Olinko kohtuuton miehelle? Vaadinko liikaa!??

Jos miehelläsi on kertomasi tapa reagoida ko. tilanteeseen niin luultavasti se ei muutu ainakaan uhkailemalla.

kuohuvat, vaan parempi on puhua kun molemmat ovat rauhoittuneet ja pystyvät ajattelemaan asioita järjellään ja laaja-alaisemmin, ei tunnemyräkän läpi ja siinä hetkessä. Eli siinä mielessä ymmärrän miestäsi. En minäkään aina jaksa jäädä katselemaan toisen riehumista, tai halua itse jatkaa omaani, vaan on ihan hyvä ottaa pieni aikalisä. Joku nollaa tilanteen hikirääkillä, joku vetämällä pään täyteen, joku pitkällä kävelyllä luonnossa. Pääasiahan on, että sitten pystyy keskustelemaan asioista. Minusta vaadit liikoja, kun kuvittelet, että riita pitää selvittää siinä ja heti. Usein se ei edes ole mahdollista ennen kuin tilanne laukeaa.



Mutta mutta minua häiritsee se, että miehelläsi on oikeus marssia ulos yhteisestä kodista yhteisen lapsen luota koska huvittaa ja sinä jäät automaattisesti vahtivuoroon. Ei yhteistä lasta pitäisi jättää toisen vastuulle ja lähteä baariin muuten kuin yhteisestä sopimuksesta! Minusta uhkavaatimuksesi oli naurettava. Erolla ei pitäisi koskaan uhkailla, ellei oikeasti halua eroa. Mikäli miehesi ei voi taata, ettei enää koskaan häipyisi kesken riidan ja sinä sanot, että sille tielle saa sitten jäädä, oletko nyt sitten aivan tietoinen siitä, mitä se tarkoittaa. Eli mielestäsi saatatte erota seuraavan riidan tullessa? Haluatko oikeasti, että miehesi ei enää koskaan tulisi takaisin, vai sanotko vain niin, saadaksesi lisätehoa sanomisiisi. Se on lapsellista.



Sinuna minä ottaisin sanani takaisin (ellet sitten tosissasi harkitse eroa tämän asian takia). Sanoisin, että ylireagoin uhkavaatimuksessa, mutta että tämä asia on selvitettävä jotenkin. Keskittyisin siihen pointtiin, että miehelläsi ei ole sinua kummempaa oikeutta lähteä ovesta ulos ja jättää lapsi toisen kontolle sopimatta siitä. Sopikaa vaikka, että aina riidan tullen toinen poistuu siksi aikaa, että kiukku laantuu ja puheyhteys löydetään, mutta että se on välillä sinä ja välillä miehesi. Et voi vaatia miestäsi jäämään riidan keskelle, mutta seuraavalla kerralla voit itse lähteä ovesta ulos.

Tämä on ainut ongelma.. :/

Kokemuksella.. Olen monesti kärsinyt samoja paniikkihäiriöitä tästä syystä ja silloin lapsi jää vähemmälle.. ymmärrän. Nyt ei enää seurustella ja elämä taas hyvin. Oli kyllä muitakin syitä, teillä vain tämä yksi ongelma koittakaa selvittää se, laittakaa vaikka lapset mummolaan siksi aikaa niin saat itsekkin rauhassa rauhottua jos ilmiriita tulee. Parisuhteessa ongelmat tulisi pystyä selvittään rauhassa.

Olen sanonut miehelle ettei sillä ole oikeutta lähteä ja jättää minua yksin tänne lapsia hoitamaan itkien. Sanoin sille että miltä hänestä tuntuisi jos minä lähtisin juomaan ovet paiskuen jokaisen riidan jälkeen. Hän vaan sanoi että lähde vaan. Todellisuudessa tiedän että se häntä haittais todella paljon!



Olen sanonut että miksei hän pura sitä pahaa oloaan vaikka lenkkeilyyn, että miksi pitää just baariin juomaan lähtee. Hän sanoi että kai hän voisi lenkillekkin lähteä mutta toisin aina käy.



Onko minun todella hyväksyttävä se että hän juo jokaisen riidan jälkeen!? Muuten ei alkoholia käytä juurikaan.



Ihan tosissani sanoin että jos hän lähtee niin jätän hänet. Koska olen ihan lopussa. Elän jatkuvassa pelossa että hän lähtee taas. En jaksa.

Jos alan selvittelee riitaa niin hermostuu taas! Eli riita jää selvittämättä ja sopimatta... :/

Ehkä miehenkin käytös muuttuu kun pari kertaa saa olla itse se kotiin jäävä osapuoli. Pitää vain niellä omat tunteensa ja hoitaa lasta, tietäen, että toinen bilettää baarissa. Ehkä mies ymmärtää paremmin muuttaa omaakin käytöstään, kun huomaa, että sinä teet saman.



Miksi uhkailla, miksi ei toteuttaa?



nelonen

ymmärrän täysin, että varmasti sinulla on rankkaa elää tuollaisten tilanteiden pelossa.



Mun mies teki tuota kesken riidan -karkaamisia joskus seurustelun aikana. Sillon tein selväksi, että noin ei mun kanssa toimita. Olin niin tiukkana, että onnistuin saamaan miehen karkaamiset loppumaan. Itse olisin kans lopettanut suhteen, jos mies olis jatkanut.



Mun mielestä parisuhteessa pitää pystyä riitelemään, ja riitely pitää hoitaa oikealla tavalla. Molemmat saa kyllä sanoa sanottavansa, mutta joku sopuratkaisu mietitään sitten yhdessä ja anteeksi pitää myös pyytää ja antaa.

Moni muu mies lyö siinä tilanteessa. On paljon järkevämpää paeta paikalta. Keskustelkaa asiasta rauhallisesti. Anna hänelle mahdollisuus kertoa sinulle, että lähtemällä pois hän suojaa suhdettanne omilta tunteiltaan.



Teille molemmille tekisi hyvää oppia hallitsemaan kielteisiä tunteitanne paremmin. Tai sitten vain toisella tavalla. Mies voisi oppia muita tapoja vetäytyä kuin kapakkaan lähtö, ja sinä voisit oppia muita tapoja reagoida siihen kuin panikoiminen. Jos ette muutu, vaarana on entistä tiukempi polarisoituminen vastakkaisiin rooleihin: sinä käyt päälle ja hyökkäät, mies pakenee.



Pariviestintäkurssista olisi tosiaan varmasti hyötyä.

Itkisin varmaan baarissa vaan koko ajan.



En tiedä mitä tulisi tehdä. >Tiedän että hän lähtee vielä juomaan riidan päätteeksi, ehkä minä vaan alan valmistautumaan eroon!



Puhunut olen hänelle asiasta miljoona kertaa ja mies on sanonut ettei niin enää tee, mutta sit taas toisessa lauseessa sanooa ettei tiedä mitä tekee kun hermo menee?

Jostainhan ne päreet on palaneet, se tässä on ongelma.

ap: Mitä sä olet sanonut miehellesi saadaksesi hänet häipymään? Huomautellut salaprätkästä? Epäillyt huoraamisesta? Vaatinut kusemaan istualtaan?

Ja aika harvoin tapellaan, niinkun sanoin hyvin menee suurimmaksi osaksi.



En ole mäkättäjä naisia, ainut ongelmani on se että riitatilanteessa alan itkemään ja korotan ääntäni. Se ahdistaa miestäni ja lähtee pois paikalta.

Olisiko kompromissi mitään? Eli mies saa lähteä paikalta, mutta ei kapakkaan vaan vaikka kävelylle, kaverille, ajelulle tms. Ja tulee takaisin vaikka tunnin, parin päästä.

Hän leputtaa hermojaan viinalla.. :(

Kun huomaatte että tunteet alkaa kuumeta puolin ja toisin niin sovitte että olette puoli tuntia eri huoneissa jäähdyttelemässä ja sitten istutte rauhassa teekupin ääreen käymään läpi tätä asiaa. Kumpikaan ei itke. Tai kirjoittakaa vaikka syyttelemättä ylös mikä teitä harmittaa ja lukekaa toistenne laput.