Synnytyksessä pahasti revenneet: kuinka kauan paraneminen kesti?

sellaiset 2kk, ja en edes muista sitä aikaa, kauanko vei, että saatoin rojahtaa vaikka sohvalle, varmaan lähes vuoden.

Itse sain viime marraskuussa synnytyksssä IV:n asteen repeämät. Kunnolla pystyin istumaan n2kk päästä. Pissaa lirahtelee yskiessä tai aivastellessa, ilmaa karkaa edelleen jatkuvasti ja jos kova kakkahätä, en aina pysty pidättelemään.

Minua kursittiin puoli tuntia, ihan lääkäri kursi, ja kertoi että repeämä oli toisen asteen, eli emätin ihan luuta myöten, mutta sulkijalihas ei ihan poikki. Silti en istunut kuukauteen, viikkoon en pystynyt pidättämään mitään, en edes kakkaa.

Vuoden kävin fysioterapiassa mm. säryn ja yhdyntäkivun kanssa. Luultavasti minulle vielä pitää joskus tehdä korjausleikkaus koska on rektoseele eli peräsuolen seinämän laskeuma.



Laskeumaakaan ei terveyskeskuksen käppänä gyne muka löytänyt vaikka kerroin kaikki kauheat oireet. Yksityiselle piti mennä että totesi että on rektoseele ja mitä se tarkoittaa.



Pidä puolesi: sinun pitää saada tietää mistä ja miten olet revennyt, koska se vaikuttaa siihen missä se arpi ja vika ja kipupisteet on, ja mistä sinua ehkä pitää korjata. Pidä myös puolesi siinä että jos 3 kk synnytyksestä on vielä pidätysongelmia niin sinun pitää päästä hoitoon ja fysioterapiaan. Tämä kaikki sinulle olisi pitänyt kertoa jo laitoksella.



Täysin en ole parantunut koskaan (hermot ja lihakset varmaan pysyvästi vaurioituneet) mutta muuttuneiden paikkojenkin kanssa tottuu elämään.

vaikka sitten yksityiseltä lähetteellä.

Viikon päästä istuin jo autossa kun lähdettiin sairaalasta (teki kyllä kipeää) pari viikkoa kokonaisuudessaan olin " kipeä" . Nyt täysin kunnossa, vaikka sulkijalihaksista ulommainen meni poikki, saatiin siis korjattua. Seuraavat synnytykset sektiolla, sanoi urologi. V:tuttaa vaan, että sitten kun tästä kerroin neuvolassa kun odotin seuraavaa, th oli sitä mieltä että " tämä on ihan tapauskohtaista, ja katsotaan sitten tilanne loppuraskaudesta!" No, onneksi se synnytystapa ei hänen päätettävänään ollut! (suunniteltu sektio tuli)

Se eka seksikerta oli todella kuin eka kerta. Jännitti ihan hirveesti ja kaikki oli kamalan varovaista. Kiihkeä tunnelma oli kaukana. Mutta koska se ei tehnyt kipeää, otettiin rennompi uusinta aika pian.



Joitin pieniä juttuja on ensimmäisestä synnytyksestä jäänyt. Esimerksiki ompeleet ovat olleet " vinossa" , koska alapää oli kuulemma aivan turvonnut ja ompeleminen oli vaikeaa ja sen seurauksena kaikki systeemit ei ole ihan " oikeilla" kohdillaan. Vaikeaa selittää. Lähinnä esteettinen haitta, joten ei haittaa.



Toivut kyllä, mutta kärsivällisyyttä se vaatii!

Istumaan kykenin parissa viikossa suht normaalisti, seksiä harrastettiin 3 kk päästä, kaikki nipistelyt katosi puolessa vuodessa.

koska paraneminen oli nopeaa. Kuukausi synnytyksestä ei ollut enää juuri mitään, mitä nyt välillä vähän kivisti.. Oli kuitenkin kolmannen asteen repeämät. Toisen kanssa ei tullut kun pari tikkiä, mutta toipuminen tuntu pidemmältä, kun yks tikki repes. Pissalla käynti oli aika tuskaa muutaman päivän..



Voimia ja kärsivällisyyttä ap:lle!

Kolmannen asteen repeämillä pystyin istumaan viidentenä päivänä kotimatkan autossa (n. 30 min.) ilman pehmusteita. Kotonakaan en käyttänyt tyynyä tms. Pelkkään ompeluun meni reilu tunti. Ilmankarkailu ei koskaan hävinnyt. Toisen lapsen synnytin alakautta ja sen jälkeen on ollut vaikea ehtiä ulostamaan. Tuntoaisti on hieman heikko ja sen takia hätä tulee yllätyksenä. Tämä ongelma tosin tuli toisen synnytyksen jälkeen ja saattaa korjaantua.

entiseen ei ole paluuta mutta vammojensa kanssa tottuu elään.

Seksi ei enää satu mutta entistä orgasmien juhlaa tulee ikävä. Fysioterapeutti sanoi niin hurskaasti että seksi on korvien välissä, mutta kyllä siihen vähän niitä hermoratojakin tarvitaan.

Kakkaamisen tunnetta ei tule, varmaan tuntohermot sielläkin aika dead, mutta kun oppii että kakalle menee säännöllisiin aikoihin ja istuu siellä riittävän kauan niin tuleehan se sieltä lopulta. Matkoilla ja seminaaripäivinä hankalaa.

Kuinka mahdollista on siis, että repeän nyt pahasti? Pelkään sitä ihan hirveästi. Pelkäsin sitä myös viimeksi.

Vierailija:

Kuinka mahdollista on siis, että repeän nyt pahasti? Pelkään sitä ihan hirveästi. Pelkäsin sitä myös viimeksi.

Lapsi yksin ei olisi aiheuttanut niin pahoja repeämiä. Kiireessä survotu imukuppi repi paikat.



Olinkohan nro 9?

muuta kuin renkaan päällä ainakaan 2 kk. Vessassa käynti sattui kamalasti. Stringejä en voinut käyttää varmaan viiteen vuoteen kun painoivat niin pahasti ommeltuun paikkaan. Ompeleita laitettiin useaan kerrokseen ja neuvolan tätikin sanoi vaan että " hui kamala" kun tuli haavan parantumista katsomaan, ei ollut nähnyt yhtä pahasti revennyttä ennen.

Olin aivan hölmistynyt kun seuraavien lasten syntymän jälkeen istuin sängyn reunalle heti synnytyksen jälkeen. Ei ompeleita ei kipuja ei mitään.

muuta kuin renkaan päällä ainakaan 2 kk. Vessassa käynti sattui kamalasti. Stringejä en voinut käyttää varmaan viiteen vuoteen kun painoivat niin pahasti ommeltuun paikkaan. Ompeleita laitettiin useaan kerrokseen ja neuvolan tätikin sanoi vaan että " hui kamala" kun tuli haavan parantumista katsomaan, ei ollut nähnyt yhtä pahasti revennyttä ennen.

Olin aivan hölmistynyt kun seuraavien lasten syntymän jälkeen istuin sängyn reunalle heti synnytyksen jälkeen. Ei ompeleita ei kipuja ei mitään.

Vierailija:

muuta kuin renkaan päällä ainakaan 2 kk. Vessassa käynti sattui kamalasti. Stringejä en voinut käyttää varmaan viiteen vuoteen kun painoivat niin pahasti ommeltuun paikkaan. Ompeleita laitettiin useaan kerrokseen ja neuvolan tätikin sanoi vaan että " hui kamala" kun tuli haavan parantumista katsomaan, ei ollut nähnyt yhtä pahasti revennyttä ennen.

Olin aivan hölmistynyt kun seuraavien lasten syntymän jälkeen istuin sängyn reunalle heti synnytyksen jälkeen. Ei ompeleita ei kipuja ei mitään.

Lääkäri tuli tikit ompelemaan. Toivuin aika nopeasti. Enemmän sattui episiotomian arpi. Rajusta synnytyksestä jäi kuitenkin muistoksi kystosele eli virtsarakko pullistuu emättimen puolelle. Vielä ei ole ollut virtsanpidätysongelmia, mutta esim. aivastaessa oikein tuntee, miten laskeuma työntyy alaspäin. Myös peräsuolen puolella on jotain vauriota, kun pidätyskyky ei ole enää entisellään. Vessaan on mentävä heti, kun hätä iskee.



Näitä kertomuksia lukiessa voi todeta olevansa onnekas. Gynekologi oli sitä mieltä, ettei laskeumaa kannata leikata ellei tule virtsanpidätysongelmia. Haitta se on silti kosmeettinenkin haitta. Alapäätä ei voi kauniiksi mainita ja juokseminen sekä hyppyjumpat on pitänyt käytännössä jättää.



Tsemmpiä kohtalotovereille!

Kysyin kyllä, mutta sain vastaukseksi epämääräistä välttelyä. Aivan kuin asia olisi mulle jotenkin turhanpäiväinen tieto. Mutta muuta en tiedä kuin että tikkejä tuli " jonkin verran" (kätilön mukaan) ja että niitä oli monessa kerroksessa.



Särkylääkkeettä selvisin parin viikon jälkeen. Normaalisti pystyi kävelemään ja istumaan 3 - 4 kk synnytyksestä. Ja seksiä uskalsin kokeilla 6 kk synnytyksestä.



Toisen uskalsin hyvinkin synnyttää alakautta, sillä mulle oli selvää mistä repeämät johtuivat. Mulla oli liian vauhdikas ponnistusvaihe, ja toisaalta kätilö ei neuvonut riittävästi.



Niinpä ilmoitin toisessa synnytyksessä, että minä en sitten aio juurikaan ponnistaa, vaan alotellaan ihan varovasti ja lisätään voimaa sitten, jos on tarvetta. Kyllä kätilö vielä tuossa vaiheessa mulle väitti vastaan, mutta pidin vain pääni. Mutta synnytyksessä sitten myönsi, että voimaa ei todellakaan tarvita yhtään enempää. Ja minä en ponnistanut vielä juuri lainkaan. En myöskään suostunut ponnistamaan yhtään vetoa ennen kuin olin varmistanut kätilöltä, että on hyvä hetki ponnistaa, että lapsi on hyvässä asennossa, jne.



Tämä toimi minulla, mutta repeämät johtuvat tietysti jokaisella eri syistä, joten tää mun toimintatapa ei päde muihin.

Nämä johtuivat lapsen leveistä hartioista ja imukupista. Synnytyksen jälkeen minut kärrättiin leikkaussaliin, jossa annettiin selkäydinpuudutus ja kirurgi alkoi korjailemaan tuhoja. Korjailuun meni about 2-2.5h aikaa. Tikkien määrää ei kerrottu, sanottiin että en välttämättä halua sitä tietää...

Ulkosynnyttimet palautuivat muistaaksen kuukudessa, mutta yhdyntä ei onnistunut. Korjausleikkauksessa tavara oli omeltu sen verran kireäksi ettei mies mahtunut enää sisään. Onneksi minun jälkitarkastus oli määrätty naistentautien poliklinikalle, vaikean repeämisen takia. Polilla oli ymmärtäväinen naisgyne, joka pisti minut " kiireelisenä leikkaus jonoon" . Pääsin korjausleikkaukseen 5kk synnytyksen jälkeen. Yhdyntä onnistu muistaaksen 1kk leikkauksen jälkeen. Mitään ulosteen pidätysongelmia ei luojan kiitos ole ollut!

Nyt odotan toista lasta ja hieman mietityttää ja pelottaa repeänkö taas samallalailla.