G: Pystyisitkö elämään " ihan ok suhteessa" vai ottaisitko eron?

Koin sellaisen suuren rakkauden nuoruudessani mutta mokasimme mahdollisuutemme ikävä kyllä. Mieheni on hyvä ja kunnollinen kiva mies. Parempi se on näin perhettä pyörittää yhdessä kuin yksinään.

Suhteen tylsyyshän johtuu siitä, että suhdetta ei hoideta. Jos toinen on väkivaltainen, käyttää liikaa alkoholia tms., on ero yleensä ainoa vaihtoehto. Muutoin on syytä muistaa, etä sitä on itse oman onnensa seppä ja perheen yhteisenkin onnen eteen voi tehdä työtä tietoisesti. Monet hoivat nurmikon, kukat auton, lapset.. mutta eivät suhdetta. Ikuinen rakastumisen tunne on harhaa. Hyvä ja kestävä parisuhde on sellainen, jossa otetaan vastuuta itsestä ja toisista. " Rakkaus ei ole sitä, että katsomme toisimme silmiin, vaan sitä että katsomme yhdessä samaan suuntaan."

enkä aio erota. Tiedän, että siitä lähtis mun alamäki. Paljon parempi olla ehkä hieman tylsässä, mutta turvallisessa ja toimivassa suhteessa.

Se kuuluu asiaan ja on aivan normaalia.



Ei ihmekkään, että ihmisillä on niin suuri halu löytää se, jonka kanssa maa tärisee joka ikinen päivä, kun elokuvissa romanssit ovat juuri sitä. Ei tajuta, että se ei ole todellista.

Vierailija:

Jos suhde olisi tasainen, tylsä, pieniä ristiriitaisuuksiakin muttei mitään pahempaa. Arki pelaisi ihan kivasti mutta mitään suurta rakkautta tai yhteenkuuluvuutta ei vaan olisi.

Ottaisitko eron tuollaisesta suhteen (vaikka olisi lapsia) vai jatkaisitko kuivan tasaista arkea eteenpäin?

Nyt on kovia ylä ja alamäkiä, riippuen miehen olotilasta. Rakkaus on ollut välillä jo vihaa, välillä on pelkoa että lähteekö mies taas reissuilleen ymv.

Tylsyydelle täytyy tehdä itsekkin jotain eikä odottaa että toinen tekisi. Se että rakkaus ei ole sitä suurta tunnetta ikuisesti on aivan normaalia.