Mitä se kertoo lapsesta, kun on ujo lapsi mutta toisaalta jää reippaasti kerhoon ja menee mukaan, ei itke perään?

Kun olen ymmärtänyt että jos on arka niin ei silloin mielellään jää kerhoon. Itsekin olin lapsena arka ja vaikka kerhossa olisin viihtynytkin niin roikuin aina äidin jalassa ja itkin perään.

ap

ja sosiaalisissa tilanteissa ja harrastuksissa. Tosin paljoa ei koskaan juttele tms. on tosi ujo niissä tilanteissa, mutta viihtyy kuitenkin. Tykkää seurailla ja kuunnella ihmisten juttuja.



Ihana mies on ja tosi hyväluontoinen :) Kiltti on vaikka joskus kotona päästeleekin sitten höyryjä pihalle.

hitaasti lämpiävä tai varauksellinen? Jotkut ujolta vaikuttavat lapset saavat hyvän itsetunnon, koska heitä myös rohkaistaan enemmän. Heistä tulee sopeutuvia ja he pärjäävät hyvin ihmisten kanssa rauhallisuutensa ansiosta. Ei varmaankaan tarvi olla ainakaan huolissaan!

mutta hänellä on perusturvallisuus kunnossa! Onnea, se on tosi hienoa!



Mä olen myös vähän sellanen (niin kun jonkun mies tässä ketjussa) eli tykkään mennä paikkoihin ja olla ihmisten kanssa, mutta enemmän kuuntelulinjalla... Olen aika ujo.

Ihan kun mun ukko! Mun äitikin luuli pitkään, että mulla on rauhallinen " jalat maassa" tyyppi miehenä, kunnes tuli kerran heitetyks ulos meiltä...

Mä olen itse sellainen ja samaa olen kuulllut kaiksita lapsistani. Koskaan ei ole ollut ongelmia kerhoissa ja tarhoissa ja kouluissa, vastaavat mielellään ja kun tuntevat ihmisen niin ovat jopa puheliaita.

itselläni on huono itseluottamus :( ja olen päättänyt että jos vain jotenkin voin vaikuttaa että lapsille kasvaisi terve ja hyvä itseluottamus niin teen sen eteen kaikkeni. Kehun ja ihastelen lasten tekemiä asioita heti kun on vähänkään aihetta ja vaikkei olisikaan - ellei sitten ole tehty jotain luvatonta ;)

ap

Vierailija:

itselläni on huono itseluottamus :( ja olen päättänyt että jos vain jotenkin voin vaikuttaa että lapsille kasvaisi terve ja hyvä itseluottamus niin teen sen eteen kaikkeni. Kehun ja ihastelen lasten tekemiä asioita heti kun on vähänkään aihetta ja vaikkei olisikaan - ellei sitten ole tehty jotain luvatonta ;)

ap

Siinäpä olisi selitys minulle... Kotona aina kehuttu ja kerrottu minun olevan jotain tosi ainutlaatuista (ja lapsena kai olinkin ikäisiäni edellä monissa jutuissa, mutten nyt mikään ihmelapsi kai kuitenkaan) Ja nyt aikuisena masentunut ja sellainen, että luovun heti kaikestta, en oikein saa mitään aikaiseksi, koska luulen, että työni ovat huonoja. (Siis eivät ole täydellisiä, näen parantamisen varaa, joten en tee mitään ja kaikki pakollinen ahdistaa)

Kyllä lapsi sen huomaa jos joku piirustus vaikka menee pilalle ja sitten vaan kehutaan. Mä ainakin sanon lapselleni, että joka kerta ei tule yhtä hyvää ja tiedän, että harmittaa jos ei onnistu, mutta aina ei voi onnistua täydellisesti. Jos lapsi on kovasti yrittänyt voin sanoa, että mun mielestä onnistui hyvin ja kehun erityisesti sitä, että jaksoi niin hyvin yrittää. Mutta jos vaan huitasee, saatan sanoa, että tiedän hänen pystyvän parempaankin. Ennen kaikkea haluan antaa lapselle tunteen, että hän on minulle rakas ja tärkeä ilman mitään suorituksia.