Tekisi mieleni vain pakata tavarat ja lähteä

Alkaa tuntua, että se olisi se paras vaihtoehto niin mulle kuin miehellenikin. Lapsia ei edes ole, eikä niitä yhdessä varmaan edes tule.



Mieskin tuntuu olevan niin kyllästynyt tähän meidän avioliittoon. Tekee ylitöitä, kotona vaan pelaa, katsoo mieluummin salaa pornoa vaikka minä makoilisin alusvaatteisillani seinän takana ja koetan huhuilla häntä seurakseni. Mitä lie kamaa katseleekin, kun se kerran on vielä niin hemmetin salaista. Kaipa sillä on toinen nainenkin, kun on niin innostunut valittamaan siitä, kuinka hänellä ei ole yksityisyyttä (no 45 m2 kaksiossa on vähän hankalaa olla niin kovin yksityinen), ja on viime ajat intoutunut kuntoilemaankin hullunlailla ekaa kertaa elämässään, ja nuo ylityöt ja uudet harrastukset maistuu. Tai sitten ei vaan muuten halua olla kotona - en kyllä ihmettele.



Ja mäkin vaan tahdon ihan oman tilani. En tahdo ainoatakaan miestä elämääni vinkumaan ja valittamaan. Tuntuu, että olen ihan juuttunut elämääni. Olen laihtunut ja lopettanut tupakanpolton ja aloittanut uuden harrastuksen itsekin ja liikun ja mitä lie, mutta kaikki vaan masentaa. En tiedä, onko mulla enää mitään halua jatkaa tätä tällaista elämää. Olen mielessäni käynyt läpi tarkkaan ne muutamat esineet, jotka ottaisin mukaani kun lähden - kaikki omia tarve-esineitä, mitään tunnepitoista ei täällä ole, mitä jäisin kaipaamaan. Yksi rinkka riittäisi.



Yritettiin eilen puhua. Mies alkoi itkeä ja vaan puristi mua jalasta ja sanoi uudestaan ja uudestaan, että rakastaa, ja sekin vaan ärsytti... :,(