Lue keskustelun säännöt.
masennuksen läpikäyneet apua!!!!!!!!!
05.09.2007 |
olen sairastanut paniikkihäiriötä ja masennusta. lääkkeitä olen syönyt lähes kolme vuotta, kunnes lääkärini lupasi että ne voi jättää pois. kerkesin olla melkein kaksi kuukautta ilman ja oireet alkoivat uudelleen. Väsymys, alakuloisuus jne. sekä paniikkioireet.
Kärsin hyvin vaikeasta lapsuudesta. Itselläni on myös lapsia, joiden tulevaisuutta pelkään koska sairastuin nyt uudestaan. Tietysti hain itse uudelleen apua ja sain lääkityksen. Alakuloisuus on ongelma sekä se ainainen väsymys. Siksi kai mietinkin lasteni hyvinvointia.
Kuinka kauan teillä on mennyt selvitä masennuksesta? Itsestäni tuntuu että tämä kierre ei lopu koskaan. Harmittaa sekin että taas aloitan lääkkeet. Jotenkin se nolottaa.
Auttakaa ja kertokaa myös lääkkeet, joita olette käyttäneet.
Itse käytin efexoria, josta pääseminen oli tuskallisin kokemus ikinä. Nyt seroxat, vaikka lääkäri koitti ehdottaa edellistä lääkettä.
Kommentit (16)
Lääkkeet auttaa kuitenkin vain oireisiin, ei syyhyn. Itse kävin kolme vuotta psykoterapiassa vaikean lapsuuden (ym) vuoksi. Söin myös lääkkeitä, efeä ja remeronia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat tulokset saadaan pitkäaikaisella lääke- ja terapiahoidon yhdistelmänä. Itsellä masennus ja syömishäiriö. Syöminen nyt useiden vuosien jälkeen kunnossa, lääkkeet olen voinut lopettaa mutta pää ei ihan entisellään ole eikä varmaan tulekaan. Alakuloa ja aloitekyvyttömyyttä on, väsymystä myös.
olen käynyt terapiassa jo vuoden ajan. Lisää on sitten nyt tulossa.
Miten lapsenne ovat suhtautuneet, onko asiat muuttuneet paljon masennuksen vuoksi? Huolestuttiko teitä koskaan miten jaksatte eteenpäin?
Mielenterveystoimistossa käydyt supportiiviset terapiakäynnit eivät ole psykoterapiaa. Tähän ansaan on moni langennut. Totta kai siitä voi olla hyötyä, mutta jos ongelmat ovat syvällä, niin tarvitaan kunnon hoitoa, psykoterapia on menetelmä, ei mitä tahansa keskustelua aiheesta. Onko terapeuttisi siis laillistettu psykoterapeutti tai kouluttautumassa parhaillaan sellaiseksi? Yksi kerta viikossa ei myöskään ole psykoterapiaa näissä perinteississä pitkissä terapioissa. Lyhytterapioissa voi ehkä olla.
Onko sulla lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä? Sitten Tukinaisesta voit saada apua. Kehotan sua myös soittelemaan auttaviin puhelimiin hädän hetkellä ja joskus sieltä voi saada tosi hyviä neuvoja.
Oikean hoidon, siis lääkkeet ja psykoterapia, lisäksi pitää saada elämä sellaiseksi, että se tukee paranemistasi. Onko sulla riittävästi lepoa? Lastensuojelun asiakkuus auttaa, voit saada tukea, apua ja ohjausta. Hyvä suunta on myös perheneuvola. Kolmas sektori järjestää myös erilaista varhaista kuntoutusta perheille, joiden vanhemilla on mm. mielenterveysongelmia. Nämä kurssit ja ryhmät ovat usein maksuttomia tai lastensuojelu maksaa ne. Esim. MLL:lla on tällaista toimintaa paljon.
Apua kannattaa haalia vaikka mistä.
Keskivaikean masennuksen klassinen psykoterpiahoito kestäisi 5-7 vuotta. Siihen on harvalla mahdollisuus. Itse olen ollut diagnoosin alla 10 vuotta, kymmenen vuotta psykoterapiassa, lääkkeitä, kuntoutusta, elämän rukkaamista kuntoon. Lapseni ovat pieniä, nyt olen toipilas. Parhaillani kuntoutuksessa, valmistun pian ammattiin ja palaan työelämään. Olen itse hakenut jo ennen esikoisen syntymää lastensuojelulta tukea, koska en ole halunnut riskeerata lapsieni varhaiskehitystä. Kaiken saamani tuen (lue henkinen tuki, mutta ennen kaikkea käytännön apu, että saan nukuttua ja käytyä lukuisissa hoidoissani) ansiosta meillä menee hyvin. Voimavarani eivät ole edelleenkään ehkä normaalit, mutta minusta on kasvanut vahva nainen, joka ei pelkää vastoinkäymisiä. Niin syvällä olen käynyt, että toivo jo voittaa.
Myös toisten vastaavassa tilanteessa olevien vertaistuki on tärkeää. Netistä löytyy keskustelupalstoja, joissa mielenterveysongelmista kärsivät äidit keskustelevat.
Voimia sinulle. Jos tarvitset käytännön tietoa, voin vielä vastailla vähän aikaa, tiedän aika paljon tukijärjestelmistä.
täällä myös toinen äiti jolla terapiaa takanaan vuosi ja toista haetaan. Terapeutti ja lääkäri suosittelevat ensi vuodelle kahta käyntiä viikossa, nyt olen käynyt vain kerran viikossa ja olemme vasta pääsemässä ongelmiini käsiksi.
Minulla on pieniä kotona hoidossa olevia lapsia, ja heidän hoitonsa tulee olemaan entistä suurempi ongelma, jos käynnit tihenevät. Miten tuo MLL:n systeemi, voiko siellä sopia saman hoitajan aina käymään omassa perheessä vai miten menee?
Aiemmin olemme saaneet apua myös perhetyöntekijältä, omasta pyynnöstämme, mutta enää heiltä ei irtoa resursseja , koska emme ole ns. lastensuojelutapaus.
Ihana huomata kaltaisiasi ajattelevia ja fiksuja ihmisä olevan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle piti vielä toivottaa jaksamista ja toivoa paremmasta päivästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyn sairaanhoitajalla, psykiatrisella sellaisella. Onko se riittävä hoito?
joku puhui kelan maksamasta osittain ainakin hoidosta, kokemuksia?
Kelata saa tukea terapiaan. Hakua varten tarvitaan psykiatrin puoltava lausunto. Kysele lisätietoja siltä sairaanhoitajalta, jonka luona käyt.
Terapeutit ovat yleensä koulutukseltaan psykiatreja tai psykologeja.
Vierailija:
käyn sairaanhoitajalla, psykiatrisella sellaisella. Onko se riittävä hoito?joku puhui kelan maksamasta osittain ainakin hoidosta, kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis narsisti helposti masentuu jos kaikki ei mene mielen mukaan.
Tuli eilen uusintana televisiosta!
vierasVierailija:
Vaan sopisiko kysyä, että miten masennuksesi/paniikkihäiriösi alkoi? Äidilläni on todettu joskus aikaa sitten paniikkihäiriö ja nyt kun olen huomannut itselläni lisääntyvää kuolema-ajattelua ja -pelkoa, välttelen asioita tai tilanteita, jotka ajattelen olevan riskejä. Välillä on rytmihäiriötuntemuksia ja sosiaalinen elämä on kapeaa. Voisiko olla orastavaa masennusta tai paniikkihäiriötä?
Reagoit vain herkästi! Minäkin vanhemmiten paljon ennakoin asioita ettei koidu vaaraa.. Loppuunkuluneessa avioliitossa oli paniikkioireita mutta erottua ei koskaan! Silloin ahdisti nyt vuosia ollut helppo hengittää, masentunut en ole ollut koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuotta oireeton terapian ja lääkkeitten jälkeen ja nyt lapsien syntymän jälkeen tuli masennus uudelleen, mutta vähän erilaisena ja lievempänä. Efexor menee nyt ja pelottaa, että mitä irtautuminen niistä on :(
vaaditko itseltäsi liikaa?
Minulle masennus opetti sen, mikä on elämässä oikeasti tärkeää...! Eli minun kohdallani vapaa-aika, se ettei tarvitse stressata asioista ja saa nukkua tarpeeksi. Pääsin irti liiallisesta tavoitteellisuudesta.
Käytännössä tämä tarkoittaa;
-En edes koita luoda uraa/jatkaa opintojani.
-Teen osa-aikatyötä joustavilla työajoilla, töitä ei tule koskaan kotiin.
-En haaveile materiasta. Itse asiassa masennus opetti minulle sen, etten KAIPAA materiaa, tyyliin uusia vaatteita, hienointa kännykkää, kalliita aurinkolaseja, tyylihuonekalija jne. jne. jotka ovat vain pintaa.
-Toteutan mielihalujani, eli matkustelen, ostelen kirjoja jne. mikä on minulle tärkeää.
Summa summarum, olen onnellisempi nyt kun koskaan!=) Pääsin tavasta poistaa pahaa oloa shoppailulla. En piittaa enää tippaakaan mitä muut minusta ajattelevat! Joku saattaa sääliä vanhaa kännykkääni, mutta se ajaa asiansa;)
Vapaa-aika on minulle tärkeää, että saa vain olla. Työssä käymällä pystyn elättämään itseni ja tekemään OIKEASTI minulle tärkeitä juttuja, esim. matkustelemaan. Mutta teen lyhyttä työpäivää enkä ole edes joka päivä töissä, sillä tajusin vapaa-ajan olevan tärkeämpää kun rahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskalle vastauksena:
MLL:n hoitajavälitys välittää hoitajia tilapäiseen lastenhoitotarpeeseen, ei vakituiseen. Käytännössä hoitajat usein mielellään ottavat vakituisen perheen, joten kun saat sieltä hoitajan kotiisi, niin kysy, onko mahdollisuutta sitoutua tietyiksi päiviksi.
Toinen hyvä väylä on puskaradio. Jos tunnet toisia lapsiperheitä, kysy tietävätkö he ketään hoitajaa. Puistoihin, lähihoitajakoulujen, lukioiden, kauppojen jne. ilmoitustauluille voi laittaa kyselyjä. Varsinkin lähihoitajat tai sosionomiopiskelijat voivat olla kiinnostuneita hommista. Toinen taho voisi olla eläkeläisten toimintakeskukset, virkeä mummo tai pappa voisi myös olla halukas hoitamaan lapsia. Naapureilta kannattaa myös kysellä. Moni kotona lapsia hoitava ottaisi mielellään hoitoon pariksi tunniksi naapurin lapset maksua vastaan. Siis avaa suusi, pistä sana kiertämään. Tuttujen kautta olen itse löytänyt hoitajani. Jos sinulla on jokin viiteryhmä, esimerkiksi harraste tai yhdistysporukka, laita kysymys sinnekin. Tällä konstilla olen itse löytänyt aivan ihanan ihmisen ulkoiluttamaan lapsiani silloin tällöin.
Oletko yksinhuoltaja? Silloin voi ottaa yhteyttä pienperheyhdistykseen, josta voi saada varamummun tai -papan. Myös tukiperhettä voi kysellä lastensuojelulta. Nämä nyt vain yleisesti, eikä juuri tuohon terapia-asiaan auta.
Entä puistotädit? Onko alueellasi sellaisia, voisiko hoitoaikaa järjestää silloin?
Kannattaa olla sitkeä! Itse pidän sopivana palkkana 5-10 euroa tunnilta.
Psykoterpia kannattaa laittaa prioriteettilistalla todella ylös, sillä se on satsaus kaikkien tulevaisuuteen.
Ap:lle psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluavusta: Toivon, että tulet tietoiseksi siitä, että et käy psykoterapiassa. Mitä on terapia? Terapia voi olla vaikka hierontaa tai aromaterapiaa, se ei ole mikään menetelmä. Tällaiset keskustelut soveltuvat alkuun ja hyvin lieviin tapauksiin. Vähän kuin juttelisi hyvälle ystävälle, mutta sairaanhoitaja tietää mielenterveysongelmista. Koetan sanoa, että nämä keskustelut eivät ole mitään tutkittua hoitomuotoa, vaan todella keskustelua, jonka tarkoitus on voimaannuttaa sinua.
Psykoterapiaa voi saada KELA:n kustantamana, mikäli sairaus uhkaa työkykyä. Pitää olla riittävän terve voidakseen käydä töissä (edes tulevaisuudessa, esim. vaikeaa skitsofreniaa sairastavalle kroonikolle ei myönnetä psykoterapiaa) ja toisaalta tarpeeksi sairas. Mielenterveystoimistossa sinun pitää saada psykiatrilta lausunto ja sitten itse tai heidän avustuksellaan löytää yksityinen psykoterapeutti. KELA korvaa osan kuluista, on kiinni mm. iästäsi ja terapeutin koulutustasosta.
Yksityinen psykiatri, jolla on psykoterapeutin pätevyys voi antaa sinulle myös psykoterapiaa niin, että saat KELA:lta normaalin lääkärinpalkkion eli n. 30 euroa. Jos psykiatri maksaa 65 euroa, niin maksettavaa jäisi tuo 35 euroa kerralta. Tämän voi saada kuka vaan. Muutenkin psykiatri psykoterapeutiksi on hyvä vaihtoehto, koska KELA ei korvaa psykoterapiaa kuin max. 3 vuotta ja rajoitetun määrän kertoja siis 1-2 viikossa. Jää sitten tuo toinen mahdollisuus.
Itse asiassa kunnilla on velvollisuus järjestää psykoterapiaa, maksaa asiakkaiden psykoterapiat, jos se on oikea hoitomuoto. Tämä vaatii potilaalta perehtymistä asiaan, pitää vaatia kirjallinen hoitosuunnitelma ja valmistautua tekemään valituksia. Kovin vähällä eivät myönnä, että sun hoitomuotosi saattaisi olla psykoterapia eikä mikään keskusteluapu. Jotkut ovat kuitenkin saaneet tätä tietä kustannettua koko psykoterapiansa.
Mitäs mä vielä sanoisin. Sitten on erilaisia ryhmäterapioita, joita KELA myös kustantaa. Näihin on helpompi päästä. Kysy KELAsta ja lehdissäkin on ilmoituksia. Näitä tulisi vetää laillistetun ryhmäpsykoterapeutin.
Myös seurakunnista saattaa saada jotain apua.
Voimia kaikille!
miten ajatuksenne lapsia kohtaan ovat olleet masennuksen aikaan?eikö teitä huoleta kuka heitä jaksaa hoitaa tai voivatko he hyvin?
Vaan sopisiko kysyä, että miten masennuksesi/paniikkihäiriösi alkoi? Äidilläni on todettu joskus aikaa sitten paniikkihäiriö ja nyt kun olen huomannut itselläni lisääntyvää kuolema-ajattelua ja -pelkoa, välttelen asioita tai tilanteita, jotka ajattelen olevan riskejä. Välillä on rytmihäiriötuntemuksia ja sosiaalinen elämä on kapeaa. Voisiko olla orastavaa masennusta tai paniikkihäiriötä?