Miksi pikkupoikien pitää

ja huom. ei kaikki kuitenkaan!

En ole ostanut pyssyjä minäkään, mutta jotenkin kummasti niitä on sitten kyhätty mm. rakennussarjojen palikoista. Olen vetänyt rajan siihen, että ihmisiä ei osoitella. Tarkkuutta saa ampua :) Poika on kyllä vielä pieni, joten saa nähdä miten sitten myöhemmin...

antaa yhden näkökannan ko. asioihin.. kaikesta ei hänen kanssaan tarvitse olla tietenkään samaa mieltä, mutta antaa ainakin ajattelemisen aihetta. Ja jotkut pointit oli mielestäni ihan uskottaviakin.

Pyssyleikeissä läpikäydään tunteita, joita voi olla muuten vaikea purkaa. Sekä tietty taistellaan hyvästä ja pahasta ja vihdellaan rooleja kuten usein poikien leikeissä tehdään. Pyssyt ovat lapselle leikkiä. He tietävät eron oikeaan sotaan ja oikeisiin aseisiin usein paremmin kuin äidit.



Ei poika leikkipyssyistä pilalle mene, mutta leikkien turhasta kieltämisestä voi mennäkin. Kunhan leikkivät nätisti.

lastenpsykologian ammattilaisen jutusta, että poikien kuuluu saada esim kilpailla turvallisesti (eli kun lapset ottaa mittaa toisistaan), koska jos eivät saa sitä tehdä luvallisesti ja turvallisesti, siirtyy kilpailu helposti luvattomuuksiin, kun lapsi tulee kouluikään ja sitä vanhemmaksi (eli tehdään tuhmia jossain kaupan takana, ja näytellään kovaa jätkää). Ja pyssyistä siellä oli jotain että pojat tarvitsevat kanavointiinsa pyssyleikkejä tai jotain (ei nyt muista.......) mutta että ei niitä pyssyjä tarvitse ostaa, lapset tekee puusta tms. sitten niitä pyssyjä.



Pyssyleikissä ja poikien raisuissa taisteluleikeissä on kyseessä ihan tavallisesta hyvän ja pahan taistelusta, jossa AINA hyvä voittaa!





Tämän löysin Mainio. net sivuilta: (löytyy ainakin googlella : poikein pyssyleikit)



" Erilaiset sota- ja pyssyleikit pyrittiin välillä kokonaan kieltämään, mutta jokainen pikkupojan äiti tietää, että pyssy syntyy vaikka harjan varresta. Ne kuuluvat poikien moraalikehityksen ja identiteetin rakentamiseen. Ne antavat leikkijöille oikeudenmukaisuuden kokemuksen, sillä vastakkain ovat yleensä " hyväläiset" ja " pahalaiset" tai " puolelaiset" . Sodan jälkeen lapset saivat ainekset leikkeihinsä sodasta palaavilta sukulaismiehiltä, nykyään ne tulevat poikakirjoista, sarjakuvista ja uutisista.



Oikeudenmukaisuuden tunnetta haetaan myös sattumaleikeissä. Jo 6-vuotiaat lapset ymmärtävät hyvin niiden tarkoituksen. Niitä käytetään riitahommien ratkaisemisessa ja riidan torjuntatilanteissa: kuka esittää hevosta tai kuka jää vahtimaan lehtikasaa. Enten-tenten-loruista on lyhyt matka aikuisten lottoamiseen."

Jos eivät koskaan olisi nähneet sotimista telkkarissa, videolla tai kavereilta, eivät osaisi sotia. Jos näkisivät metsästystä, sitten leikkisivät sitä. Kannattaa miettiä, mitä lasten antaa katsoa ja nähdä.

ei ole vähän vanhemman poikalapsen äiti tai muuten vaan asiasta tietämätön.



Pojan saa todella kasvattaa pullossa jos meinaa pyssyleikkien ja pyssyjen näkemiseltä välttyä. Siis ilman päivähoitoa, koulua ja kavereita. Kaikki eivät pyssyleikeistä innostu, mutta isolla osalla ne kuuluvat kehitykseen jossain vaiheessa. Jos luulet, että pyssyillä leikkivät pojat ovat saaneet katsoa väkivaltapätkiä telkkarista, olet hakoteillä. Omassa lapsuudessanikin pihapiirin pohjat leikkivät pyssyillä, vaikka telkkarista sai katsoa vain Pikku-Kakkosta.

Mutta näinhän ei ole ap:n lapsen kohdalla! Jos lapsi villiintyy, on levoton ja rauhaton leikin jälkeen, niin silloin se leikki ei ole toiminut. Oma veikkaukseni on, ettei ap:n lapsi ole vielä sellaisessa kehitysvaiheessa, että voi leikkiä kontrolloimattomasti pyssyleikkejä. Eli sitten kannattaa laittaa pyssyleikeille tiukat rajat (saako niiden aikana juosta, saako ihmisiä osoittaa, saako huutaa....)

Eikä seiskan perheessä ole ollut sotaisia pyssyleikkejä, joista olisi lapset tulleet levottomiksi. Elämä on valintoja täynnä.

Jos ei tiedä, ei niitä leiki. Mutta leikkii yleensä jotain muuta vastaavaa, kilpailu/taisteluleikkejä. Asia on kuitenkin sama, eikä ole mitenkään lapsen kannalta sen parempi tai huonompi ettei leiki pyssyleikkejä vaan tilalta jotain muuta vastaava.

tietää, että äiti niiden jälkeen on tyytymättömän oloinen ja pojan mielestä leikki on jäänyt kesken ja hän hiukan tiedostamattaan pelkää, että ei saakaan jatkaa leikkiä enää koskaan...

Itse olen aikuiseksi kasvattanut poikapuoleni, joka oli innokas korttelisodan leikkijä. Hyvin rauhallinen ja mukava nuori mies on nykyään. Omat poikani ovat saaneet rauhassa leikkiä pyssyleikkejä, samaten touhuta hirviöukkeleilla yms. Noita pyssyleikkejä on leikitty jo oman isäni lapsuudessa 30-luvulla. Ei ollut telkkaa, elokuvissa ei käyty, ei ollut Suomessa sodasta tietoakaan. Ja niin vaan pojat leikkivät pyssyillä!

kaikki on mahdollista.



Mutta tulee vain esimmäisenä mieleen, että äiti yrittä suojella joltakin, jonka vaikutuksista ei tiedä mitään ja johon itsellä on vaikeuksia suhtautua.