Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa! Pelkään joutuvani taas sairauslomalle.
22.08.2007 |
Pakko purkaa sydäntäni jonnekin. Olin kaksi viikkoa sairauslomalla äänihuulten tulehduksen takia. Nyt maanantaina palasin töihin, kun tuntui, että vaiva oli suunnilleen ohi. Aivan kunnossa kurkku ei ollut, mutta en enää kehdannut hakea lisää lomaa. Tänä aamuna tuntui oikein hyvältä ja ajattelin, että voisin vaikka varovasti jo laulaa lasten kanssa (olen pph). Oli oikein hyvä ja mukava olo. Ja tunnin kuluttua tuosta vaiva iski uudelleen, aivan yhtäkkiä. Yritin selvitä päivän mahdollisimman vähällä puhumisella, mutta eipä tuo tuntunut auttavan.
Suututtaa tosissaan. En haluaisi jäädä pois töistä, koska silloin lapset joutuvat melko vieraaseen paikkaan (tosin olivat siellä juuri kaksi viikkoa, joten heille se tuskin kovin kamalaa on) ja toinen hoitaja joutuu paimentamaan ylisuurta lapsiryhmää. Vielä enemmän kuitenkin ärsyttää se, että en voi puhua. Omakin lapsi rupeaa kohta kärsimään, kun äiti ei puhu.
Muistakaa te muut olla onnellisia, kun voitte puhua!
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantaina menen muutenkin lääkäriin, joten taidan sinnitellä sinne asti. Paremmin saan lopulta olla hiljaa, kun omalla lapsella on kavereita. Tänäänkin leikkivät niin nätisti, etten olisi malttanut touhuja keskeyttää, vaikka olisin voinut puhuakin. Paljonhan sitä pystyy vuorovaikutusta kehittämään ilman puhettakin: voi hymyillä, pyörittää päätä, nyökätä, virnistää, halata, pussata, pörröttää päätä ja vaikka mitä. Ja lähtee minusta ääntäkin, puhuminen vain käy kipeää. Tyytyväisiltä lapset vaikuttivat, vaikken paljoa puhunutkaan.
ap
Eiköhän se siitä kun vielä hetken annat äänen levätä.