkään muista asioista ja minusta on hauska keskustella myös erilaisista asioista, jotka eivät ole minun sydäntäni lähellä. Myös sen toisen opiskeluista ;).

Eli ne jotka eivät ole korkeastikoulutettuja, tekevät korkeastikoulutetuista numeron, vaikka nämä kuinka yrittäisivät hävetä itseään. Yhdessä sinänsä tosi mukavassa duunariperheessä miestäni puhutellaan aina kolmannessa persoonassa insinööriksi. Että insinööri ottaa nyt pullaa, ja naureskellaan päälle. Erityisesti ilahduttaa, jos insinööri ei tiedä jotain vaikka mikrobiologiaan ja arkeologiaan liittyvä juttua. Insinööri ei ole vielä kehdannut korjata, että hän on oikeasti diploomi-insinööri.

Paras esimerkki kun ammattikorkeassa kaverini teki lopputyötä ja minä gradua. Oltiin joskus puhuttu ja olin sanonut tekeväni gradua. Kaverini oli sanonut minusta selkäni takana, että olen leuhka kun ihan GRADUSTA pitää puhua eikä lopputyöstä vaikka sama asia hänestä.



No hitto kun tein gradua niin eikö olisi saanut oikeaa nimeä käyttää?

11:

No hitto kun tein gradua niin eikö olisi saanut oikeaa nimeä käyttää?

Huono itsetunto puolin ja toisin. Jos jollain on ylikorostunut tarve korostaa itseään, niin kyllä tulee mieleen huono itsetunto. Jos taas toinen ahdistuu jonkun toisen itsekorostuksesta, niin kyllä sekin huonolta itsetunnolta haiskahtaa.